Herttalyhty Ceropegia woodii

20160806_143548

Helppousaste:♥♥♥♥♥

Kenelle: kauniista lehdistä pitävälle, rakkaalle lahjaksi

Minne: aurikoiselle ikkunalle

Ihastuttava herttalyhty on monelle huonekasviharrastajalle tuttu mehikasvi. Ceropegia woodii  on kotoisin Kaakkois-Afrikasta (Natal ja lähialueet). Kasvia on aika hyvin saatavilla kukkakaupoissa ja yleensä se  myydään kieputettuna rautalankaan tai kaareen. Mielestäni kauneimmillaan se  kuitenkin on luonnollisella kasvutyylillään vapaasti roikkuvana. Lankamaiset ohuet versot ja sydämenmuotoiset lehdet ovat todella kauniit.

20160806_143810

Lisää kasvia laittamalla oksanpätkiä, jossa varsimukulat (kuvassa) mukana multaan. 

Herttalyhty myös kukkii. Kirjallisuus sanoo kukan olevan lyhdyn muotoinen, mutta toisille tulee hieman muunlainen mielenyhtymä mieleen…

Oma kasvini: Kuvissa näkyvän herttalyhdyn ikä on ehkä 7-8 vuotta. Se on kasvatettu 5 pistokkaasta. Lyhtyni kasvaa kautta vuoden eteläikkunalla – viihtyy ja kukkii kiitettävästi. Kuvissa kaapin päällä oleva kasvi on siinä siis vain valokuvauksen ajan (ikkunaa vasten on vaikea kuvata). Kukkia tulee keväästä jouluun  säännöllisesti – sitten on muutaman kuukauden lepo.

 

Hoito-ohjeet:

Herttalyhty on helppohoitoinen huonekasvi.  Sen kanssa on hyvin vaikea epäonnistua, kunhan muistaa muutaman seikan:

  • Valoisa ja aurinkoinen paikka sopii herttalyhdylle parhaiten
  • Kastelu aina kun multa kuivahtanut. Varo siis ylikastelua!
  • Lannoittaa voi kasvukaudella muutaman viikon välein
  • Talvella kastelun tarve on vähäisempi
  • Uudelleenistutus parin vuoden välein. Varo vaurioittamasta mukuloita! Kaktusmulta on hyvä kasvualusta.
  • Versoihin tulevista palluroista voidaan kasvia lisätä. Leikkaa versot jossa pallurat ja istuta pallurat multaan. Pian kasvi juurtuu! Älä anna kasvin kukkia ensimmäisenä vuonna.
  • Voit kasvattaa kasvia myös siemenestä.
  •  

Tosiharrastajalle

Ceropegia on tosiharrastajan suku! Siinä vasta mielenkiintoinen keräilykohde. Suku on 200-lajinen ja todella monimuotoinen, joten kerättävää riittää. Helppo siemenlisäys tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaiselle, jolle voi muuten olla hankalaa saada harvinaisempia lajeja. Herttaköynnöksen lisäksi silloin tällöin muutamia lajeja myydään laskuvarjoköynnös – nimellä. Koska Ceropegiat ovat sukua erittäin keräilijäsuositulle Hoya-suvulle, ovat ne pääseet suosioon myös posliinikukkien ‘siivellä’.

Etsi ainakin seuraavia lajeja: C.barkelyi,  C.dichotoma, C.haygarthii,  C.sandersonii, C.stapeliiformis – Myös Kanarian saarilta kotoisin olevat varsisukkulentit C.dichotoma ja C.fusca sopivat hyvin sisäviljelyyn.

20151129_19393320160320_103047

 

Piispankukka Bowallia speciosa

 

20160806_134505

Vaikeusaste: ♥♥

Kenelle: ahkeralle kastelijalle!

Minne: Valoisalle ikkunalle, myös parveke- tai ulkokukaksi

Piispankukka Browallia speciosa on ihana mutta aika haasteellinen vanha huonekasvi. Kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta, erityisesti Kolumbiasta. Piispankukan nimeen liittyy kytkös Suomeen: nimi tulee Turun piispan Johan Browallin mukaan. Tämä runsaskukkainen kasvi kuuluu Solanaceae – heimoon (koisokasvit). Samasta heimosta tulevat esimerkiksi peruna ja tomaatti.

Suomessa on piispankukkaa kasvatettu 30-luvulta lähtien, joten se on vanha huonekasvi. Nykyään piispankukkaa näkee aniharvoin ikkunoillamme, usein sitä pidetään muutaman viikon kausikasvina. Tämä on mielestäni virhe, piispankukkaa voidaan kasvattaa vuosikausia – joko uusimalla pistokkaista, kasvattamalla siemenestä vuosittain tai jopa talvettamalla emokasvia.

20160724_205213

 

 Hoito-ohjeet: 20160724_205206

  • Hoidon ehdoton edellytys on tasainen kosteus!  Kesäaikaan on kasteltava päivittäin. Jos kastelu ei unohdu, piispankukka pysyy kauniina. Äkillinen kuivuus -> nuput tippuvat, lehdet kellastuvat!
  • Voit  varmistaa kasvin viihtyvyyden  vetämällä pitkän langan ruukun pohjasta läpi ylös asti ennen istutusta. Kun istutus on ohi, ruukku asetellaan aluslautaselle esim kivien tai pienen korokkeen päälle. Lanka laitetaan lautaselle ja siihen vettä (siten ettei ruukku lillu vedessä). Isolle kasville voi laittaa pari lankaa. Myös kasteluapurit, joita voit ostaa taimikaupoista ajavat saman asian.
  • Valoisa ikkuna on paras paikka piispankukalle. Oma kasvini kasvaa kesät pohjoisikkunalla ja viihtyy erittäin hyvin.
  • Piispankukka ei viihdy kovin lämpimässä paikassa. Etsi viileähkö paikka tai  tuuleta kesällä usein. Voit hyvin laittaa kasvin myös kesällä ulos tai parvekkeelle.
  • Lannoitus on erittäin tärkeää kukinnan kannalta. Paras tapa lannoittaa on nestemmäinen lannoitus kerran viikossa.
  • Vaikka piispankukkaa pidetään kausikasvina, sen ei tarvitse olla sellainen. Piispankukka talvehtii lähes samalla tavalla kun pelargonit: viileässä. hyvin niukasti kasteltuna. Pistokkaita voi ottaa syksyllä ja/tai keväällä  heti helmikuun lopulla. Kun pistokkaat ovat varmasti lähteneet kasvuun, voit hävittää rumentuneen emokasvin.
  • Lisäys onnistuu myös siemenestä. Huolellisella hoitajalla piispankukka kukkii samana kesänä.20160724_205157

Tosiharrastajalle: piispankukka ei ole varsinainen keräilijän kukka, enemmänkin ehkä vanhoista huonekasveista kiinnostuneille harrastajalle sopiva kasvi. Kuitenkin, jos piispankukka kuuluu suosikki-kasveihisi, etsi seuraavia

  • Tavallisesti kasvatetaan isokukkaisia lajikkeita, kuten B. speciosa ‘Major’ – joka lienee yleisin ja itse asiassa melko vanha lajike.
  • Piispankukka ‘Silver Bells’ : valkokukkainen lajike. Suosittelen etsimään siemeniä, myynnissä tuskin koskaan kasvina.
  • Muita saatavilla olevia lajikkeita löytyy
    liilan, sinisen ja  valkoisen väriskaaloissa.
  • Voit myös kokeilla kasvattaa Browallia viscosa – lajia, joka pysyy matalana. Tästä kasvistakin on erilaisia lajikkeita. Allekirjoittaneella ei kuitenkaan ole kokemusta kysesestä kasvista, joten tässä yhteydessä tyydyn vain mainitsemaan lajin kasvatuskelpoisena.
  • 20160703_194728

Joulukaktus / marraskuunkaktus


20160107_104951
Helppousaste: 
♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukkivana

Kenelle: jokaiselle huonekasvin ystävälle

Minne: valoisalle ja aurinkoiselle paikalle, kesäksi ulos

Esittely: 

Schlumbergera – risteymien hybridikaktuksia kutsutaan joulu- marras- syys- ja talvikaktuksiksi.  Nämä kasvit ovat useamman polven risteymiä, joten kantavanhempia ei ole mielekästä enää esitellä nimissä. Perinteinen, vanha punakukkainen, ja kapeanivelinen kanta on S. x buckleyi. Tässä yhteydessä kutsun kuitenkin kaikkia tämän perheen risteymiä nimityksellä joulukaktus – koska käytännössä on hyvin vaikeaa erottaa näitä risteymiä toisistaan.

Joulukaktukset ovat lehtikaktuksia ja epifyyttejä ja kasvavat puiden päällä oksahangoissa. Ne ovat kotoisin Brasiliasta. Schlumbergeroiden  pölyttäjiä luonnossa  ovat linnut –  mielenkiintoinen pieni yksityiskohta, josta saa kyllä osviittaa kukan muotoa katsomalla.  Joulukaktuksia on useissa väreissä valkoisesta, vaaleanpunaiseen, pinkkiin, oranssiin  sekä punaiseen (perinteinen väri). Myös keltainen on jalostettu, mutta se on harvinaisempi.

20160221_094239

Omat kasvini: Minulla on 3 joulukaktusta :

  • Punainen vanha kanta, ollut minulla n. 15 vuotta. Yksi ensimmäisistä huonekasveistani. Kukkii säännöllisesti. Muutossa kesällä 2015 vanhin pääverso katkesi (nyyh), mutta kuinka ollakaan – uutta kasvua näkyvissä! (katso kuva).
  • Valkoinen joulukaktus. Tämäkin vanha kanta. Kukkii uskollisesti. Tekee myös  yleensä pari yksittäistä kukkaa syys- lokakuussa. Täyteen kukkaan puhkeaa hieman punaisen jälkeen
  •  Pinkki kaktus edustaa uudempaa lajiketta. Kyseessä on ostonimen mukaan joulukaktus. En yleensä pidä pinkeistä kukista, enemmänkin hennon vaaleanpunaisista, mutta tässä tapauksessa väritys on aika veikeä.

Hoito: Joulukaktukset on verrattain helppo saada kasvamaan ja viihtymään hyvin.

20160112_200638Jos haluat saada kaktuksesi kukkimaan, on opeteltava kasvin kasvurytmi. Kukintaa varten on saatava kylmäkäsittelyä syksyllä ja  12 tuntia pitkä pimeä yöaika syksyisin . Muuten! Vaikka Suomi monessakin suhteessa on haasteellinen maa huonekasviharrastajalle – juuri tämä seikka meillä toteutuu ihan luonnostaan. On myös huomioitava, että koska kantavanhemmat vaihtelevat, vaihtelevat myös kukkimisen laukaisevat tekijät hieman. Varminta on yrittää täyttää kaikki kukintaa enteilevät vaatimukset.

  • Sijoita kasvisi kautta vuoden valoisaan ja aurinkoiseen paikkaan. Suojaa kuitenkin kevään raa’alta keskipäivän paahteelta. (osa kirjallisista hoito-ohjeista kehottaa välttämään aurinkoa – mielestäni tämä on huono ohje kukinnan kannalta).
  • Kastelu kautta vuoden tasaista – kun multa alkaa kuivahtaa, kastellaan kaktus kunnolla. Joulu – yms. kaktukset kestävät kyllä kuivuutta, mutta se ei ole kukinnan ja kasvun kannalta hyväksi.
  • Ohjeet kehoittavat kalkittomaan veteen – itse kastelen ihan vaan hanavedellä ja kuten kuvista näkyy, ei näytä haittaavan kasvia.
  • Lannoita kasvukaudella miedolla kaktuslannoitteella parin viikon välein.
  • Joulukaktuksia kannattaa käyttää suihkussa varsinkin kuumalla ilmalla (viilentää kasvia) ja myös  talvella, kun lehdille tulee pölyä.
  • Suosittelen kaktusten kasvatusta kesällä ulkona. Varsinkin tämä on tärkeää elo-syyskuussa (yön viileys), jos mielit saada kukkivan kasvin. Lämpötila ei saisi laskea alle 5 asteen.
  • Syksyllä kun tuot kasvin sisälle, paras olisi, jos kasvi saisi olla 12 tuntia vuorokaudesta pimeässä. Tämä tulee Suomessa luonnostaan, mutta jos mahdollista, sijoita kasvi sellaiseen huoneeseen, jossa valot eivät ole jatkuvasti päällä.
  • Kevällä on paras aika uudelleenistuttaa. Vanhoja yksilöitä ei tarvitse istuttaa joka vuosi, mutta mielestäni joulukaktukset eivät häiriinny uudelleenistutuksesta vaan päinvastoin piristyvät. Muista että epifyyttisen kaktuksen juuret ovat pienet, eikä se viihdy liian isossa ruukussa.
  • 20160107_105014

    Pinkkiä kukintaa

     

20151230_201622

jouluna pinkki oli vielä nupuilla

 

 

 

Pelargoni, pelargoni, pelargoni

12745434_10153976566289322_3197222657622021360_n

Kuvassa Pelargoni ‘Red Pandora’ ja hawaijinpalmu Bringhamia insignis. 

Pelargonit – mitäpä olisi vanha puutalo ilman pelargoneja!  Koko meidän talo on täynnä talvehtivia lajikkeita – kellari ja kaikki viileät paikat ovat valjastettu niitä täyteen. Aina on kuitenkin tilaa uusillekin!

Tällä kertaa kävin Plantagenissa ostoksilla. Plantsuun tulee joka vuoden helmikuussa myyntiin nimellisiä pikkupistokkaita. Nämä ovat hyvälaatuisia ja olen aina saanut ne kasvamaan ja kestämään. Myöhemmin keväällä en enää osta Plantagenista nimettömiä huonolaatuisia kasveja.

Ajattelin että olisi hauska seurata tässä blogissa pikkuisten matkaa. Rakastan pelargoneja yli kaiken – niiden tuoksua,kukintailoa, kauniita lehtiä. Niiden hoitaminenkin on niin kovin kiitollista – kukkaloisto kestää koko kesän ja sen kun vaan komistuu.

Aina kun ostat uuden pelargonin, se on itstutettava heti uuteen ruukkuun.

Iso tai pieni – istuta aina!

Tee näin pistokkaille:

20160221_180116

Pelargonitaimet istutettu uudelleen. Alussa kasvavat vielä soilikin takana, pian pääsevät jo täyteen valoon. 

  • Istuta taimimultaan pienehköön ruukkuun. Varo rikkomasta juuria! Kastele maltilla, mutta pidä aina tasatuoreena. Uudelleenistutus myöhemmin – seuraa blogia:-)

Tee näin kukkivalle pelargonille (miten päästä kasvatuksessa hyvin alkuun)

A. Haluat päästä koko kesän helpolla (hieman vaatimattomampi kukinta, mutta kaunis kyllä)

  •  istuta kukkiva pelargoni heti tosi isoon ruukkuun – näin sitä ei tarvitse enää siirtää koko kesänä. Käytä laadukasta kukkamultaa ja lisää mukaan kastelukiteitä ja lannotepalloja. Laita pelakuu valoisaan paikkaan  sisällä ja kun säät sallivat ulos aurinkoon.  Älä unohda kastelua. Voit lisätä rakeita pintamultaan pari kertaa kesässä.
  • Pelargoni on hyvä latvoa tuuheuden lisäämiseksi ainakin kerran kesän alussa

B. Haluat hoivata ja puuhata pelargonisi kanssa paljon (todella runsas kukinta) -> edellyttää ainakin jonkinasteista (huone)kasvihulluutta

  • Istuta pelargoni alussa vain vähän isompaan ruukkuun. Istuta 1-2 kertaa uudelleen kesän aikana
  • Käytä laadukasta multaa.
  • Voit lisätä myös lannoitekiteitä multaan. Voit myös lannoittaa nestemmäisesti viikottain. Valitse siis jompi kumpi
  • Totuttele pelakuuta ensin aurinkoon ja myöhemmin kanna sitä varovasti ulos lämpimiksi päiviksi.
  • Nypi kaikki kuihtuneet kukat ja lehdet heti.
  • Latvo toukokuussa.
  • Valokuvaa, juttele ja paapo pelakuutasi mahdollisimman paljon.

Äärimmäiselle kasvihullulle lisäksi  :-D

  • Hanki pelargonikirjoja, käy Saaren pelakuu-päivillä,  vaihda ja osta lisää kasveja netistä, juurruta kaikki latvotut latvatkin,  hanki valtavasti kasveja niin että teet perheesikin jo hulluksi ja syksyn tullen älä  heitä yhtäkään kasvia pois. Yritä talvettaa niitä joka paikassa vaihtelevin tuloksin. Ja keväällä kaikki uusiksi.
  •  

     

     

     

     

Orkideat talvehtivat

20160221_101701

Perhosorkideat ja miltonia länsi-ikkunalla. Perhosorkideat ovat todella vanhoja, harrastuksen syventyessä en ole hankkinut enää vuosiin uusia. Silti näämä vanhukset ilahduttavat jatkuvalla kukinnallaan. 

 

Orkideakokoelmassani ei ole selkeää keräilylinjaa, vaan on kaikenlaista: markettiorkideoita,  luonnonlajeja useista suvuista, vanhoja  risteymiä jne. Ehkä kuitenkin eniten minulla on pienikokoisia orkideoita. Pienet kasvit viehättävät minua  ja lisäksi kasviharrastajan suurin haaste – tilanpuute – on helpompi selättää.

Jaottelen orkideani kasvupaikan mukaan seuraavasti:

20160221_101909

Ikivanha venuksenkenkäristeymä talvehtii pohjoisikkunalla. Kesäksi vähän valoisampi paikka, kun ikkunalautapaikkoja vapautuu.

A: Ikkunalautaorkideat. Nämä kasvavat  ympäri vuoden ikkunalla, tai talven ikkunalla ja kesän ulkona – suurimmaksi osaksi ilman keinovaloa. Täysin sisällä kasvavat  perhosorkideat ja  venuksenkenkäristeymät. Brassia-risteymät, Oncidium-risteymät ja sitten monien lajien risteymät, joita virheellisesti myydään  cambria – nimikkeellä, ovat kesän ulkona.

B: kesällä ulkona, talvella kellarissa keinovalon alla. Näihin kuuluvat osa Dendrobiumiestani, (sekä luonnonlajeja että risteymiä), Cattelyat (sekä risteymät että luonnonlajit), lumikunigattaret sekä muutamat harvianisemmat luonnonlajit.  Silloin jos kukkivat, tuodaan kasvit olohuoneeseen (huom JOS koska ei ole itsestäänselvyys, että onnistun näiden kanssa).

Tässä yhteydessä haluaisin kertoa kellaristani. Kun olimme katsomassa taloa ensimmäisen kerran,  välittäjä sanoi “käydään vielä kellarissa, se valitettavasti kyllä on täysremontin tarpeessa. Tällä hetkellä se on aika kylmä, tila voidaan kyllä lämmittää puilla lämpimäksi” Muut katsojat kauhistelivat 70-luvun tyyliä, mutta minä ajattelin heti – orkideat tonne talveksi – lämmitys päivällä – yöllä viileää! Tehdään kaupat heti!”.

Ja kellari tosiaan on vanhan talon  mukainen: kosteahko ja viileä. Vanhan talon tyyliin siellä on myös suihku ja sauna. Saunassa on  valtava puulämmitteinen ikikiuas, jolla lämmitetään kellarikerroksen peseytymistilat.  Tästä johtuen lämpötilan vaihtelut kellarissa ovat suuret – jopa yli 10 astetta. Tällä siis asustavat keinovalon alla hyllyssä monet orkideat talvella.  Samassa tilassa talvehtivat muuten myös perargonit! Parhaat valopaikat ovat orkideoille, mutta pelakuut näyttävät sopeutuneen tähän ihan hyvin. (sivumennen sanoen pelargoneja talvehtii myös muualla talossa, esimerkiksi viileää rakastavan esikoiseni ullakkohuoneen ikkunalla).

20160221_101745

Kasvit talvehtimassa kellarissa melkoisen epäedustavasti:-)

 

C. Täysin kuivana talvehtivat orkideat. Pleionet ja Bletilla sriata ja B.striata var Alba.  Talvehtivat rukkusipulien kanssa viileässä ja pimeässä pannuhuoneessa. Keväällä, jos edelliskesän hoito on onnistunut, ne aloittavat kasvunsa kukinnalla ja pääsevät paraatipaikalle olohuoneeseen. Jos ei tule kukkia, vaan lehtiä, pääsevät länsi-ikkunalle. Heti kun säät sallivat, viedään nämä orkideat ulos ja syksyllä taas kellariin.

d. Kosteutta vaativat lasikko-orkideat. Suurimmaksi osaksi luonnonlajeja, muutama risteymäkin. Näistä kasveista pääosa asuu lasikossa vuoden ympäri. Muutamat muuttavat kesäksi ulos. Lasikostani kirjoitan pian oman postauksen. Postailen silloin tällöin blogiini myös harvinaisemmista orkideoista.

20151228_185203

Lasikko

Kuvassa vasemmalla Dendrobium obernas ja oikealla Aerangis citrata.

 

 

 

 

Hyötäminen: Iirikset ruukussa

 

 

Tässä kirjoitussarjassa kirjoitan eri sipulilajien hyötämisestä. Ensimmäisenä vuorossa Iirikset.

Sipulien hyötämisestä yleisesti olen kirjoittanut TÄÄLLÄ. Minä olen todellinen sipulifani – rakastan kaikkia sipulikasveja ylitse muiden niin sisällä, puutarhassa kun keittiössäkin. Hyötää voi kaikenlaisia sipuleita, myös harvinaisempia lajeja ja lajikkeita.

Eri lajeilla ja lajikkeilla on omat niksinsä – toiset ovat vaikeita ja toiset helppoja hyötää – osat tältä väliltä. Iriksistä kannattaa valita niin sanotut hollantilaiset lajikkeet (Dutch Iris) jotka ovat helpoimmasta päästä.

Käy kurkkaamassa puutarhamyymälän alennusrekkiin. Jos löytyy iiriksen sipuleita – tähän aikaan vuodesta yleensä ylihalvalla – , osta ja kokeile! Voit hyötää sipuleita pitkin syksyä ja talvea. Näin sinulla on koko talvikauden kukkivia kasveja sisällä.

Iiristen hyötäminen:

  1. Etsi syvä ruukku. Toisin kun narsisseilla, tarvitset astiaasi ehdottomasti reiän.
  2. Täytä ruukun pohja soralla (n 1,5 cm) tai muulla vastaavalla aineella.
  3. Lisää rikasta multaa.
  4. Laita sipulit vieri viereen, niin että sipulien nokat näkyvät.
  5. Laita sipulit PIMEÄÄN ja KYLMÄÄN 8 viikoksi. Kellari, tai autotalli käyvät hyvin. Lämpötila saa jopa mennä vähän alle nollan tai pysytellä ihan vähän yli nollan. Voit laittaa sipulit myös jääkaappiin mutta muista että etyleeniä sisältäviä hedelmiä ja vihanneksia ei silloin saa säilyttää samassa jääkaapissa.
  6. Kun nuput ovat n.5 cm, tuo ruukku hämärään paikkaan. Paras olisi viileähkö -hieman alle 20c – tila – esim eteinen- mutta myös lämpimämpi käy. Kastele vähän.
  7. Muutaman päivän kuluttua tuo ruukku valoisaan paikkaan ja lisää kastelua.
  8. Kun nuput aukeavat, voit pidentää kukintaa siirtämällä yöksi kasvin viileään. Minä kasvatan usein pieniä lajikkeita ja laitan ruukut yöksi jääkaappiin (voitte vain kuvitella mitä palautetta perheeltäni tulee, kun välipalaa illalla etisessään törmäävät jääkapissakin kukkiin:-D).
  9. Kun kukinta on ohi, hoivaa kasviasi ikkunalaudalla – kastele ja lannoita. Jos lehdissä alkaa näkyä lakaistumisen merkkejä, lopeta kastelu ja siirrä kasvi mielellään viileään. Pimeä kaappikin käy.
  10. Istuta ulos kun maa ei ole jäässä (touko-kesä). Jos asut kerrostalossa, istuta silti sipuli ulos – vaikka pihallesi tai työmatkan varrelle:-).
  11.  

    HUOM! Älä hyödä samoja sipuleita samana vuonna uudelleen!

Helppoa, eikö vain! Ja miten kaunis onkaan kukkiva iiris  tammikuussa kun ulkona on pakkasta tai maaliskuussa kun kevät on vasta tuloillaan!

20160107_140811

Saniaiset: Viheradiantumi

20151205_100359

Viheradiantumini on kasvanut jo aika isoksi.

Adiantum raddianum

Kenelle: Ahkeralle kastelijalle, sumuttajalle, suihkuttajalle

Minne:Hieman varjostetulle ikkunalle ,  lasikkoon

Vaikeusaste: ♥♥

Esittely:  Adiantumi kuuluu   hiussaniaiskasvien heimoon Adiantaceae. Samasta heimosta ei huonekasviviljelyyn  ole yleistynyt muita sukuja. Kutsutaan myös hiussaniaisiksi.

Viheradiantumi  A.raddianum  on suvun yleisin huonekasvi. Tämä saniainen kasvaa Kaakkois-Brasiliassa suurten puiden alla kosteissa metsissä.  Andiantumi kasvaa mätästäen, eli uudet versot kasvavat kasvin tyvestä. Lehdet haarottuvat runsaasti.

20151205_100421

Oma kasvini: Adianum on mielestäni ehdottomasti kaikkein kaunein saniainen. Ensimmäisen yksilöni ostin kasviharrastuksen alkuvaiheessa. Sen onnistuin tappamaan muutamassa kuukaudessa, unohdin kerran kastelun kuumana kesäpäivänä, ja se oli kutakuinkin siinä.

Seuraavan viheradianumini ostin isona, lähes 60cm kasvna. Se kasvoi edellisen vanhan taloni keittiönikkunalla ja viihtyi hyvin. Keittiössä kastelu oli helppo muistaa päivittäin. Sitten kesällä laitoin adiantumin kuistille. Se oli virhe! Käsittämätön kirvahyökkäys alkoi ulkona ja jatkui sisälläkin. En päässyt kirvoista mitenkään eroon, fairy auttoi vain hetkellisesti. Lopuksi sumutin tujulla Provadolla – ja se oli herkälle adianumille liikaa – kasvi ei koskaan toipunut.

Kolmanen adiantumin sain pienenä jakopalana harrastajalta. Lajike on ‘Elegans’ – eli vanha, jo kymmeniä vuosia viljelty kanta. Kotona laitoin kasvin orkidealasikkooni rahkasammalpesään lasikon pohjalle. Siellä se viihtyi  hyvin. Nyt kasvi on jo niin iso, ettei  mahdu verrattain kapeaan lasikkooni. Se on sittemmin asunut  länsi-ikkunalla, muiden kasvien seassa. Ilma on liian kuiva, koska lehtiä kyllä kellastuu, mutta ainakin toistaiseksi kasvi on viihtynyt. En tiedä vaikuttaako kasvun onnistumiseen myös se, että lajike on vanha hyvä kanta tai se että kasvi on hankittu pienenä.

20151205_100444

Hoito-ohjeet:

  • puolivarjoisa ikkuna käy hyvin
  • Kastelun oltava erittäin säännöllistä! Multapaakku ei koskaan saa kuivua.
  • Kastele Aina ruukun ulkoreunaa pitkin. Kasvu pysähtyy jos itse kasvi on märkä.
  • Mitä kalkittomampi vesi, sen parempi.
  • Lannoita kasvukauden aikana viikottain nestemäisellä lannoitteella. Talvella lannoitetaan vain kerran kuussa.
  •  Hiussaniaiset kannattaa pitää sisällä ympäri vuoden, koska ne keräävät helposti tuholaisia.
  • Leikkaa kuivuneet & kaljuuntuneet versot pois tyvestä.
  • Uudelleenistutus tarpeen mukaan, ei joka vuosi.
  • Voit jakaa kasvisi uudelleenistutuksen yhteydessä.
  • kun valitset vihersaniaista kaupassa, muista että iso kasvi sopeutuu huomattavasti huonommin olosuhteiden muutokseen.
  • Voit lisätä ruukkuun rahkasammalta kasvin olojen parantamiseksi

    20151204_203236

    Rahkasammal auttaa ylläpitämään tasaista kosteutta

Tosiharrastajalle:

Hiussaniaisissa on paljon harrastettavaa. Jos olet keskittynyt kasvattamaan vain saniaisia, voit etsiä samaan sukuun kuuluvia kasveja. Yhteensä 200 adiantum – lajikkeesta suosittelen mm. seuraavia lajeja sisäkasvatukseen:

  • A.hispidulum australiadiantumi on kaunis mätästävä kasvi. Erityisen mielenkiintoinen on tämän kasvin kääpiölajike!
  • A.caudantum ituadiantumi. Sopii amppeliin!
  • A.formosum iso saniainen, joka selviää huoneilmassakin
  • A.macrophyllum  harvinainen, mutta todella upea kasvaessaan hyvin hoidettuna.

Jos pidät nimenomaan viheradiantumeista, tästä saniaisesta on tarjolla useita  jalostettuja lajikketa. Valitettava ongelma on, ettei lajikenimeä ole kukkakaupoissa myytävissä kasveissa. Vanhoja kantoja keräilemällä ja kaupan kasveja googlettamalla voi kuitenkin päästä selvyyteen oman kasvin lajikenimestä.

20151204_203156