Helppousaste: ♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukkivana
Kenelle: jokaiselle huonekasvin ystävälle
Minne: valoisalle ja aurinkoiselle paikalle, kesäksi ulos
Esittely:
Schlumbergera – risteymien hybridikaktuksia kutsutaan joulu- marras- syys- ja talvikaktuksiksi. Nämä kasvit ovat useamman polven risteymiä, joten kantavanhempia ei ole mielekästä enää esitellä nimissä. Perinteinen, vanha punakukkainen, ja kapeanivelinen kanta on S. x buckleyi. Tässä yhteydessä kutsun kuitenkin kaikkia tämän perheen risteymiä nimityksellä joulukaktus – koska käytännössä on hyvin vaikeaa erottaa näitä risteymiä toisistaan.
Joulukaktukset ovat lehtikaktuksia ja epifyyttejä ja kasvavat puiden päällä oksahangoissa. Ne ovat kotoisin Brasiliasta. Schlumbergeroiden pölyttäjiä luonnossa ovat linnut – mielenkiintoinen pieni yksityiskohta, josta saa kyllä osviittaa kukan muotoa katsomalla. Joulukaktuksia on useissa väreissä valkoisesta, vaaleanpunaiseen, pinkkiin, oranssiin sekä punaiseen (perinteinen väri). Myös keltainen on jalostettu, mutta se on harvinaisempi.
Omat kasvini: Minulla on 3 joulukaktusta :
- Punainen vanha kanta, ollut minulla n. 15 vuotta. Yksi ensimmäisistä huonekasveistani. Kukkii säännöllisesti. Muutossa kesällä 2015 vanhin pääverso katkesi (nyyh), mutta kuinka ollakaan – uutta kasvua näkyvissä! (katso kuva).
- Valkoinen joulukaktus. Tämäkin vanha kanta. Kukkii uskollisesti. Tekee myös yleensä pari yksittäistä kukkaa syys- lokakuussa. Täyteen kukkaan puhkeaa hieman punaisen jälkeen
- Pinkki kaktus edustaa uudempaa lajiketta. Kyseessä on ostonimen mukaan joulukaktus. En yleensä pidä pinkeistä kukista, enemmänkin hennon vaaleanpunaisista, mutta tässä tapauksessa väritys on aika veikeä.
Hoito: Joulukaktukset on verrattain helppo saada kasvamaan ja viihtymään hyvin.
Jos haluat saada kaktuksesi kukkimaan, on opeteltava kasvin kasvurytmi. Kukintaa varten on saatava kylmäkäsittelyä syksyllä ja 12 tuntia pitkä pimeä yöaika syksyisin . Muuten! Vaikka Suomi monessakin suhteessa on haasteellinen maa huonekasviharrastajalle – juuri tämä seikka meillä toteutuu ihan luonnostaan. On myös huomioitava, että koska kantavanhemmat vaihtelevat, vaihtelevat myös kukkimisen laukaisevat tekijät hieman. Varminta on yrittää täyttää kaikki kukintaa enteilevät vaatimukset.
- Sijoita kasvisi kautta vuoden valoisaan ja aurinkoiseen paikkaan. Suojaa kuitenkin kevään raa’alta keskipäivän paahteelta. (osa kirjallisista hoito-ohjeista kehottaa välttämään aurinkoa – mielestäni tämä on huono ohje kukinnan kannalta).
- Kastelu kautta vuoden tasaista – kun multa alkaa kuivahtaa, kastellaan kaktus kunnolla. Joulu – yms. kaktukset kestävät kyllä kuivuutta, mutta se ei ole kukinnan ja kasvun kannalta hyväksi.
- Ohjeet kehoittavat kalkittomaan veteen – itse kastelen ihan vaan hanavedellä ja kuten kuvista näkyy, ei näytä haittaavan kasvia.
- Lannoita kasvukaudella miedolla kaktuslannoitteella parin viikon välein.
- Joulukaktuksia kannattaa käyttää suihkussa varsinkin kuumalla ilmalla (viilentää kasvia) ja myös talvella, kun lehdille tulee pölyä.
- Suosittelen kaktusten kasvatusta kesällä ulkona. Varsinkin tämä on tärkeää elo-syyskuussa (yön viileys), jos mielit saada kukkivan kasvin. Lämpötila ei saisi laskea alle 5 asteen.
- Syksyllä kun tuot kasvin sisälle, paras olisi, jos kasvi saisi olla 12 tuntia vuorokaudesta pimeässä. Tämä tulee Suomessa luonnostaan, mutta jos mahdollista, sijoita kasvi sellaiseen huoneeseen, jossa valot eivät ole jatkuvasti päällä.
- Kevällä on paras aika uudelleenistuttaa. Vanhoja yksilöitä ei tarvitse istuttaa joka vuosi, mutta mielestäni joulukaktukset eivät häiriinny uudelleenistutuksesta vaan päinvastoin piristyvät. Muista että epifyyttisen kaktuksen juuret ovat pienet, eikä se viihdy liian isossa ruukussa.
-
Pinkkiä kukintaa
Vanhan talon ikkunalla kukkii - blogi 