Archives

Saniaiset: Viheradiantumi

20151205_100359

Viheradiantumini on kasvanut jo aika isoksi.

Adiantum raddianum

Kenelle: Ahkeralle kastelijalle, sumuttajalle, suihkuttajalle

Minne:Hieman varjostetulle ikkunalle ,  lasikkoon

Vaikeusaste: ♥♥

Esittely:  Adiantumi kuuluu   hiussaniaiskasvien heimoon Adiantaceae. Samasta heimosta ei huonekasviviljelyyn  ole yleistynyt muita sukuja. Kutsutaan myös hiussaniaisiksi.

Viheradiantumi  A.raddianum  on suvun yleisin huonekasvi. Tämä saniainen kasvaa Kaakkois-Brasiliassa suurten puiden alla kosteissa metsissä.  Andiantumi kasvaa mätästäen, eli uudet versot kasvavat kasvin tyvestä. Lehdet haarottuvat runsaasti.

20151205_100421

Oma kasvini: Adianum on mielestäni ehdottomasti kaikkein kaunein saniainen. Ensimmäisen yksilöni ostin kasviharrastuksen alkuvaiheessa. Sen onnistuin tappamaan muutamassa kuukaudessa, unohdin kerran kastelun kuumana kesäpäivänä, ja se oli kutakuinkin siinä.

Seuraavan viheradianumini ostin isona, lähes 60cm kasvna. Se kasvoi edellisen vanhan taloni keittiönikkunalla ja viihtyi hyvin. Keittiössä kastelu oli helppo muistaa päivittäin. Sitten kesällä laitoin adiantumin kuistille. Se oli virhe! Käsittämätön kirvahyökkäys alkoi ulkona ja jatkui sisälläkin. En päässyt kirvoista mitenkään eroon, fairy auttoi vain hetkellisesti. Lopuksi sumutin tujulla Provadolla – ja se oli herkälle adianumille liikaa – kasvi ei koskaan toipunut.

Kolmanen adiantumin sain pienenä jakopalana harrastajalta. Lajike on ‘Elegans’ – eli vanha, jo kymmeniä vuosia viljelty kanta. Kotona laitoin kasvin orkidealasikkooni rahkasammalpesään lasikon pohjalle. Siellä se viihtyi  hyvin. Nyt kasvi on jo niin iso, ettei  mahdu verrattain kapeaan lasikkooni. Se on sittemmin asunut  länsi-ikkunalla, muiden kasvien seassa. Ilma on liian kuiva, koska lehtiä kyllä kellastuu, mutta ainakin toistaiseksi kasvi on viihtynyt. En tiedä vaikuttaako kasvun onnistumiseen myös se, että lajike on vanha hyvä kanta tai se että kasvi on hankittu pienenä.

20151205_100444

Hoito-ohjeet:

  • puolivarjoisa ikkuna käy hyvin
  • Kastelun oltava erittäin säännöllistä! Multapaakku ei koskaan saa kuivua.
  • Kastele Aina ruukun ulkoreunaa pitkin. Kasvu pysähtyy jos itse kasvi on märkä.
  • Mitä kalkittomampi vesi, sen parempi.
  • Lannoita kasvukauden aikana viikottain nestemäisellä lannoitteella. Talvella lannoitetaan vain kerran kuussa.
  •  Hiussaniaiset kannattaa pitää sisällä ympäri vuoden, koska ne keräävät helposti tuholaisia.
  • Leikkaa kuivuneet & kaljuuntuneet versot pois tyvestä.
  • Uudelleenistutus tarpeen mukaan, ei joka vuosi.
  • Voit jakaa kasvisi uudelleenistutuksen yhteydessä.
  • kun valitset vihersaniaista kaupassa, muista että iso kasvi sopeutuu huomattavasti huonommin olosuhteiden muutokseen.
  • Voit lisätä ruukkuun rahkasammalta kasvin olojen parantamiseksi

    20151204_203236

    Rahkasammal auttaa ylläpitämään tasaista kosteutta

Tosiharrastajalle:

Hiussaniaisissa on paljon harrastettavaa. Jos olet keskittynyt kasvattamaan vain saniaisia, voit etsiä samaan sukuun kuuluvia kasveja. Yhteensä 200 adiantum – lajikkeesta suosittelen mm. seuraavia lajeja sisäkasvatukseen:

  • A.hispidulum australiadiantumi on kaunis mätästävä kasvi. Erityisen mielenkiintoinen on tämän kasvin kääpiölajike!
  • A.caudantum ituadiantumi. Sopii amppeliin!
  • A.formosum iso saniainen, joka selviää huoneilmassakin
  • A.macrophyllum  harvinainen, mutta todella upea kasvaessaan hyvin hoidettuna.

Jos pidät nimenomaan viheradiantumeista, tästä saniaisesta on tarjolla useita  jalostettuja lajikketa. Valitettava ongelma on, ettei lajikenimeä ole kukkakaupoissa myytävissä kasveissa. Vanhoja kantoja keräilemällä ja kaupan kasveja googlettamalla voi kuitenkin päästä selvyyteen oman kasvin lajikenimestä.

20151204_203156

Tuonenkielo Aspidistra elatior

20151124_211824

Tuonenkielo Aspidistra eliator ‘Milkyway’

Helppousaste: ♥♥♥♥♥+

Kenelle: kenelle vain!

Minne: sinne, missä muille kasveille valo ei riitä

Tuonenkielo on kaunis vanha huonekasvi, jota on kasvatettu Suomessa jo pitkään. Suomenkielinen nimi antaa viitteitä heimosta –  tuonenkielo   kuuluu kielokasveihin Convallariaceae. Heimossa ei tietääkseni ole yhtäkään muuta harvinaistakaan huonekasvia. Rakkaalla lapsella monta nimeä, joten tuonenkieloa kutsutaan myös issikaksi, suutarinkieloksi ja suutarinpalmuksi. Jälkimmäiset nimet viittaavat siihen, että kasvi on niin helppohoitoinen, että jopa suutarit saivat sen pidettyä hengissä.

Tuonenkielo on itse asiassa  haluttu huonekasvi vaikka se onkin melko harvinainen kukkakaupoissa. Syy tähän voi  olla sen hidas kasvu, jolloin tehotuotantokukkatarhat (jotka tuottavat lähes kaikki myytävät huonekasvit) ehkä pitävät sen kasvattamista liian kalliina.

Hoito-ohjeet:

Tulonenkieloa helpompaa huonekasvia saa hakemalla hakea.

  • Aspidistra ei juuri valoa tarvitse. Hajavalo saa sen kasvamaan kauniisti ja jopa melko varjoisassakin se selviää hengissä. Kirjavalehtisille lajikkeille voi antaa hieman enemmän valoa.
  • Kastelu on syytä hoitaa varovasti. Liiasta märkyydestä issikka ei pidä. Kastele vasta kun pintamulta on kuivahtanut. Älä kuitenkaan päästä kasvia koskaan aivan rutikuivaksi.
  • Vaihda ruukku joka vuosi hieman isompaan. Kunnon salaojitus on hyvästä.
  • Voit jakaa tuonenkieloasi, mutta kasvi toipuu jakamisesta hyvin hitaasti.
  • Kesäaikaan tuonenkieloa lannoitetaan säännöllisesti

Ongelmia:

  • Lehtien kärjet ovat tummentuneet: onko lannoitus kunnossa
  • Lehdissä on tummia pilkkuja: olet kastellut liikaa!
  • Kasvi on nuutunut ja tiputtaa lehtiään: oletko kastellut liikaa? Katso myös ettei ruukku ole kylmällä lattialla – kylmä ja kostea  ei tee kasville hyvää.
  • 20151124_211642

Tosiharrastajalle:

Etsi seuraaavia lajikkeita:

  • Arvokkain on vanha suomessakin kasvatettu kanta. Jos saat jakopalan tällaisesta aarteesta – vaali sitä!
  • A. ‘Milkyway’ on yleinen pilkullinen kanta. Tämä lajike tarvitsee hieman enemmän valoa. Se on myös paljon pienikasvuisempi kun alkuperäinen luonnonlaji.
  • A. ‘Variegata’ vihreät lehdet jossa kermanvaaleita raitoja
  • A. ‘Sekko Kan’ on erittäin kaunis kermanvaalealehtinen, jossa harvakseltaan vihreitä raitoja.
  • A. ‘Amanogawa’ – valkoviherraitainen, jossa myös pilkkuja.
  • Hyvin harvoin saatavilla myös harvinainen A.lurida. 

Muulinkorva Syngonium podophyllum

IMG-20150709-WA0004 – Kopio

Oma kasvini olen saanut pistokkaana ystävältäni Niinalta. Hänen kasvinsa kukoistaa kuvassa upeana.

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

Kenelle: helppoa viherkasvia toivovalle

Minne:  valoisa kasvupaikka, suojattuna paahteelta

Kasvin esittely:

Muulinkorva on helppo huonekasvi. Se kasvaa nopeasti, antaa anteeksi hoitovirheet, tyytyy jopa hajavaloon ja sitä on helppo lisätä. Muulinkorva kuuluu vehkakasveihin Araceae. Kasvi on kotoisin Etelä- ja Keski-Amerkasta ja sitä tavataan luonnonvaraisena Meksikosta Costa Ricaan.

Hoito: muulinkorva on helppo huonekasvi, kunhan ei unohdu kesällä 20150709_173644kovin kauan kuivaksi ja saa kasvaa tarpeeksi isossa ruukussa.

  • Kastele kunnolla ja anna mullan hieman kuivahtaa kastelujen välillä
  • Nopeakasvuista köynnöstä kannattaa lannoittaa usein, vaikka joka kerta laimealla lioksella (välillä kastellaan kuitenkin vedellä, jotta kasvualusta huuhtoutuu mahdollisista lannoitejäämistä)
  • Muulinkorva rakastaa suihkussa käyntiä, ja jos olet ahkera suihkuttelija, varmasti myös se sopii muulikselle hyvin.
  • Valoisa kasvupaikka on sopiva, mutta ei paahdetta
  • Kautta vuoden huoneenlämpö on sopiva.
  • Muulinkorva istutetaan uudelleen vuosittain.
  • Voit leikata kasvia reilustikin, se kyllä kasvaa uudelleen.
  • Juurruta pistokkaat vesilasissa.

Ongelmia: en ole huomannut kerrassaan mitään ongelmia. Jos kasvi on mennyt ruman näköiseksi – leikkaa lyhyeksi ja aloita alusta:-)

20150709_184931

Tämän kevään pistokas on kasvanut jo hienosti!

Tosiharrastajalle:

Muulinkorvasta käytetään usein virheellisesti nimeä aasinkorva. Vaikka suurin osa ikkunoillamme kasvavista Syngoniumeista onkin muulinkorvaa, myös oikeaa aasinkorvaa (tai aasinkultakorva) S.auritum voidaan kasvattaa huonekasvina. Aasinkorva on kotoisin Jamaikasta.

Muulinkorvia taas on useita eri lajikkeita, joiden lehden värit  vaihtelevat vihreän, pinkin, valkoisen ja keltaisen välillä. Muutama esimerkki:

  • Neon: yllä kuvattu pinkkilehtinen lajike
  • Neon Robusta: pinkkilehtinen lajike, jonka lehdet ovat tosi isot
  • ‘Pink Splash’ – pilkulliset lehdet
  • ‘Cream Allusion’ – kermanvärinen
    20150709_185035_Richtone(HDR) 20150709_185106_Richtone(HDR) – Kopio

Nukkaitulehti – Kalanchoë tomentosa

Nukkaitulehti – Kalanchoë tomentosa 20150213_131231

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: mehikasveista kiinnostuneelle, helppoa huonekasvia etisvälle, lapselle

Mihin: Aurinkoiselle ikkunalle

Suvun esittely:

Itulehtien suku (Kalanchoë) tunnetaan ennen kaikkea  tulilatvasta (K.blossfeldiana). Samaan sukuun kuuluu kuitenkin runsaasti mielenkiinoisisia lajeja, joista moni sopisi hyvin huonekasveiksi. Keräilijät ja erityisesti sukkulenttien harrastajat ovat kuitenkin löytäneet itulehtien mielenkiinoisen suvun, ja kyllä kukkakaupoistakin saattaa silloin tällöin löytyä myös mielenkiintoisia lajeja. Sukuun kuuluu myös  ikivanha huonekasvi, upea pitsi-itulehti eli laskuvarjojääkäri, josta varmasti vielä kirjoitan täällä myöhemmin.

Kalanchoë – sana juontaa kiinalaiseen sanaan kalanchoia – joka viittaa “pahan silmän” vastustamiseen ja suvun tiettyjä lajeja onkin kasvatettu kiinalaisissa kodeissa juuri pahan hengen karkoittamiseksi.

Nukkaitulehti  Kalanchoë tomentosa on hellyyttävä huoneaksvi.  Kasvi on kotoisin Madakaskarilta, mikä lienee syy siihen, että itse sitä kasvatan (Etelä-Afrikka ja Madakaskar kiinnostavat minua kasvialueena erityisesti). Nukkaitulehden enganninkielinen nimi on osuva – Panda Plant. Meillä tämä kasvi kasvaa lastenhuoneessa, ja se on itseasiassa erinomainen kasvi juuri lapsen hoitoon! Söpö ja pörröinen olemus sopii lastenhuoneeseen ja kasvin hoito on tosi helppoa.

Nukkaitulehti ei yleensä kuki huoneoloissa, mutta ei se aivan mahdotonta ole kuitenkaan. Minä toivon kovasti saavani oman ‘Pandani’ joskus kukkimaan!

20150213_131428

Hoito-ohjeet nukkaitulehdelle:

  • Valoisa ja aurinkoinen kasvupaikka
  • Älä ylikastele! Kasvi on mehikasvi ja varastoi vettä. Kastelun on tapahduttava  v
    asta sitten kun multa on kuivunut. Vettä ei saa jäädä aluslautaselle/suojaruukkuun.
  • Nukkaitulehti on hidaskasvuinen, ja viihtyy ruukussaan pitkään. Tarvittaessa istutetaan kaktusmultaan tai kookoskuituun.
  • Talivhoito on minimaalista. Kastelua tarvittaessa (muutaman kerran kuussa), valoisalla ikkunalaudalla.
  • Nukkaitulehti viihtyy hyvin huoneenlämmössä ympäri vuoden. Sen voi kirjallisuuden mukaan viedä kesällä uloskin, tosin itse on ole vienyt, hyvin on viihtynyt sisälläkin.
  • Ilmankosteus ei ole nukkaitulehdelle tärkeää. Voidaan jopa sijoittaa patterin yläpuolelle.
  • Lisääminen lehtipistokkaista on tosi helppoa.

Tosiharrastajalle: Mehikasviharrastajalle kiinnostava suku. Mielenkiinntoisia lajeja: Pitsi-itulehti K.daigremontiana,  huopaitulehti K.beharensis, pisaraitulehti K.manginii (upea kukinta!), jauhoitulehti K.farinacea K. x kewensis, K.marmorata, K.porphyrocalyx, K.pumila, K.uniflora

Vanhat Huonekasvit: Parsat

20150120_172609

Unelma. Kasvatettu siemenestä 3/2014

Vanhat huonekasvit osiossa tänään kotona kasvatettavat parsakasvit Asparagus.

Siemenestä kasvatettavat huonekasvit: parsat sopivat erinomaisesti kasvatettaviksi siemenestä! Tänä keväänä kasvatan lisää parsoja siemenestä, joiden kasvua voidaan seurata myös blogissa!

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: kenelle vain, joka ei täysin unohda kasvejaan:-)

Minne: Valoisalle ikkunalle tai kukkapöydälle. Talvella mielummin hieman viileämpään.

20150120_172637

Hienohelma. Kasvatettu siemenestä 3/2014

Esittely: Parsat ovat vanhoja huonekasveja. Niitä on perinteisesti kasvatettu myös leikkovihreänä. Parsoilla ei ole lehtiä, vaan neulasmaisia fylloklaidoja eli laakavarsia. Ne ovat melko nopeakasvuisia huonekasveja, joista useimmat sopivat hyvin amppeliin. Jos parsat viihtyvät, ne kukkivat pienin, valkoisin, tähtimäisin kukin. Kukista kehittyy marjoja, joiden siemenet kannattaa kerätä ja istuttaa keväällä. Parsat ovat alunperin kotoisin Kaakois-Afrikasta, mutta ovat levinneet ihmisten mukana muuallekin.

Lajeja:

  • Häntäparsa Asparagus densiflorus ‘Meyeri’ – hauska kasvi, jonka versot näyttävät mielestäni vihreiltä hänniltä. Hitaampikasvuinen kun muut sukulaisensa
  • Hienohelma A. densiflorus ‘Sprengeri’ – kauan viljelty lajike, joka nykyään on yleistynyt taas kukkakaupoissa. Kasvaa nopeasti viihtyessään jopa parimetriseksi ja kukkii melko helposti. Kasvi kasvattaa mullassa vararavinto- ja vesivarastoja, ja onkin hyvin kestävä huonekasvi.
  • Unelma A. setaceus: Oma suosikkini. Upea, herkkä vanha huonekasvi. Unelma ei ole riippuva, vaan pystykasvuinen. Se voi viihtyessään kasvaa todella isoksi, ja myös kukkia (tosin tämä on harvinaista sisätiloissa). Isoäidilläni oli Etelä-Virossa unelma puutarhakasvina, jolloin sen korkeus oli 1,5 m ja kasvi oli melkein kaksi metriä leveä. Tapasimme leikata siitä versoja kukkakimppujen kaunistukseksi.
  • Köynnösparsa A.falcatus Köynnösparsa on hieman harvinaisempi huoneaksvi. Se on todella nopeakasvuinen ja kotiolosissa voi yrittää jopa hillitä sen kasvua pienellä ruukulla ja leikkelemällä.

Tosiharrastajalle lisäksi:

  • Lääkeparsa eli Medeola A.asparagoides. Vanha, harvinainen huonekasvi, jota on nykyään vaikea saada. Saatetaan vanhoissa kasvikirjoissa kutsua myös nimellä myrttilehti. Kasvi on ihastuttava kunhan muistaa erittäin runsaan kastelun.
  • A.densiflorus ‘Myriocladus’ Eng. Ming Fern. Todella hauskan näköinen lajike, joka näyttää ihan pieneltä havupuulta. Tuskin saatavilla Suomesta kasvina, mutta siemenestä saatavilla ulkomaisilta siemenmyyjiltä.
  • Kartioparsa A.setaceus ‘Pyramidalis’ – Tutun unelman lajike – joka kasvaa hauskasti pystypäin
20150120_172620(1)

Unelman fylloklaidoja

Hoito-ohjeet:

  •  Valoisa paikka, ei paahdetta
  • Kesällä päivittäinen kastelu, talvella huomattavasti vähemmän
  • Viikottainen lannoitus kasvukaudella.
  • Voidaan asettaa talvella hieman viileämpään, jolloin fylloklaidot eivät tipu yhtä herkästi
  • Seuraa keväällä kasvia, kun uudet versot ilmestyvät on kasvu alkanut! Lisää kastelua
  • Uudelleenistutuksen tarve yleensä vuosittain. Juuristoa voi hyvin typistää ja kasvia jakaa.

Ongelmia:

  • Kasvi tiputtaa lehtensä: Epätasainen kastelu. Korjaa kastelu, leikkaa kaljut varret tyvestä asti pois
  • Kasvi on kasvanut liian suureksi: Leikkaa kasvia surutta lyhemmäksi (ei koskaan talvella!). Voit myös jakaa kasvin. Jos et halua suurta kasvia, pidä pienessä ruukussa.
  • Parsa pysyy viherkasvina: Paranna kasvuoloja : tasaisempi kastelu, enemmän valoa, nosta ilmankosteutta
köynnösparsa

Köynnösparsa (kuva lainattu puolalaiselta ystävältäni)

Upea Hopeaköynnös

20150116_162054 Hopeaköynnös Scindapsus pictus on ihastuttava huonekasvi. Se on yksi ainoista ns. viherkasveistani.  Viherkasvi – käsitehan on hieman harhaanjohtava, koska useimmiten sillä tarkoitetaan kasvia joka ei kuki sisätiloissa tai jonka kukinta on vaatimaton. Huomattavaa on että lukuunottamatta muutamia kasviheimoja (kuten saniaiset) suurin osa huonekasveistamme kukkivat.

Hopeaköynnös kyllä kukkii, jopa sisätiloissakin, mutta minä en ole päässyt vielä sitä todistamaan.

Helppousaste: ♥♥♥♥

Minne: Valoisalle paikalle roikkumaan tai kiipeämään(varo polttavaa kevätaurinkoa!)

Kenelle: Kaikille, jotka muistavat kastella ainakin silloin tällöin

Hoito-ohjeet

– Valoisa paikka, joko ikkunalle roikkumaan tai vähän etäämmälle valoisassa huoneessa. Mitä valoisampaa, sen kauniimpi lehtikuvio ja tiheämpi lehdistö.Varjossakin kasvi selviää, mutta ei ole yhtä kaunis.

– Kastele reilusti, anna välillä kuivahtaa. Talvella kastelun tarve on vähäisempi

– Huoneenlämmössä ympäri vuoden

– Lannoitetaan säännöllisesti

– Kasvia voi typistellä, jos koko kasvaa liian suureksi.

– Istutus joka vuosi tai joka toinen, kuohkeaan, läpäisevään multaan.Matala ruukku sopii hyvin.

Ongelmia:20150116_161957

Lehdet ovat suuret, mutta vihreät, kuviointia ei ole: liian vähän valoa.

Lehdissä on rumia ruskeita laikkuja: Aurinko on polttanut jälkiä. Varjosta kevään ja keskikesän suoralta auringonpaahteelta.

Kastelu unohtui, lehtiä on tippunut ja kasvi on ruma: Leikkaa kaikki paljaat varret ja rumat versot pois (ei talvella!). Kasvi piristyy.

Kasvi ei tunnu voivan hyvin. Se kituu / nuutuu / tekee kuolemaa: todennäköisesti kastelu on ensin unohtunut, juuret kuolleet, ja kun kasteluvajaus on huomattu on kasteltu runsaasti. Kasvi ei pysty kehittämään uusia juuria märkyydessä ja kituu. Avuksi: leikkaa parhaiten voivista versoista pistokkaat, juurruta aluslämmössä (kolme pistokasta samaan ruukkuun) ja heitä vanha kituva kasvi pois.

Vinkki tosiharrastajalle: Kasvihuoneessa saatat nähdä hopeaköynnöksen kukkivan. Sen tietää vihreistä lehdistä, jonka keskeltä ilmestyy kallamainen kukinto. Kirjallisuuden mukaan kukka kestää viikon, jonka jälkeen vihreät lehdet poistetaan. Ensi kesänä kokeilen tätä!