Archives

Pilkkubegonia Begonia maculata

20160807_110821

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: sisustajalle

Minne: itäikkunalle

Pilkkubegonia Begonia maculata on kertakaikkiaan upea kasvi. Lehdet ovat niin kauniit – hopeiset pilkut kuin taiteilijan maalaamat. Myös kukinta on ihastuttava – sirot valkoiset tai hennon vaaleanpunaiset kukat taipuvat kauniisti alaspäin kun tertut.

Begoniat kuuluvat Begoniaceae – heimoon. Heimossa on vain muutama suku, mutta toisaalta begonian lajeja on ainakin tuhat. Huonekasveiksi sopiviakin on kymmeniä. Suku on hyvin monimuotoinen – ja siksi on harhaanjohtavaa kirjoittaa yleishoito-ohjeita koko suvulle. Parempi on tarkastella hoitoa lajeittain.

B.maculata  on kotoisin Brasiliasta. Se muistuttaa meille hyvin tuttua enkelinsiipeä (B.corallina) mutta on matalakasvuisempi ja pystympi sekä lehdiltään vahvasti pilkullinen. Versot ja lehtitaustat ovat tumman viininpunaisia. Pilkkubegoniaa on aika harvoin saatavilla – kysele pistokkaita vaikka minulta! Pilkkubegonia kukkii myöhemmin kuin tunnetumpi enkelinsiipi. Hyvin hoidettuna voit odotella kukkia heinä-elokuussa.

Hoito-ohjeet:

  • Begonia sopii puolivaloisaan paikkaan –  itäikkuna on paras
  • Isohko saviruukku on paras begonialle. Kasvi ei tykkää olla märkänä koko ajan – tähän auttaa hengittävä saviruukku. Kasvu on nopeaa.
  • Kasteluntarve on kesäisin melko runsas. Kastele kun multa on kuivahtanut. Kuumina aurikoisina kesinä lähes päivittäin – keväällä ja syksyllä pari kertaa viikossa. Talvella kerta viikkoon pitäisi riittää
  • Begonia kasvaa hyvin huoneenlämmössä – tosin parhaimmin sille sopii vähän alle 20 asteen lämpötila.
  • Minä kasvatan tämän tyypin begonioitani sisällä ympäri vuoden.
  • Varo paahdetta!
  • Lannoittaa kannattaa kasvukaudella säännöllisesti – hanki kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta – nestemäinen on hyvä. Jos olet huono muistamaan lannoittamista, voit käyttää istutuksen yhteydessä lannoitusrakeita.
  • Kasvia voi hyvin leikata. Varsinkin vanhat, kaljuuntuneet versot kannattaa leikata pois. Kasvi myös tuuheentuu leikatessaan.
  • Pistokkaita on helppo juurruttaa vesilasissa.  Jos haluat pienen, tyylikkään kasvin ikkunallesi, uusi kasvi joka vuosi ja hävitä vanha.
  • Toisaalta voit kasvattaa begoniaasi vanhemmaksikin – itsuta tällöin joka vuosi hieman suurempaan ruukkuun.

20160707_18394320160707_19074620160817_213352

 

Amatsoninlilja Eucaris amazonica

20161216_105214

♥♥♥

Kenelle: valkoisten kukkien ystävälle, sisustajalle

Minne: viileähköön ja puolivaloisaan paikkaan

Amatsoninlilja Eucaris amazonica on kotoisin Perusta ja Ecuadorista ja Kolumbiasta. Se on sipulikasvi ja kuuluu amarylliskasvien heimoon Amaryllidaceae. Kasvilla on kauniit suuret ja kiiltävät lehdet sekä upea valkoinen kukinta. Amatsoninliljaa on kasvatettu  Suomessa jo todella kauan.  Vanhojen, viileiden puutalojen ikkunoilla sille olikin mitä suotavimmat oltavat.

Amatsoninlilja kukkii yleensä loppusyksystä/ alkutalvesta. Minulla kukka yleensä kukkii joulun tienoilla. Koska kasvi on kotoisin maapallon toiselta puolelta, sen luontainen rytmi onkin meille nurinkurinen: amatsoni kasvaa talvella ja lepäilee kesällä. Kukat kestävät pitkään ja tuoksuvat ihanasti.

Oma kasvini on minulle hyvin tärkeä, koska tämän kasvin alkuperä ulottuu 30-luvulle isoäitini äidille. Olen perinyt kasvin nyt jo edesmenneeltä, rakkaalta idoäidiltäni.

20161211_165528

Hoito-ohjeet

  • Puolivaloisa paikka, ei pidä paahteesta
  • Kastellaan runsaasti kerrallaan kun multa alkaa olla kuivahko
  • Amatsoni on hyvä viedä kesäksi ulos. Kasvu on tällöin melko hidasta, ja kasvi pärjää pitkälti omillaan. Tosi kuivana kesänä toki kannattaa kastella. Ei paahteeseen!
  • Hoito keskittyy talviaikaan, jolloin amatsoninlilja kasvaa.
  • Paras kasvu on kevättalvella, helmi-huhtikuussa. Tällöin kannattaa lannoittaa runsaasti ja samoin kastella. Valoakin kasvi tarvitsee, jos odottaa kukkia.
  • Kukinnan jälkeen on hyvä antaa kasville noin kuukauden lepoaika.
  • Amatsoninlilja tykkää kasvurauhasta, joten uudelleenistutusta ei kovin usein tarvitse tehdä. Jos kasvi kuitenkin vaikuttaa kituvalta, on syytä tarkistaa juurten kunto. Hyvinvoivat juuret on tämän kasvin kukinnan ja kasvun ehdoton edellytys!
  • Kasvia voi jakaa sivusipuleista, mutta lähtökohtaisesti en suosittele sivusipulien irroittelua. Mielestäni se heikentää emosipulia, ja saa sen tekemään yhä enemmän ‘pikkusia’.  Tämä taas heikentää mahdollisuuksia kukintaan.
  • Myös siemenlisäys onnistuu, tosin aika kauan saa odottaa kukkimisikää.

20161211_165348

 

Pusukki eli Suukkosuu Nematanthus/Hypocyrta

Vaikeusaste: ♥♥♥♥

Pusukki eli suukkosuu  Nematanthus gregarius syn. Hypocyrta glabra  (esiintyy usein vanalla nimellä) kuuluu Gesneriaceae – heimoon  – samaan johon kuuluvat esim. soilikki, saintpaulia ja gloxinia. Se ei ole kovin yleinen huonekasvi, mutta  viime aikoina kasvia on silloin tällöin näkynyt kukkakaupoissa. Pusukki on lähes mehikasvimainen, varpumainen, paksulehtinen ja jäykkävartinen kasvi jonka kukat muistuttavat pusukalaa. Lajikkeita on useita: kelta-, oranssi-, ja punakukkaisia sekä kirjavalehtisiä.

 

Pusukki on kotoisin Brasiliasta ja on itse asiassa epifyytti, eli kasvaa  isojen puiden oksahangoissa.  

Pusukin kohdalla toteutuu taas kerran kasvihypoteesini: huonekasvioppaat kirjoittavat mitä sattuu vailla todellista kasvatuskokemusta. Esimerksiksi pusukista olen nähnyt useassa lähteessä maininnan “kausikasvi”  tai että se on lähes mahdoton saada kukkimaan uudelleen. Olen täysin eri mieltä. Suukkosuu on sekä pitkäikäinen huonekasvi että suht helppo saada kukkimaan uudelleen. 

Hoito-ohjeet : 

  • tärkeää: istuta suukkosuu  H E T I  saviruukkuun,
    kun olet hankkinut kasvin. Ruukku on hyvä olla laakea ja suurehko 
  • kasvualustan on hyvä olla läpäisevä ja ilmava. Sekoita kukkamultaan esim perliittiä tai kookoskuitua ilmavuuden lisäämiseksi. 
  • kastele pusukkia melko runsaasti – välillä voit jopa upottaa ruukun veteen n. 15 minuutksi. Anna kastelujen välillä pintamullan kuivahtaa. Talvella kasteluntarve on vähäisempi
  • Lannoita suukkosuutasi kahden viikon välein koko kasvukauden. Myös lannoitepukko toimii
  • Huolehdi kasvisi valonsaannista.
  • Valoisa paikka on tae kukinnasta. Voit viedä pusukin kesäksi ulos – se selvästi viihtyy.
  • Suukkosuu hyötyy talvella lisävalosta. Mikä tahanasa led-valo, loisteputki tai kasvivalo käy. Perinteinen hehkulamppu ei sovi yhdellekään kasville.

 

 

 

Himalajanposliinikukka – Hoya linearis

 

 

 Vaikeusaste: ♥♥♥

Kenelle:  erikoisista kasveista pitävälle

Minne: valoisalle ikkunalle amppeliin.

Taustaa: Posliinikukat kuuluvat käärmeenpistoyrttien Asclepiadaceae heimoon. Ne ovatkin heimon suosituimpia huonekasveja – yleisimpänä isoposliinikukka H.carnosa, jota on Suomessa kasvatettu jo ainakin sata vuotta. Samaan heimoon kuuluvat myös Ceropegiat eli laskuvarjolyhdyt, joiden tunnetuimmasta lajista herttaköynnöksestä voit lukea TÄÄLTÄ  Muita heimon huonekasveiksi sopivia sukuja  ovat käenkalit Oxalis, tuoksuköynnös Stephanotis ja raatokukat Stapelia. 

Hoya linearis on suomalaisen nimensä mukaisesti kotoisin Himalajalta, Intiasta. Se ei köynnöstä tai kiipeile kuten useimmat Hoyat,  vaan roikkuu vapaasti. Myös lehdet ovat erikoiset,  lähes neulasmaiset.  Minun linearis  kukkii aina myöhään syksyllä – loka-marraskuussa. Posliinikukat ovat pitkäikäisiä huonekasveja, ne voivat elää vaikka omistajansa koko eliniän.

Posliinikukilla on oma vankka kannattajakuntansa ja niitä keräillään ahkerasti.  Minä voin vain ihastella todellisten Hoya  – harrastajien tuloksia – itselläni on vain  noin 15 laija – joista suurin osa kyllä onneksi kukkii. Tähän blogiin kirjoittelen lajeistani niiden kukinta-aikaan. Suosittelenkin jokaiselle posliinikukkien kasvattajille tutustumaan kunkin lajin vaatimuksiin erikseen – yleisohjeet eivät sovi kaikille lajielle!

20161120_112130

Hoito-ohjeet – kirjojen & nettisivujen hoito-ohjeet vaihtelevat tosi paljon. Tässä omat ohjeeni, jolla kukinta on onnistunut joka vuosi.

Lyhyesti: valoisa paikka suojattuna paahteelta – säännöllinen kastelu – vain harvoin lannoitetta – varo tuholaisia!

Yksityiskohtaisesti:

  • Linearis  vaatii kukkiakseen valoa. Vahvassa auringonvalossa lehden väritys kärsii mutta kukinta on taattu. Voit kasvattaa linearista jopa pohjoisikkunalla – tosin kukinnasta ei välttämättä ole takeita. On se kyllä myös kaunis viherkasvina.
  • Kastele säännöllisesti. Kesäaikaan kannattaa kastella useita kertoja viikossa – talvella pintamullan voi antaa kuivahtaakin.
  • Lannoitus vain pari kertaa kesässä – talvella ei ollenkaan! Lannoita miedolla orkidealannoitteella.
  • Anna  Lineariksellesi  kasvurauha! Istuta vasta kun on aivan pakko. Pieni ruukku ja läpäisevä multa  toimii ainakin minulla (orkideamulta-turvesekoitus tai kookoskuitu esimerkiksi)
  • Linearis kasvaa parhaiten vapaasti roikkuvana
  • Jos nuppuja ilmestyy – tihennä kastelua – pienikin kuivuminen voi tiputtaa nuput.
  • Kukkivan kasvin voi asettaa roikkumaan  niin että näet sen istuessasi. Oma kasvini on kukinnan aikaan ikkunalla, jonka alapuolella on sohva. Näin voin istuessani katsella ylöspäin ja ihailla kukkia.
  • Kukinnan jälkeen anna kasvin levätä hieman. Himalajanposliinikukka viihtyy talven hyvin viileämmässäkin ja tällöin melko vähällä kastelulla  ,mutta myös huoneenlämpö käy – tällöin on huolehdittava kastelusta tiheämmin.
  • VARO VILLAKIRVOJA! jostain syystä linearis on niiden suosikki. Minulla on parikin kertaa ollut lineariksessani  villakirvoja, vaikka missään muussa kasvissa ei ole ollut.
  • 20161120_112022

 

 20161120_112202

Kasvattaisinko harvinaisempia sipulikasveja huonekasveina?

 

Rakas lukija,

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut,  kasvatan kaikenlaisia kukkivia huonekasveja – mutta 3 ryhmää on ylitse muiden: orkideat, vanhat huonekasvit ja sipulikasvit  (kaksi viimeistä kulkevat muuten useinkin käsikädessä).   Rakkaus sipulikasveihin näkyy toki minunkin puutarhassa – mutta sipulikasvien kasvattaminen ruukussa ja sisällä on ollut se alkuinnostus koko harrastukselle.

Noin 13 vuotta olen  kokeillut kaikenlaisia sipuleja sisällä ja ruukussa – harvinaisia, vanhoja, yleisiä, aivan mahdottomia, todella helppoja, luonnonkasveja, pieniä, isoja, rumia, haisevia, tuoksuvia… Alussa lähinnä epäonnistunut, nykyään joskus onnistunutkin. Onnistumisella tarkoitan itsekukitettua sipulia, en siis oston jälkeen ilmestyvää kukintaa, jonka kunnian saa kasvatustarha. Nykyään sipuliharrastus ei ole niin kokeilevalla pohjalla, ehkä ennemminkin ylläpitävällä – mutta silti vaan  muutamia uusiakin tulee joka vuosi.

Sipuliharrastuksen ruukussa voi jakaa kolmeen ryhmään

  1. Puutarhasipulien hyötäminen ruukussa (esim. hyasintti, tulppaanit, narsissit, krookukset). Olen kirjoittanut hyötämisestä TÄÄLLÄ ja myös vanhassa blogissani.
  2. Sipulien kasvattaminen huonekasvina – esimerkkinä yleisimmistä: amatsoninlilja, amaryllis, kriinumit – mutta myös monet, monet harvinaisemmat lajit.
  3. Herkkien sipulikasvien kasvattaminen ulkona ruukussa – nämä kasvit siis vain talvehtivat sisällä – esimerkkinä vaikka luonnonlaji-miekkaliljat ja Crocosmiat.

Sipulikasvien ryhmästä 2  ei ole kovin helppoa löytää tietoa. Internet on toki tarinoita pullollaan – mutta onko suomalaisen järkevää lukea floridalaisen harrastajan tekstejä, joka voi pitää kasvinsa ulkona vuoden ympäri?  Huonekasvikirjat esittelevät kyllä muutamat yleisimmät (amaryllis, kriinumi, clivia) – mutta kun oikeasti – SIIS OIKEASTI – voit päästä todella helposti upeisiin tuloksiin niin monen ei-tavallisen sipulikasvin kanssa. Minulla itse asiassa on ollut haaveena kirjoittaa aiheesta kirja – niin monen erehdyksen ja muutaman onnistumisen kanssa olen vuosien varrella paininut. Mutta tässä ensi alkuun suositus muutamasta loistavasta kirjasta, josta saat tietoa harvinaisistakin sipulikasveista.

20161112_170440

1.Lena Månsson Ruukkukasvit – kirja sisältää aika kattavan osion sipulikasveja. Erityisesti ilahduttaa vanhojen sipulikasvien mukanaolo: Kaarililja, vaarinlilja, heinälilja Olen esitellyt kirjan TÄÄLLÄ. Ei sisällä kuitenkaan harvinaisuuksia.

41nceciydl-_sx327_bo1204203200_

 

2. Anna Pavord :  Bulb:  Ehkä maailman kaunein kirja. Jokaisen sipulinystävän perusteos! Mukana lähes kaikki mahdolliset kasvatettavat sipulit niin puutarhaan, ruukkuun ulos kun huonekasviksi. Upeat kuvat!  Toimivat hoito-ohjeet. Kirja keskittyy puutarhasipuleihin, mutta vaikka et puutarhanhoitoa harrastaisikaan – tätä kirjaa on aivan ihana selailla.

1101_10000010_201586101624

3. & 4. Rod Leeds: Bulbs in Container ja Autumn Bulbs. Ensin mainittu on aivan ihana
kirja: kaikenlaisia ehdotuksia ruukussa kasvatettaviin sipuleihin: mukana valtavasti erikoisuuksia! Kirjan loppuosassa on mainio hoito-opas sipuleille ruukussa sekä erityisen hyvä siemenkasvatusopas. Vaikka tämäkin kirja keskittyy siihen, että viet sipulit ruukussa kesällä ulos, löytyy kirjan lajiluettelosta runsaasti erikoisuuksia.

s-l225

Autumn bulbs on myös kaunis kirja, josta löytyy tietoa syksyllä kukkivista lajeista – moni näistä soveltuu ruukkuun ja kirjan kirjoittajakin suosittelee ruukkukasvatusta.

5. Esko Puupponen: Viherkasvikirja.  Esko Puupponen on minun guruni – olen oppinut hänen kirjoistaan niiiiin paljon. Ei mene viikkoakaan, etten lukisi jotain hänen teostaan. Vieherkasvikirjasta löytyy sipuleja vaikka millä mitalla – myös harvinaisia. Koko kirja on rakennettu tosiharrastajan tarpeisiin – suosittelen lämpimästi. Olen esitellyt kirjan TÄÄLLÄ.

lataus

6. Thad M. Howard – Bulbs for warm Climates. Ei varsinaisesti käsittele huonekasvisipuleita, mutta kirjassa on hyvin kattavasti esitelty meille harvinaisia sipuleita. Kuvauksista voi päätellä mitkä sipulit viihtyisivät myös meillä.

 

 

Kynttiläliisukka eli marraskuunkynttilä

20161104_191514

Helppousaste: ♥♥♥1/2 – kastelun tarve on kesällä iso – muuten helppo kasvi!

Kenelle:  sellaiselle, joka tykkää hoitaa kasvejaan, mutta ei kaipaa  vaativuutta

Minne: puolivaloisalle kukkapöydälle

Vanhat huonekasvit – sarja jatkuu todellisella alkutalven piristyksellä: marraskuunkynttilä on hyvin vanha huonekasvi. Tieteellinen nimi on Plectranthus oertendahlii – suomeksi kasvia kutsutaan myös kynttilälissukaksi. Molemmilla suomenkielisillä nimillä on tarkoituksensa: kasvi kukkii marraskuussa ja kukinnat muistuttavat tietyllä tapaa kynttelikköä.

Taustaa: Kynttilälissukka on kotoisin Natalista, Etelä-Afrikasta (huomaa muuten, että samasta paikasta on myös niin ikään samaan aikaan kukkiva Töyhtövana). Kasvi on todella  vanha suomalaisikkunoiden koristus – suositun siitä aikoinaan teki varmaan helppo lisääminen ja toisaalta myös kukinta-aika: harva huonekasvi kukkii oloissamme marraskuussa. Kynttilälissukka on harmittavasti   harvinaistunut ikkunoillamme – onneksi viime vuosina on uudelleentuotu myyntiin ‘Mona Lavender’ lajia.

Lissukat kuuluvat Lamiaceae – heimoon eli huulikukkaiskasveihin. Saman heimoon kuuluva Coleus eli kirjopeippi on heimon tunnetuin huonekasvi.  Lissukoita eli Plectranhus – lajeja on toistasataa, laji on melko monimuotoinen. Suurin osa on vaatimattomia peittokasveja, joista vain muutama sopii huonekasviksi.

 

Hoito-ohjeet – yksinkertaiset ja seikkaperäiset

Hoito lyhyesti: hajavalo + säännöllinen lannoitus, kastelu ja leikkaus kesällä + muheva kukinta syksyllä + talvella  valoa ja kastelua 1 krt viikossa.

  • Kynttilälissukan paikka on valossa, mutta ei paahteessa.  Kesällä voit laittaa kasvin ulos tai parvekkeelle mutta varo ehdottomasti suoraa auringonpaahdetta. Varo myös viileää ilmaa!
  • Kynttilälissukkaa kannattaa kastella säännöllisesti.  Kastelun epäsäännöllisyys rumentaa kasvia. Kesällä kasteluntarve voi olla melkoinen – multa kuivuu poikkeuksetta nopeasti.
  • Lannoita kasvukaudella säännöllisesti miedolla lannoiteliuoksella
  • Juurruta leikellyt pistokkaat vesilasissa – juurtuvat helposti!
  • Leikkaa kasvia usein ja runsaasti kesällä – näin kasvi tuuheentuu. Itse latvon kaikki oksat 3-4 kertaa – kukintoja on yleensä tällöin 20 kpl kerrallaan. Lopeta leikkely heinäkuussa.
  • Kukinnan jälkeen vähennä hieman kastelua.
  • Talvella hoida kuten mitä tahansa viherkasvia:  valoa ja kastelua kerta viikkoon.
  • Voit välillä viedä kynttilälissukan suihkuun. Kasvi ei pidä pölyisistä lehdistä.
  • Jos kasvi rumentuu, aloita alusta.Suositeltava kasvatusikä on mielestäni 3 vuotta – tosin kirjallisuus antaa joskus muita ehdotuksia.

 

20160806_120122

Tosiharrastajalle: kynttilälissukasta löytyy useita lajikkeita, joita voit kokeilla. Paras on kuitenkin Suomessakin  kauan kasvatettu, vanha, nimetön lajike. Tätä ei ole missään myynnissä – vaan kulkee ikkunalta ikkunalle.

Kokeile myös lissukoiden suvun muita lajeja, erityisesti suosittelen:

  • Kirjolissukka – P.madagascariensis. Erityisesti kirjavalehtinen ‘Variegatus’ – lajike on kaunis
  • P.thunbergii – söpö, köynnöstävä ja pyöreälehtinen liisukka, joka viihtyy helposti kotioloissa
  • P.coleoides  – samantyylinen kun kynttilälissukka. Erityisesti suosittelen lajiketta ‘Marginatus’
  • P.fruticosus – pensaslissukka joka puutarhakasvin lisäksi on   vanhastaan kasvatettu myös huonekasvina,  voi myös kokeilla.

 

Piispankukka Bowallia speciosa

 

20160806_134505

Vaikeusaste: ♥♥

Kenelle: ahkeralle kastelijalle!

Minne: Valoisalle ikkunalle, myös parveke- tai ulkokukaksi

Piispankukka Browallia speciosa on ihana mutta aika haasteellinen vanha huonekasvi. Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta, erityisesti Kolumbiasta. Piispankukan nimeen liittyy kytkös Suomeen: nimi tulee Turun piispan Johan Browallin mukaan. Tämä runsaskukkainen kasvi kuuluu Solanaceae – heimoon (koisokasvit). Samasta heimosta tulevat esimerkiksi peruna ja tomaatti.

Suomessa on piispankukkaa kasvatettu 30-luvulta lähtien, joten se on vanha huonekasvi. Nykyään piispankukkaa näkee aniharvoin ikkunoillamme, usein sitä pidetään muutaman viikon kausikasvina. Tämä on mielestäni virhe, piispankukkaa voidaan kasvattaa vuosikausia – joko uusimalla pistokkaista, kasvattamalla siemenestä vuosittain tai jopa talvettamalla emokasvia.

20160724_205213

 

 Hoito-ohjeet: 20160724_205206

  • Hoidon ehdoton edellytys on tasainen kosteus!  Kesäaikaan on kasteltava päivittäin. Jos kastelu ei unohdu, piispankukka pysyy kauniina. Äkillinen kuivuus -> nuput tippuvat, lehdet kellastuvat!
  • Voit  varmistaa kasvin viihtyvyyden  vetämällä pitkän langan ruukun pohjasta läpi ylös asti ennen istutusta. Kun istutus on ohi, ruukku asetellaan aluslautaselle esim kivien tai pienen korokkeen päälle. Lanka laitetaan lautaselle ja siihen vettä (siten ettei ruukku lillu vedessä). Isolle kasville voi laittaa pari lankaa. Myös kasteluapurit, joita voit ostaa taimikaupoista ajavat saman asian.
  • Valoisa ikkuna on paras paikka piispankukalle. Oma kasvini kasvaa kesät pohjoisikkunalla ja viihtyy erittäin hyvin.
  • Piispankukka ei viihdy kovin lämpimässä paikassa. Etsi viileähkö paikka tai  tuuleta kesällä usein. Voit hyvin laittaa kasvin myös kesällä ulos tai parvekkeelle.
  • Lannoitus on erittäin tärkeää kukinnan kannalta. Paras tapa lannoittaa on nestemmäinen lannoitus kerran viikossa.
  • Vaikka piispankukkaa pidetään kausikasvina, sen ei tarvitse olla sellainen. Piispankukka talvehtii lähes samalla tavalla kun pelargonit: viileässä. hyvin niukasti kasteltuna. Pistokkaita voi ottaa syksyllä ja/tai keväällä  heti helmikuun lopulla. Kun pistokkaat ovat varmasti lähteneet kasvuun, voit hävittää rumentuneen emokasvin.
  • Lisäys onnistuu myös siemenestä. Huolellisella hoitajalla piispankukka kukkii samana kesänä.20160724_205157

Tosiharrastajalle: piispankukka ei ole varsinainen keräilijän kukka, enemmänkin ehkä vanhoista huonekasveista kiinnostuneille harrastajalle sopiva kasvi. Kuitenkin, jos piispankukka kuuluu suosikki-kasveihisi, etsi seuraavia

  • Tavallisesti kasvatetaan isokukkaisia lajikkeita, kuten B. speciosa ‘Major’ – joka lienee yleisin ja itse asiassa melko vanha lajike.
  • Piispankukka ‘Silver Bells’ : valkokukkainen lajike. Suosittelen etsimään siemeniä, myynnissä tuskin koskaan kasvina.
  • Muita saatavilla olevia lajikkeita löytyy
    liilan, sinisen ja  valkoisen väriskaaloissa.
  • Voit myös kokeilla kasvattaa Browallia viscosa – lajia, joka pysyy matalana. Tästä kasvistakin on erilaisia lajikkeita. Allekirjoittaneella ei kuitenkaan ole kokemusta kysesestä kasvista, joten tässä yhteydessä tyydyn vain mainitsemaan lajin kasvatuskelpoisena.
  • 20160703_194728