Pusukki eli Suukkosuu Nematanthus/Hypocyrta

Vaikeusaste: ♥♥♥♥

Pusukki eli suukkosuu  Nematanthus gregarius syn. Hypocyrta glabra  (esiintyy usein vanalla nimellä) kuuluu Gesneriaceae – heimoon  – samaan johon kuuluvat esim. soilikki, saintpaulia ja gloxinia. Se ei ole kovin yleinen huonekasvi, mutta  viime aikoina kasvia on silloin tällöin näkynyt kukkakaupoissa. Pusukki on lähes mehikasvimainen, varpumainen, paksulehtinen ja jäykkävartinen kasvi jonka kukat muistuttavat pusukalaa. Lajikkeita on useita: kelta-, oranssi-, ja punakukkaisia sekä kirjavalehtisiä.

 

Pusukki on kotoisin Brasiliasta ja on itse asiassa epifyytti, eli kasvaa  isojen puiden oksahangoissa.  

Pusukin kohdalla toteutuu taas kerran kasvihypoteesini: huonekasvioppaat kirjoittavat mitä sattuu vailla todellista kasvatuskokemusta. Esimerksiksi pusukista olen nähnyt useassa lähteessä maininnan “kausikasvi”  tai että se on lähes mahdoton saada kukkimaan uudelleen. Olen täysin eri mieltä. Suukkosuu on sekä pitkäikäinen huonekasvi että suht helppo saada kukkimaan uudelleen. 

Hoito-ohjeet : 

  • tärkeää: istuta suukkosuu  H E T I  saviruukkuun,
    kun olet hankkinut kasvin. Ruukku on hyvä olla laakea ja suurehko 
  • kasvualustan on hyvä olla läpäisevä ja ilmava. Sekoita kukkamultaan esim perliittiä tai kookoskuitua ilmavuuden lisäämiseksi. 
  • kastele pusukkia melko runsaasti – välillä voit jopa upottaa ruukun veteen n. 15 minuutksi. Anna kastelujen välillä pintamullan kuivahtaa. Talvella kasteluntarve on vähäisempi
  • Lannoita suukkosuutasi kahden viikon välein koko kasvukauden. Myös lannoitepukko toimii
  • Huolehdi kasvisi valonsaannista.
  • Valoisa paikka on tae kukinnasta. Voit viedä pusukin kesäksi ulos – se selvästi viihtyy.
  • Suukkosuu hyötyy talvella lisävalosta. Mikä tahanasa led-valo, loisteputki tai kasvivalo käy. Perinteinen hehkulamppu ei sovi yhdellekään kasville.

 

 

 

Himalajanposliinikukka – Hoya linearis

 

 

 Vaikeusaste: ♥♥♥

Kenelle:  erikoisista kasveista pitävälle

Minne: valoisalle ikkunalle amppeliin.

Taustaa: Posliinikukat kuuluvat käärmeenpistoyrttien Asclepiadaceae heimoon. Ne ovatkin heimon suosituimpia huonekasveja – yleisimpänä isoposliinikukka H.carnosa, jota on Suomessa kasvatettu jo ainakin sata vuotta. Samaan heimoon kuuluvat myös Ceropegiat eli laskuvarjolyhdyt, joiden tunnetuimmasta lajista herttaköynnöksestä voit lukea TÄÄLTÄ  Muita heimon huonekasveiksi sopivia sukuja  ovat käenkalit Oxalis, tuoksuköynnös Stephanotis ja raatokukat Stapelia. 

Hoya linearis on suomalaisen nimensä mukaisesti kotoisin Himalajalta, Intiasta. Se ei köynnöstä tai kiipeile kuten useimmat Hoyat,  vaan roikkuu vapaasti. Myös lehdet ovat erikoiset,  lähes neulasmaiset.  Minun linearis  kukkii aina myöhään syksyllä – loka-marraskuussa. Posliinikukat ovat pitkäikäisiä huonekasveja, ne voivat elää vaikka omistajansa koko eliniän.

Posliinikukilla on oma vankka kannattajakuntansa ja niitä keräillään ahkerasti.  Minä voin vain ihastella todellisten Hoya  – harrastajien tuloksia – itselläni on vain  noin 15 laija – joista suurin osa kyllä onneksi kukkii. Tähän blogiin kirjoittelen lajeistani niiden kukinta-aikaan. Suosittelenkin jokaiselle posliinikukkien kasvattajille tutustumaan kunkin lajin vaatimuksiin erikseen – yleisohjeet eivät sovi kaikille lajielle!

20161120_112130

Hoito-ohjeet – kirjojen & nettisivujen hoito-ohjeet vaihtelevat tosi paljon. Tässä omat ohjeeni, jolla kukinta on onnistunut joka vuosi.

Lyhyesti: valoisa paikka suojattuna paahteelta – säännöllinen kastelu – vain harvoin lannoitetta – varo tuholaisia!

Yksityiskohtaisesti:

  • Linearis  vaatii kukkiakseen valoa. Vahvassa auringonvalossa lehden väritys kärsii mutta kukinta on taattu. Voit kasvattaa linearista jopa pohjoisikkunalla – tosin kukinnasta ei välttämättä ole takeita. On se kyllä myös kaunis viherkasvina.
  • Kastele säännöllisesti. Kesäaikaan kannattaa kastella useita kertoja viikossa – talvella pintamullan voi antaa kuivahtaakin.
  • Lannoitus vain pari kertaa kesässä – talvella ei ollenkaan! Lannoita miedolla orkidealannoitteella.
  • Anna  Lineariksellesi  kasvurauha! Istuta vasta kun on aivan pakko. Pieni ruukku ja läpäisevä multa  toimii ainakin minulla (orkideamulta-turvesekoitus tai kookoskuitu esimerkiksi)
  • Linearis kasvaa parhaiten vapaasti roikkuvana
  • Jos nuppuja ilmestyy – tihennä kastelua – pienikin kuivuminen voi tiputtaa nuput.
  • Kukkivan kasvin voi asettaa roikkumaan  niin että näet sen istuessasi. Oma kasvini on kukinnan aikaan ikkunalla, jonka alapuolella on sohva. Näin voin istuessani katsella ylöspäin ja ihailla kukkia.
  • Kukinnan jälkeen anna kasvin levätä hieman. Himalajanposliinikukka viihtyy talven hyvin viileämmässäkin ja tällöin melko vähällä kastelulla  ,mutta myös huoneenlämpö käy – tällöin on huolehdittava kastelusta tiheämmin.
  • VARO VILLAKIRVOJA! jostain syystä linearis on niiden suosikki. Minulla on parikin kertaa ollut lineariksessani  villakirvoja, vaikka missään muussa kasvissa ei ole ollut.
  • 20161120_112022

 

 20161120_112202

Kasvattaisinko harvinaisempia sipulikasveja huonekasveina?

 

Rakas lukija,

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut,  kasvatan kaikenlaisia kukkivia huonekasveja – mutta 3 ryhmää on ylitse muiden: orkideat, vanhat huonekasvit ja sipulikasvit  (kaksi viimeistä kulkevat muuten useinkin käsikädessä).   Rakkaus sipulikasveihin näkyy toki minunkin puutarhassa – mutta sipulikasvien kasvattaminen ruukussa ja sisällä on ollut se alkuinnostus koko harrastukselle.

Noin 13 vuotta olen  kokeillut kaikenlaisia sipuleja sisällä ja ruukussa – harvinaisia, vanhoja, yleisiä, aivan mahdottomia, todella helppoja, luonnonkasveja, pieniä, isoja, rumia, haisevia, tuoksuvia… Alussa lähinnä epäonnistunut, nykyään joskus onnistunutkin. Onnistumisella tarkoitan itsekukitettua sipulia, en siis oston jälkeen ilmestyvää kukintaa, jonka kunnian saa kasvatustarha. Nykyään sipuliharrastus ei ole niin kokeilevalla pohjalla, ehkä ennemminkin ylläpitävällä – mutta silti vaan  muutamia uusiakin tulee joka vuosi.

Sipuliharrastuksen ruukussa voi jakaa kolmeen ryhmään

  1. Puutarhasipulien hyötäminen ruukussa (esim. hyasintti, tulppaanit, narsissit, krookukset). Olen kirjoittanut hyötämisestä TÄÄLLÄ ja myös vanhassa blogissani.
  2. Sipulien kasvattaminen huonekasvina – esimerkkinä yleisimmistä: amatsoninlilja, amaryllis, kriinumit – mutta myös monet, monet harvinaisemmat lajit.
  3. Herkkien sipulikasvien kasvattaminen ulkona ruukussa – nämä kasvit siis vain talvehtivat sisällä – esimerkkinä vaikka luonnonlaji-miekkaliljat ja Crocosmiat.

Sipulikasvien ryhmästä 2  ei ole kovin helppoa löytää tietoa. Internet on toki tarinoita pullollaan – mutta onko suomalaisen järkevää lukea floridalaisen harrastajan tekstejä, joka voi pitää kasvinsa ulkona vuoden ympäri?  Huonekasvikirjat esittelevät kyllä muutamat yleisimmät (amaryllis, kriinumi, clivia) – mutta kun oikeasti – SIIS OIKEASTI – voit päästä todella helposti upeisiin tuloksiin niin monen ei-tavallisen sipulikasvin kanssa. Minulla itse asiassa on ollut haaveena kirjoittaa aiheesta kirja – niin monen erehdyksen ja muutaman onnistumisen kanssa olen vuosien varrella paininut. Mutta tässä ensi alkuun suositus muutamasta loistavasta kirjasta, josta saat tietoa harvinaisistakin sipulikasveista.

20161112_170440

1.Lena Månsson Ruukkukasvit – kirja sisältää aika kattavan osion sipulikasveja. Erityisesti ilahduttaa vanhojen sipulikasvien mukanaolo: Kaarililja, vaarinlilja, heinälilja Olen esitellyt kirjan TÄÄLLÄ. Ei sisällä kuitenkaan harvinaisuuksia.

41nceciydl-_sx327_bo1204203200_

 

2. Anna Pavord :  Bulb:  Ehkä maailman kaunein kirja. Jokaisen sipulinystävän perusteos! Mukana lähes kaikki mahdolliset kasvatettavat sipulit niin puutarhaan, ruukkuun ulos kun huonekasviksi. Upeat kuvat!  Toimivat hoito-ohjeet. Kirja keskittyy puutarhasipuleihin, mutta vaikka et puutarhanhoitoa harrastaisikaan – tätä kirjaa on aivan ihana selailla.

1101_10000010_201586101624

3. & 4. Rod Leeds: Bulbs in Container ja Autumn Bulbs. Ensin mainittu on aivan ihana
kirja: kaikenlaisia ehdotuksia ruukussa kasvatettaviin sipuleihin: mukana valtavasti erikoisuuksia! Kirjan loppuosassa on mainio hoito-opas sipuleille ruukussa sekä erityisen hyvä siemenkasvatusopas. Vaikka tämäkin kirja keskittyy siihen, että viet sipulit ruukussa kesällä ulos, löytyy kirjan lajiluettelosta runsaasti erikoisuuksia.

s-l225

Autumn bulbs on myös kaunis kirja, josta löytyy tietoa syksyllä kukkivista lajeista – moni näistä soveltuu ruukkuun ja kirjan kirjoittajakin suosittelee ruukkukasvatusta.

5. Esko Puupponen: Viherkasvikirja.  Esko Puupponen on minun guruni – olen oppinut hänen kirjoistaan niiiiin paljon. Ei mene viikkoakaan, etten lukisi jotain hänen teostaan. Vieherkasvikirjasta löytyy sipuleja vaikka millä mitalla – myös harvinaisia. Koko kirja on rakennettu tosiharrastajan tarpeisiin – suosittelen lämpimästi. Olen esitellyt kirjan TÄÄLLÄ.

lataus

6. Thad M. Howard – Bulbs for warm Climates. Ei varsinaisesti käsittele huonekasvisipuleita, mutta kirjassa on hyvin kattavasti esitelty meille harvinaisia sipuleita. Kuvauksista voi päätellä mitkä sipulit viihtyisivät myös meillä.

 

 

Kynttiläliisukka eli marraskuunkynttilä

20161104_191514

Helppousaste: ♥♥♥1/2 – kastelun tarve on kesällä iso – muuten helppo kasvi!

Kenelle:  sellaiselle, joka tykkää hoitaa kasvejaan, mutta ei kaipaa  vaativuutta

Minne: puolivaloisalle kukkapöydälle

Vanhat huonekasvit – sarja jatkuu todellisella alkutalven piristyksellä: marraskuunkynttilä on hyvin vanha huonekasvi. Tieteellinen nimi on Plectranthus oertendahlii – suomeksi kasvia kutsutaan myös kynttilälissukaksi. Molemmilla suomenkielisillä nimillä on tarkoituksensa: kasvi kukkii marraskuussa ja kukinnat muistuttavat tietyllä tapaa kynttelikköä.

Taustaa: Kynttilälissukka on kotoisin Natalista, Etelä-Afrikasta (huomaa muuten, että samasta paikasta on myös niin ikään samaan aikaan kukkiva Töyhtövana). Kasvi on todella  vanha suomalaisikkunoiden koristus – suositun siitä aikoinaan teki varmaan helppo lisääminen ja toisaalta myös kukinta-aika: harva huonekasvi kukkii oloissamme marraskuussa. Kynttilälissukka on harmittavasti   harvinaistunut ikkunoillamme – onneksi viime vuosina on uudelleentuotu myyntiin ‘Mona Lavender’ lajia.

Lissukat kuuluvat Lamiaceae – heimoon eli huulikukkaiskasveihin. Saman heimoon kuuluva Coleus eli kirjopeippi on heimon tunnetuin huonekasvi.  Lissukoita eli Plectranhus – lajeja on toistasataa, laji on melko monimuotoinen. Suurin osa on vaatimattomia peittokasveja, joista vain muutama sopii huonekasviksi.

 

Hoito-ohjeet – yksinkertaiset ja seikkaperäiset

Hoito lyhyesti: hajavalo + säännöllinen lannoitus, kastelu ja leikkaus kesällä + muheva kukinta syksyllä + talvella  valoa ja kastelua 1 krt viikossa.

  • Kynttilälissukan paikka on valossa, mutta ei paahteessa.  Kesällä voit laittaa kasvin ulos tai parvekkeelle mutta varo ehdottomasti suoraa auringonpaahdetta. Varo myös viileää ilmaa!
  • Kynttilälissukkaa kannattaa kastella säännöllisesti.  Kastelun epäsäännöllisyys rumentaa kasvia. Kesällä kasteluntarve voi olla melkoinen – multa kuivuu poikkeuksetta nopeasti.
  • Lannoita kasvukaudella säännöllisesti miedolla lannoiteliuoksella
  • Juurruta leikellyt pistokkaat vesilasissa – juurtuvat helposti!
  • Leikkaa kasvia usein ja runsaasti kesällä – näin kasvi tuuheentuu. Itse latvon kaikki oksat 3-4 kertaa – kukintoja on yleensä tällöin 20 kpl kerrallaan. Lopeta leikkely heinäkuussa.
  • Kukinnan jälkeen vähennä hieman kastelua.
  • Talvella hoida kuten mitä tahansa viherkasvia:  valoa ja kastelua kerta viikkoon.
  • Voit välillä viedä kynttilälissukan suihkuun. Kasvi ei pidä pölyisistä lehdistä.
  • Jos kasvi rumentuu, aloita alusta.Suositeltava kasvatusikä on mielestäni 3 vuotta – tosin kirjallisuus antaa joskus muita ehdotuksia.

 

20160806_120122

Tosiharrastajalle: kynttilälissukasta löytyy useita lajikkeita, joita voit kokeilla. Paras on kuitenkin Suomessakin  kauan kasvatettu, vanha, nimetön lajike. Tätä ei ole missään myynnissä – vaan kulkee ikkunalta ikkunalle.

Kokeile myös lissukoiden suvun muita lajeja, erityisesti suosittelen:

  • Kirjolissukka – P.madagascariensis. Erityisesti kirjavalehtinen ‘Variegatus’ – lajike on kaunis
  • P.thunbergii – söpö, köynnöstävä ja pyöreälehtinen liisukka, joka viihtyy helposti kotioloissa
  • P.coleoides  – samantyylinen kun kynttilälissukka. Erityisesti suosittelen lajiketta ‘Marginatus’
  • P.fruticosus – pensaslissukka joka puutarhakasvin lisäksi on   vanhastaan kasvatettu myös huonekasvina,  voi myös kokeilla.

 

Töyhtövana Eucomis

20161112_164702

Eucomis comosa ‘Sparkling Burgundy’

Töyhtövana Eucomis

*harvinaiset huonekasvit*

Helppousaste: ♥♥♥

Kenelle: erikoisisuuksista pitäville

Minne: kesällä ulos, syksyllä ikkunalle, talvella pimeään kaappiin

Taustaa: Töyhtövanat ovat Eteläafrikkalaisia sipulikasveja. Sukuun kuuluu kymmenkunta lajia, joista useimmat sopivat huonekasviksikin. Töyhtövana on helppohoitoinen huonekasvi  – kukinta kestää todella kauan ja on itse asiassa aika näyttävä. Suomenkielinen nimi viitanee kukinnon päässä olevaan töyhtöön.  Englanninkielinen nimi “Pineaple flower” eli ananaskukka sopii myös hyvin.

Töyhtövanaa on muuten kasvatettu Suomessa jo melko kauan – se ei todellakaan ole mikään uusi trendikasvi.

20161112_164654

Minun kasvini kasvavat aina valtoimenaan ja tukematta, mutta jos pidät säntillisemmästä linjasta, voit tukea kukkavanat kepillä pystyyn. Ohjaa tällöin kukintaa jo nuppuvanan alkukasvusta lähtien.

Hoito-ohjeet

  • Kun ostat sipulin, istuta se melko koholle suurehkoon ruukkuun. Multa saisi olla ravinnerikasta ja läpäisevää (esim. perliittiä voidaan käyttää mullan seassa). Jos haluat töyhtövanan lähinnä ulkokasviksi, aloita kasvatus jo varhain. Jos se on huonekasvina, suosittelen hieman myöhäisempää istutusta. Näin pääset nauttimaan kukinnasta silloin kun muuten ikkunalla on kukinnan osalta hiljaista.
  • Kastele sipulia kevyesti istutuksen jälkeen ja odottele sitten, että kasvu on alkanut (älä päästä multaa täysin kuivaksi jos kasvua ei näy – yleensä kuitenkin sipuli intoutuu kasvamaan heti)
  • Kastele koko kasvukauden runsaasti ja älä koskaan anna mullan täysin kuivua
  • Lannoita säännöllisesti koko kasvukauden!
  • Mikäli mahdollista, sijoita kasvi kesäksi ulos. Eucomis hyötyy päivän ja yön lämpötilavaihtelusta. Jos pidät sitä sisällä, voit avata ikkunan kasvin läheisyydessä.
  • Anna sipulille kaikki mahdollinen valo – eucomis ei kärsi edes pahimmasta paahteesta vaan päinvastoin: runsas valo on tae kukinnasta.
  • Syksyllä tuo sipuli sisälle ikkunalle. Jatka kastelua ja odota kukintaa.
  •  Kun kukinta ohi – vähennä kastelua ja lopeta se pian kokonaan. Anna lehtien tuuleentua
  • HUOM! Mikäli et vähennä kastelua -Eucomis pysyy viherkasvina vaikka ympäri vuoden, mutta lepo on kukinnan edellytys – ympärivuotisessa kasvussa töyhtövana pysyy todennäköisesti viherkasvina.
  • Kun lehdet ovat tuuleentuneet, eucomis laitetaan pimeään paikkaan – mieluiten viileään ja kuivaan.
  • Istuta töyhtövana uudelleen joka kevät.
  • Voit lisätä kasvia sivusipuleista, joita muodostuu silloin tällöin. Myös siemenkylvö onnistuu, mutta vaatii pitkän ajan kukkiakseen20161113_104253

Tosiharrastajalle: Seuraavia Eucomis – lajeja kannattaa kokeilla – hoito on kaikille sama. Tarkkaile myös eri lajien  lajikkeita! Tosiharrastajan kannattaa ehdottomasti kokeilla siemenlisäystä – se on ainoa tapa saada harvinaisempia lajikkeita. Minulla on kasvussa useita, kun ne joskus kukkivat – laitan kuvia blogiin.

  • E.autumnalis
  • E.bicolor – muista myös ‘Alba’ – muoto
  • E.comosa – ja  erityisesti laike ‘Sparkling Burgundy’ {kuvassa}
  • E.pallidiflora
  • E.pole-evanssii
  • E.vandermerwei – tämä on erikoinen, pilkullislehtinen lajike

Herttalyhty Ceropegia woodii

20160806_143548

Helppousaste:♥♥♥♥♥

Kenelle: kauniista lehdistä pitävälle, rakkaalle lahjaksi

Minne: aurikoiselle ikkunalle

Ihastuttava herttalyhty on monelle huonekasviharrastajalle tuttu mehikasvi. Ceropegia woodii  on kotoisin Kaakkois-Afrikasta (Natal ja lähialueet). Kasvia on aika hyvin saatavilla kukkakaupoissa ja yleensä se  myydään kieputettuna rautalankaan tai kaareen. Mielestäni kauneimmillaan se  kuitenkin on luonnollisella kasvutyylillään vapaasti roikkuvana. Lankamaiset ohuet versot ja sydämenmuotoiset lehdet ovat todella kauniit.

20160806_143810

Lisää kasvia laittamalla oksanpätkiä, jossa varsimukulat (kuvassa) mukana multaan. 

Herttalyhty myös kukkii. Kirjallisuus sanoo kukan olevan lyhdyn muotoinen, mutta toisille tulee hieman muunlainen mielenyhtymä mieleen…

Oma kasvini: Kuvissa näkyvän herttalyhdyn ikä on ehkä 7-8 vuotta. Se on kasvatettu 5 pistokkaasta. Lyhtyni kasvaa kautta vuoden eteläikkunalla – viihtyy ja kukkii kiitettävästi. Kuvissa kaapin päällä oleva kasvi on siinä siis vain valokuvauksen ajan (ikkunaa vasten on vaikea kuvata). Kukkia tulee keväästä jouluun  säännöllisesti – sitten on muutaman kuukauden lepo.

 

Hoito-ohjeet:

Herttalyhty on helppohoitoinen huonekasvi.  Sen kanssa on hyvin vaikea epäonnistua, kunhan muistaa muutaman seikan:

  • Valoisa ja aurinkoinen paikka sopii herttalyhdylle parhaiten
  • Kastelu aina kun multa kuivahtanut. Varo siis ylikastelua!
  • Lannoittaa voi kasvukaudella muutaman viikon välein
  • Talvella kastelun tarve on vähäisempi
  • Uudelleenistutus parin vuoden välein. Varo vaurioittamasta mukuloita! Kaktusmulta on hyvä kasvualusta.
  • Versoihin tulevista palluroista voidaan kasvia lisätä. Leikkaa versot jossa pallurat ja istuta pallurat multaan. Pian kasvi juurtuu! Älä anna kasvin kukkia ensimmäisenä vuonna.
  • Voit kasvattaa kasvia myös siemenestä.
  •  

Tosiharrastajalle

Ceropegia on tosiharrastajan suku! Siinä vasta mielenkiintoinen keräilykohde. Suku on 200-lajinen ja todella monimuotoinen, joten kerättävää riittää. Helppo siemenlisäys tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaiselle, jolle voi muuten olla hankalaa saada harvinaisempia lajeja. Herttaköynnöksen lisäksi silloin tällöin muutamia lajeja myydään laskuvarjoköynnös – nimellä. Koska Ceropegiat ovat sukua erittäin keräilijäsuositulle Hoya-suvulle, ovat ne pääseet suosioon myös posliinikukkien ‘siivellä’.

Etsi ainakin seuraavia lajeja: C.barkelyi,  C.dichotoma, C.haygarthii,  C.sandersonii, C.stapeliiformis – Myös Kanarian saarilta kotoisin olevat varsisukkulentit C.dichotoma ja C.fusca sopivat hyvin sisäviljelyyn.

20151129_19393320160320_103047

 

Piispankukka Bowallia speciosa

 

20160806_134505

Vaikeusaste: ♥♥

Kenelle: ahkeralle kastelijalle!

Minne: Valoisalle ikkunalle, myös parveke- tai ulkokukaksi

Piispankukka Browallia speciosa on ihana mutta aika haasteellinen vanha huonekasvi. Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta, erityisesti Kolumbiasta. Piispankukan nimeen liittyy kytkös Suomeen: nimi tulee Turun piispan Johan Browallin mukaan. Tämä runsaskukkainen kasvi kuuluu Solanaceae – heimoon (koisokasvit). Samasta heimosta tulevat esimerkiksi peruna ja tomaatti.

Suomessa on piispankukkaa kasvatettu 30-luvulta lähtien, joten se on vanha huonekasvi. Nykyään piispankukkaa näkee aniharvoin ikkunoillamme, usein sitä pidetään muutaman viikon kausikasvina. Tämä on mielestäni virhe, piispankukkaa voidaan kasvattaa vuosikausia – joko uusimalla pistokkaista, kasvattamalla siemenestä vuosittain tai jopa talvettamalla emokasvia.

20160724_205213

 

 Hoito-ohjeet: 20160724_205206

  • Hoidon ehdoton edellytys on tasainen kosteus!  Kesäaikaan on kasteltava päivittäin. Jos kastelu ei unohdu, piispankukka pysyy kauniina. Äkillinen kuivuus -> nuput tippuvat, lehdet kellastuvat!
  • Voit  varmistaa kasvin viihtyvyyden  vetämällä pitkän langan ruukun pohjasta läpi ylös asti ennen istutusta. Kun istutus on ohi, ruukku asetellaan aluslautaselle esim kivien tai pienen korokkeen päälle. Lanka laitetaan lautaselle ja siihen vettä (siten ettei ruukku lillu vedessä). Isolle kasville voi laittaa pari lankaa. Myös kasteluapurit, joita voit ostaa taimikaupoista ajavat saman asian.
  • Valoisa ikkuna on paras paikka piispankukalle. Oma kasvini kasvaa kesät pohjoisikkunalla ja viihtyy erittäin hyvin.
  • Piispankukka ei viihdy kovin lämpimässä paikassa. Etsi viileähkö paikka tai  tuuleta kesällä usein. Voit hyvin laittaa kasvin myös kesällä ulos tai parvekkeelle.
  • Lannoitus on erittäin tärkeää kukinnan kannalta. Paras tapa lannoittaa on nestemmäinen lannoitus kerran viikossa.
  • Vaikka piispankukkaa pidetään kausikasvina, sen ei tarvitse olla sellainen. Piispankukka talvehtii lähes samalla tavalla kun pelargonit: viileässä. hyvin niukasti kasteltuna. Pistokkaita voi ottaa syksyllä ja/tai keväällä  heti helmikuun lopulla. Kun pistokkaat ovat varmasti lähteneet kasvuun, voit hävittää rumentuneen emokasvin.
  • Lisäys onnistuu myös siemenestä. Huolellisella hoitajalla piispankukka kukkii samana kesänä.20160724_205157

Tosiharrastajalle: piispankukka ei ole varsinainen keräilijän kukka, enemmänkin ehkä vanhoista huonekasveista kiinnostuneille harrastajalle sopiva kasvi. Kuitenkin, jos piispankukka kuuluu suosikki-kasveihisi, etsi seuraavia

  • Tavallisesti kasvatetaan isokukkaisia lajikkeita, kuten B. speciosa ‘Major’ – joka lienee yleisin ja itse asiassa melko vanha lajike.
  • Piispankukka ‘Silver Bells’ : valkokukkainen lajike. Suosittelen etsimään siemeniä, myynnissä tuskin koskaan kasvina.
  • Muita saatavilla olevia lajikkeita löytyy
    liilan, sinisen ja  valkoisen väriskaaloissa.
  • Voit myös kokeilla kasvattaa Browallia viscosa – lajia, joka pysyy matalana. Tästä kasvistakin on erilaisia lajikkeita. Allekirjoittaneella ei kuitenkaan ole kokemusta kysesestä kasvista, joten tässä yhteydessä tyydyn vain mainitsemaan lajin kasvatuskelpoisena.
  • 20160703_194728