Pilkkulehti

Pilkkulehti Hypoestes phyllostachya on ihastuttava, pienehkö huonekasvi Madakaskarilta. Kasvilla on todella värikkäät, upeat lehdet. Lajikkeita löytyy valkoisena sekä vaaleanpunaisen, pinkin ja punaisen eri sävyissä. Todellinen erikoisuus on Gothica – lajike, jonka lehdissä on pikimustaa.

Hox! Älä sekoita pilkkulehteä Pitsilehteen Fittonia. Vaikka kasvit näyttävät vähän samalta. Hoito-ohjeet hieman eroaavat toisistaan eikä näitä kahta lajia kannata istuttaa samaan ruukkuun.

Pilkkulehti ‘Ghotica’. Huonekasveille erittäin harvinainen aito musta väri löytyy tältä lajikkeelta. Kasvaa minulla hydrossa 100 vuotta vanhassa Arabian keittokulhossa

Pilkkulehden hoito:

  • Pilkkulehti sijoitetaan valoisaan paikkaan, mutta ei paahteeseen. Paahde polttaa lehdet.
  • Liian varjoisassa paikassa pilkkulehti kyllä kasvaa, mutta kauniit värit haalistuvat ja vihreä väri voimistuu.
  • Pilkkulehden mullan pitäisi olla jatkuvasti hieman kostea. Liika märkyys ei ole hyväksi juurille, kuivuus taas rumentaa tai jopa tappaa kasvin.
  • Istuta läpäisevään, ravinteikkaaseen multaan. Käytä esim kukkamulta+perliitti – seosta.
  • Sopii loistavasti myös mullattomaan viljelyyn, seramikseen tai semihydroon.
  • Voit istuttaa eri lajikkeita samaan ruukkuun.
  • Erinomainen myös terraarioon, pulloistutuksiin tms.
  • Lainnoita säännöllisesti kerran kuussa. Talvella ei lannoiteta.
  • Pilkkulehteä kannattaa latvoa eli leikata säännöllisesti. Se tuuheuttaa kasvia.
  • Leikatut latvapistokkaat voi juurruttaa helposti vedessä tai mullassa.
  • Pilkkulehti nauttii sumuttelusta.
  • Jos haluat nopeasti tuuhean kasvin, voit istuttaa 2-4 pistokasta samaan ruukkuun.
  • Pilkkulehden kukat kannattaa leikata pois – kasvi usein kuolee kukinnan jälkeen.
  • Uusi pilkkulehteäsi aika ajoin. Vanhemmat yksilöt eivät ole yhtä kauniita kun nuoret.
Pilkkulehti ‘Pink Speck’

Ongelmia:

  • Pitsilehti menettää kauniit värinsä: lisää valoa
  • Pitsilehti kasvaa ohueksi ja pitkäksi: lisää valoa ja latvo.
  • Pitsilehti kuivattaa lehtiä: onko kastelu säännöllistä? Sumutus auttaa myös!
  • Pitsilehden lehdissä rumia ruskeita läikkiä: liikaa suoraa aurinkoa / liian vahva kasvilamppu.
Pinkki lajike. Lajikkeen nimi ei tiedossa valitettavasti
Minulla on usein pilkkulehden pistokkaita myynnissä. Kysy lisää!

Pitsilehti Fittonia

Pitsilehti on suloinen, alun perin Perusta kotoisin oleva kasvi, joka on pienestä koostaan huolimatta todellinen kodin katseenkääntäjä. Kiinnostavaa pitsilehdessä on sen lukuisat värit. Minä itse asiassa keräilen pitsilehtiä – lajikkeita on hetkellä 15 erilaista!

‘Fortissimo’
Pitsilehti ‘Superba’

Pitsilehden hoito-ohjeet:

  • Pitsilehti tarvitsee melkoisesti valoa, mutta ei tykkää paahteesta
  • Kasvualustaksi perliitti + kukkamulta, myös mullaton tai semi-hydro sopii mainiosti
  • Pitsilehti sopii myös isompien kasvien aluskasviksi tai erinomaisesti pullo – ja lasi-istutuksiin tai terraarioihin.
  • Muista aina pitsilehdelle tasainen kosteus! Ei vetistä märkyyttä, eikä koskaan kuivaakaan. Sopiva kastelurytmi on opittavissa. Jos kasvi roikottaa lehtiään – tilanne on pelastettavissa kastelulla, mutta kannattaa myös tällöin tihentää kasteluväliä.
  • Lannoita kevät-kesä-syksy muutaman kerran vuodessa. Talvella ei lannoiteta.
  • Pitsilehteä kannattaa latvoa, se tuuheennuttaa kasvua. Pistokkaat voi juurruttaa vedessä tai mullassa.
  • Älä laita pitsilehteä ulos.
‘Sceleton’

Minulla on lähes aina juurrutettuja pitsilehtiä myynnissä! Katso täältä:

https://vanhantalonikkunallakukkii.wordpress.com/myynnissa-olevat-pistokkaat/

‘Frankie’
‘Angel Snow’
‘Lemon’
‘White Anne’
‘Pink Vein’
‘Black Star’
‘Ruby Lime’
‘Pink Speck’
‘Pink & Lime’
‘Forrest Flame’

AFRIKANKARVAJUORU

Afrikankarvajuoru eli Cyanotis somaliensis – englanniksi (Pussy Years🙂) on suloinen, pienikokoinen ja pörröinen huonekasvi. Alun perin kasvi on kotoisin Somaliasta.

Helppousaste: ❤❤❤

Afrikankarvajuorun hoito:

  • Afrikankarvajuoru tykkää valoisasta paikasta ja kestää jopa suoraa auringonvaloa
  • Kasvualustan on hyvä kuivahtaa kastelujen välillä. Älä päästä täysin kuivaksi kuitenkaan.
  • Tämä kasvi pysyy kompaktin kokoisena mutta hyötyy leikkaamisesta, joka tuuheuttaa kasvia.
  • Leikatut pistokkaat on helppo juurruttaa suoraan multaan.
  • Lannoita kasvia pari kertaa kesässä.
  • Sopii myös amppeliin
  • Huom! Uudelleenistutus kannattaa tehdä varoen, ja istutuksen jälkeen kasvin on hyvä olla tarkkailtavana. Oma kokemukseni on, ettei kasvi tykkää istuttelusta.

ONGELMIA

  • MÄTÄNEVÄT LEHDET: poista huonot lehdet ja varo liikakastelua.
  • PITKÄT HONTELOT VERSOT: liian vähän valoa. Leikkaa hontelot versot pois ja lisää valon määrää

Rohtoaloe

Rohtoaloe eli Aloe arborescens on ihana vanhan ajan huonekasvi. Kasvi on kotoisin Etelä-Afrikasta. Tämä kuten hieman yleisempi lääkealoe Aloe vera sisältävät aloe veraa – eli terveysvaikutteista ainetta, jota käytetään esim. kauneudenhoidossa ja parantamaan pieniä haavoja.

Rohtoaloen hoito:

Rohtoaloe on todella kestävä ja helppo huonekasvi. Voit kasvattaa siitä tuuhean kasvin kuten minulla tai puumaisen.

Multa ja istutus: läpäisevä, hiekansekainen multa on paras. Ruukun ei tarvitse olla suurensuuri – aloella on aika pienet juuret. Koska aloet eivät kestä ruukussa seisovaa vettä, suosittelen asettamaan suojaruukun pohjalle kiviä tms estämään vesikosketuksen.

Kastelu: vaikka rohtoaloe kestää hyvin kuivuutta, sitä kannattaa kuitenkin kastella säännöllisesti kasvukaudella (kevät-kesä-alkusyksy). Kastelen jopa kaksi kertaa viikossa reilusti, mutta tärkeää on antaa pintamullan kuivahtaa välissä. Varmista myös, ettei vettä jää aluslautaselle tai suojaruukkuun. Talvella kastellaan vain niukasti.

Valo: Sijoita rohtoaloe mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kasvi kestää paahdetta ja lämpöä erittäin hyvin.

Lisäys: uusukkeet juurtuvat helposti suoraan multaan. Voit myös leikata lehtipistokkaita. Anna pistokkaiden kuivua pari päivää ja aseta ne sitten pystyyn hiekansekaiseen multaan. Pidä kosteana, ei märkänä. Kannattaa laittaa useampi lehtipistokas samaan ruukkuun.

Minulta voit kysyä pistokkaita tästä vanhan kannan ihanasta aloe verasta! Lehtipistokas 3e kpl.

Silkkipensas Grevillea robusta

silkki1

Helppousaste: ♥♥

Silkkipensas on kotoisin Australiasta, jossa se kasvaa todella isoksi puuksi. Myös huonekasvina se on nopeakasvuinen.  Jokin silkkipuussa on minua aina viehättänyt – mutta koen sen melkoisen vaativaksi huonekasviksi. Muutaman olen onnistunut tappamaankin. Nämä ovat olleet kukkakaupasta ostettuja yksilöitä.

Nykyisen silkkipensaani olen kasvattanut siemenestä ja se on viihtynyt vanhan puutaloni eteläikkunan kulmassa hyvin. Kuvassa näkyvässä kasvissa on itse asiassa aika monta taimea. Mielestäni se näyttää kauniimmalta tiheänä kasvustona.

Siemenlisäys oli tosi helppoa – kaikki siemenet itivät todella nopeasti ja  nykyisen koonsa kasvi on saavutanut puolessatoista vuodessa. Muutama taimi on jäänyt pikkuiseksi isompien alle – tänä vuonna kevätistutuksen yhteydessä aion ne poistaa ja istuttaa omaan ruukkuun.

Hoito-ohjeet:

  • Silkkipensas tarvitsee melko runsaasti valoa, onhan se kotoisin Australiasta!
  • Kastelun kanssa on oltava tarkkana – kasvi ei saa kuivua koskaan! Lehdet kuivahtavat todella helposti, eivätkä ole enää pelastettavissa. Anna mullan kuitenkin lähes kuivahtaa kastelujen välillä – kastele sitten runsaasti.
  • Vaikka en normaalisti usko sumutteluun, silkkipensas kuitenkin rakastaa sumuttelua sekä suihkussa käyntiä! Ilmankosteus on siis sille hyvästä.
  • Lannoita keväästä syksyyn joka toinen viikko. Talvella riittää harvempi lannoittelu.
  • Useimmissa kasvikirjoissa suositellaan viileää talvipaikkaa – omani on kyllä viihtynyt oikein hyvin huoneenlämmössä ympäri vuoden (ehkä siemenestä saakka kasvanut kasvi on tottunut?)
  • Uudelleenistutus on tarpeen vuosittain. Hyvä salaojitus ja vain vähän isompi ruukku!
  • Lisäys: Helppoa siemenestä! Liota siemeniä 12h ja istuta sitten multaan tai kivivillaan.

Pilkkubegonia Begonia maculata

20160807_110821

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: sisustajalle

Minne: itäikkunalle

Pilkkubegonia Begonia maculata on kertakaikkiaan upea kasvi. Lehdet ovat niin kauniit – hopeiset pilkut kuin taiteilijan maalaamat. Myös kukinta on ihastuttava – sirot valkoiset tai hennon vaaleanpunaiset kukat taipuvat kauniisti alaspäin kun tertut.

Begoniat kuuluvat Begoniaceae – heimoon. Heimossa on vain muutama suku, mutta toisaalta begonian lajeja on ainakin tuhat. Huonekasveiksi sopiviakin on kymmeniä. Suku on hyvin monimuotoinen – ja siksi on harhaanjohtavaa kirjoittaa yleishoito-ohjeita koko suvulle. Parempi on tarkastella hoitoa lajeittain.

B.maculata  on kotoisin Brasiliasta. Se muistuttaa meille hyvin tuttua enkelinsiipeä (B.corallina) mutta on matalakasvuisempi ja pystympi sekä lehdiltään vahvasti pilkullinen. Versot ja lehtitaustat ovat tumman viininpunaisia. Pilkkubegoniaa on aika harvoin saatavilla – kysele pistokkaita vaikka minulta! Pilkkubegonia kukkii myöhemmin kuin tunnetumpi enkelinsiipi. Hyvin hoidettuna voit odotella kukkia heinä-elokuussa.

Hoito-ohjeet:

  • Begonia sopii puolivaloisaan paikkaan –  itäikkuna on paras
  • Isohko saviruukku on paras begonialle. Kasvi ei tykkää olla märkänä koko ajan – tähän auttaa hengittävä saviruukku. Kasvu on nopeaa.
  • Kasteluntarve on kesäisin melko runsas. Kastele kun multa on kuivahtanut. Kuumina aurikoisina kesinä lähes päivittäin – keväällä ja syksyllä pari kertaa viikossa. Talvella kerta viikkoon pitäisi riittää
  • Begonia kasvaa hyvin huoneenlämmössä – tosin parhaimmin sille sopii vähän alle 20 asteen lämpötila.
  • Minä kasvatan tämän tyypin begonioitani sisällä ympäri vuoden.
  • Varo paahdetta!
  • Lannoittaa kannattaa kasvukaudella säännöllisesti – hanki kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta – nestemäinen on hyvä. Jos olet huono muistamaan lannoittamista, voit käyttää istutuksen yhteydessä lannoitusrakeita.
  • Kasvia voi hyvin leikata. Varsinkin vanhat, kaljuuntuneet versot kannattaa leikata pois. Kasvi myös tuuheentuu leikatessaan.
  • Pistokkaita on helppo juurruttaa vesilasissa.  Jos haluat pienen, tyylikkään kasvin ikkunallesi, uusi kasvi joka vuosi ja hävitä vanha.
  • Toisaalta voit kasvattaa begoniaasi vanhemmaksikin – itsuta tällöin joka vuosi hieman suurempaan ruukkuun.

20160707_18394320160707_19074620160817_213352

 

Amatsoninlilja Eucaris amazonica

20161216_105214

♥♥♥

Kenelle: valkoisten kukkien ystävälle, sisustajalle

Minne: viileähköön ja puolivaloisaan paikkaan

Amatsoninlilja Eucaris amazonica on kotoisin Perusta ja Ecuadorista ja Kolumbiasta. Se on sipulikasvi ja kuuluu amarylliskasvien heimoon Amaryllidaceae. Kasvilla on kauniit suuret ja kiiltävät lehdet sekä upea valkoinen kukinta. Amatsoninliljaa on kasvatettu  Suomessa jo todella kauan.  Vanhojen, viileiden puutalojen ikkunoilla sille olikin mitä suotavimmat oltavat.

Amatsoninlilja kukkii yleensä loppusyksystä/ alkutalvesta. Minulla kukka yleensä kukkii joulun tienoilla. Koska kasvi on kotoisin maapallon toiselta puolelta, sen luontainen rytmi onkin meille nurinkurinen: amatsoni kasvaa talvella ja lepäilee kesällä. Kukat kestävät pitkään ja tuoksuvat ihanasti.

Oma kasvini on minulle hyvin tärkeä, koska tämän kasvin alkuperä ulottuu 30-luvulle isoäitini äidille. Olen perinyt kasvin nyt jo edesmenneeltä, rakkaalta idoäidiltäni.

20161211_165528

Hoito-ohjeet

  • Puolivaloisa paikka, ei pidä paahteesta
  • Kastellaan runsaasti kerrallaan kun multa alkaa olla kuivahko
  • Amatsoni on hyvä viedä kesäksi ulos. Kasvu on tällöin melko hidasta, ja kasvi pärjää pitkälti omillaan. Tosi kuivana kesänä toki kannattaa kastella. Ei paahteeseen!
  • Hoito keskittyy talviaikaan, jolloin amatsoninlilja kasvaa.
  • Paras kasvu on kevättalvella, helmi-huhtikuussa. Tällöin kannattaa lannoittaa runsaasti ja samoin kastella. Valoakin kasvi tarvitsee, jos odottaa kukkia.
  • Kukinnan jälkeen on hyvä antaa kasville noin kuukauden lepoaika.
  • Amatsoninlilja tykkää kasvurauhasta, joten uudelleenistutusta ei kovin usein tarvitse tehdä. Jos kasvi kuitenkin vaikuttaa kituvalta, on syytä tarkistaa juurten kunto. Hyvinvoivat juuret on tämän kasvin kukinnan ja kasvun ehdoton edellytys!
  • Kasvia voi jakaa sivusipuleista, mutta lähtökohtaisesti en suosittele sivusipulien irroittelua. Mielestäni se heikentää emosipulia, ja saa sen tekemään yhä enemmän ‘pikkusia’.  Tämä taas heikentää mahdollisuuksia kukintaan.
  • Myös siemenlisäys onnistuu, tosin aika kauan saa odottaa kukkimisikää.

20161211_165348

 

Pusukki eli Suukkosuu Nematanthus/Hypocyrta

Vaikeusaste: ♥♥♥♥

Pusukki eli suukkosuu  Nematanthus gregarius syn. Hypocyrta glabra  (esiintyy usein vanalla nimellä) kuuluu Gesneriaceae – heimoon  – samaan johon kuuluvat esim. soilikki, saintpaulia ja gloxinia. Se ei ole kovin yleinen huonekasvi, mutta  viime aikoina kasvia on silloin tällöin näkynyt kukkakaupoissa. Pusukki on lähes mehikasvimainen, varpumainen, paksulehtinen ja jäykkävartinen kasvi jonka kukat muistuttavat pusukalaa. Lajikkeita on useita: kelta-, oranssi-, ja punakukkaisia sekä kirjavalehtisiä.

 

Pusukki on kotoisin Brasiliasta ja on itse asiassa epifyytti, eli kasvaa  isojen puiden oksahangoissa.  

Pusukin kohdalla toteutuu taas kerran kasvihypoteesini: huonekasvioppaat kirjoittavat mitä sattuu vailla todellista kasvatuskokemusta. Esimerksiksi pusukista olen nähnyt useassa lähteessä maininnan “kausikasvi”  tai että se on lähes mahdoton saada kukkimaan uudelleen. Olen täysin eri mieltä. Suukkosuu on sekä pitkäikäinen huonekasvi että suht helppo saada kukkimaan uudelleen. 

Hoito-ohjeet : 

  • tärkeää: istuta suukkosuu  H E T I  saviruukkuun,
    kun olet hankkinut kasvin. Ruukku on hyvä olla laakea ja suurehko 
  • kasvualustan on hyvä olla läpäisevä ja ilmava. Sekoita kukkamultaan esim perliittiä tai kookoskuitua ilmavuuden lisäämiseksi. 
  • kastele pusukkia melko runsaasti – välillä voit jopa upottaa ruukun veteen n. 15 minuutksi. Anna kastelujen välillä pintamullan kuivahtaa. Talvella kasteluntarve on vähäisempi
  • Lannoita suukkosuutasi kahden viikon välein koko kasvukauden. Myös lannoitepukko toimii
  • Huolehdi kasvisi valonsaannista.
  • Valoisa paikka on tae kukinnasta. Voit viedä pusukin kesäksi ulos – se selvästi viihtyy.
  • Suukkosuu hyötyy talvella lisävalosta. Mikä tahanasa led-valo, loisteputki tai kasvivalo käy. Perinteinen hehkulamppu ei sovi yhdellekään kasville.

 

 

 

Himalajanposliinikukka – Hoya linearis

 

 

 Vaikeusaste: ♥♥♥

Kenelle:  erikoisista kasveista pitävälle

Minne: valoisalle ikkunalle amppeliin.

Taustaa: Posliinikukat kuuluvat käärmeenpistoyrttien Asclepiadaceae heimoon. Ne ovatkin heimon suosituimpia huonekasveja – yleisimpänä isoposliinikukka H.carnosa, jota on Suomessa kasvatettu jo ainakin sata vuotta. Samaan heimoon kuuluvat myös Ceropegiat eli laskuvarjolyhdyt, joiden tunnetuimmasta lajista herttaköynnöksestä voit lukea TÄÄLTÄ  Muita heimon huonekasveiksi sopivia sukuja  ovat käenkalit Oxalis, tuoksuköynnös Stephanotis ja raatokukat Stapelia. 

Hoya linearis on suomalaisen nimensä mukaisesti kotoisin Himalajalta, Intiasta. Se ei köynnöstä tai kiipeile kuten useimmat Hoyat,  vaan roikkuu vapaasti. Myös lehdet ovat erikoiset,  lähes neulasmaiset.  Minun linearis  kukkii aina myöhään syksyllä – loka-marraskuussa. Posliinikukat ovat pitkäikäisiä huonekasveja, ne voivat elää vaikka omistajansa koko eliniän.

Posliinikukilla on oma vankka kannattajakuntansa ja niitä keräillään ahkerasti.  Minä voin vain ihastella todellisten Hoya  – harrastajien tuloksia – itselläni on vain  noin 15 laija – joista suurin osa kyllä onneksi kukkii. Tähän blogiin kirjoittelen lajeistani niiden kukinta-aikaan. Suosittelenkin jokaiselle posliinikukkien kasvattajille tutustumaan kunkin lajin vaatimuksiin erikseen – yleisohjeet eivät sovi kaikille lajielle!

20161120_112130

Hoito-ohjeet – kirjojen & nettisivujen hoito-ohjeet vaihtelevat tosi paljon. Tässä omat ohjeeni, jolla kukinta on onnistunut joka vuosi.

Lyhyesti: valoisa paikka suojattuna paahteelta – säännöllinen kastelu – vain harvoin lannoitetta – varo tuholaisia!

Yksityiskohtaisesti:

  • Linearis  vaatii kukkiakseen valoa. Vahvassa auringonvalossa lehden väritys kärsii mutta kukinta on taattu. Voit kasvattaa linearista jopa pohjoisikkunalla – tosin kukinnasta ei välttämättä ole takeita. On se kyllä myös kaunis viherkasvina.
  • Kastele säännöllisesti. Kesäaikaan kannattaa kastella useita kertoja viikossa – talvella pintamullan voi antaa kuivahtaakin.
  • Lannoitus vain pari kertaa kesässä – talvella ei ollenkaan! Lannoita miedolla orkidealannoitteella.
  • Anna  Lineariksellesi  kasvurauha! Istuta vasta kun on aivan pakko. Pieni ruukku ja läpäisevä multa  toimii ainakin minulla (orkideamulta-turvesekoitus tai kookoskuitu esimerkiksi)
  • Linearis kasvaa parhaiten vapaasti roikkuvana
  • Jos nuppuja ilmestyy – tihennä kastelua – pienikin kuivuminen voi tiputtaa nuput.
  • Kukkivan kasvin voi asettaa roikkumaan  niin että näet sen istuessasi. Oma kasvini on kukinnan aikaan ikkunalla, jonka alapuolella on sohva. Näin voin istuessani katsella ylöspäin ja ihailla kukkia.
  • Kukinnan jälkeen anna kasvin levätä hieman. Himalajanposliinikukka viihtyy talven hyvin viileämmässäkin ja tällöin melko vähällä kastelulla  ,mutta myös huoneenlämpö käy – tällöin on huolehdittava kastelusta tiheämmin.
  • VARO VILLAKIRVOJA! jostain syystä linearis on niiden suosikki. Minulla on parikin kertaa ollut lineariksessani  villakirvoja, vaikka missään muussa kasvissa ei ole ollut.
  • 20161120_112022

 

 20161120_112202

Kasvattaisinko harvinaisempia sipulikasveja huonekasveina?

 

Rakas lukija,

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut,  kasvatan kaikenlaisia kukkivia huonekasveja – mutta 3 ryhmää on ylitse muiden: orkideat, vanhat huonekasvit ja sipulikasvit  (kaksi viimeistä kulkevat muuten useinkin käsikädessä).   Rakkaus sipulikasveihin näkyy toki minunkin puutarhassa – mutta sipulikasvien kasvattaminen ruukussa ja sisällä on ollut se alkuinnostus koko harrastukselle.

Noin 13 vuotta olen  kokeillut kaikenlaisia sipuleja sisällä ja ruukussa – harvinaisia, vanhoja, yleisiä, aivan mahdottomia, todella helppoja, luonnonkasveja, pieniä, isoja, rumia, haisevia, tuoksuvia… Alussa lähinnä epäonnistunut, nykyään joskus onnistunutkin. Onnistumisella tarkoitan itsekukitettua sipulia, en siis oston jälkeen ilmestyvää kukintaa, jonka kunnian saa kasvatustarha. Nykyään sipuliharrastus ei ole niin kokeilevalla pohjalla, ehkä ennemminkin ylläpitävällä – mutta silti vaan  muutamia uusiakin tulee joka vuosi.

Sipuliharrastuksen ruukussa voi jakaa kolmeen ryhmään

  1. Puutarhasipulien hyötäminen ruukussa (esim. hyasintti, tulppaanit, narsissit, krookukset). Olen kirjoittanut hyötämisestä TÄÄLLÄ ja myös vanhassa blogissani.
  2. Sipulien kasvattaminen huonekasvina – esimerkkinä yleisimmistä: amatsoninlilja, amaryllis, kriinumit – mutta myös monet, monet harvinaisemmat lajit.
  3. Herkkien sipulikasvien kasvattaminen ulkona ruukussa – nämä kasvit siis vain talvehtivat sisällä – esimerkkinä vaikka luonnonlaji-miekkaliljat ja Crocosmiat.

Sipulikasvien ryhmästä 2  ei ole kovin helppoa löytää tietoa. Internet on toki tarinoita pullollaan – mutta onko suomalaisen järkevää lukea floridalaisen harrastajan tekstejä, joka voi pitää kasvinsa ulkona vuoden ympäri?  Huonekasvikirjat esittelevät kyllä muutamat yleisimmät (amaryllis, kriinumi, clivia) – mutta kun oikeasti – SIIS OIKEASTI – voit päästä todella helposti upeisiin tuloksiin niin monen ei-tavallisen sipulikasvin kanssa. Minulla itse asiassa on ollut haaveena kirjoittaa aiheesta kirja – niin monen erehdyksen ja muutaman onnistumisen kanssa olen vuosien varrella paininut. Mutta tässä ensi alkuun suositus muutamasta loistavasta kirjasta, josta saat tietoa harvinaisistakin sipulikasveista.

20161112_170440

1.Lena Månsson Ruukkukasvit – kirja sisältää aika kattavan osion sipulikasveja. Erityisesti ilahduttaa vanhojen sipulikasvien mukanaolo: Kaarililja, vaarinlilja, heinälilja Olen esitellyt kirjan TÄÄLLÄ. Ei sisällä kuitenkaan harvinaisuuksia.

41nceciydl-_sx327_bo1204203200_

 

2. Anna Pavord :  Bulb:  Ehkä maailman kaunein kirja. Jokaisen sipulinystävän perusteos! Mukana lähes kaikki mahdolliset kasvatettavat sipulit niin puutarhaan, ruukkuun ulos kun huonekasviksi. Upeat kuvat!  Toimivat hoito-ohjeet. Kirja keskittyy puutarhasipuleihin, mutta vaikka et puutarhanhoitoa harrastaisikaan – tätä kirjaa on aivan ihana selailla.

1101_10000010_201586101624

3. & 4. Rod Leeds: Bulbs in Container ja Autumn Bulbs. Ensin mainittu on aivan ihana
kirja: kaikenlaisia ehdotuksia ruukussa kasvatettaviin sipuleihin: mukana valtavasti erikoisuuksia! Kirjan loppuosassa on mainio hoito-opas sipuleille ruukussa sekä erityisen hyvä siemenkasvatusopas. Vaikka tämäkin kirja keskittyy siihen, että viet sipulit ruukussa kesällä ulos, löytyy kirjan lajiluettelosta runsaasti erikoisuuksia.

s-l225

Autumn bulbs on myös kaunis kirja, josta löytyy tietoa syksyllä kukkivista lajeista – moni näistä soveltuu ruukkuun ja kirjan kirjoittajakin suosittelee ruukkukasvatusta.

5. Esko Puupponen: Viherkasvikirja.  Esko Puupponen on minun guruni – olen oppinut hänen kirjoistaan niiiiin paljon. Ei mene viikkoakaan, etten lukisi jotain hänen teostaan. Vieherkasvikirjasta löytyy sipuleja vaikka millä mitalla – myös harvinaisia. Koko kirja on rakennettu tosiharrastajan tarpeisiin – suosittelen lämpimästi. Olen esitellyt kirjan TÄÄLLÄ.

lataus

6. Thad M. Howard – Bulbs for warm Climates. Ei varsinaisesti käsittele huonekasvisipuleita, mutta kirjassa on hyvin kattavasti esitelty meille harvinaisia sipuleita. Kuvauksista voi päätellä mitkä sipulit viihtyisivät myös meillä.