Sipulikasvit ovat suuressa osassa huonekasviharrastustani ja siten myös tätä blogia.Nimenomaan sellaiset sipulikasvit, joita voidaan kasvattaa sisätiloissa tai ruukuissa ulkona, ja talvettaa sisätiloissa. Minulla on paljon vanhoja sipulihuonekasveja, kuten vaarinkukka, kaarililja tai kliivia mutta myös harvinaisempia sipuleita, josta tänään esittelyssä punatupsukit
Punatupsukki Scadoxus on hauska kasvi. Sen englanninkielinen nimi paintbrush lily on hyvin osuva, sillä juuri sudilta tai pensseliltä kasvin kukinta näyttää. Punatupsukin vanha suku on Haemanthus, jolla sitä usein edelleen myydään.
Uudessa Scadoxus – suvussa on yhdeksän lajija, jotka kaikki kasvavat trooppisessa Afrikassa. Yleisin huonekasvina lienee S.Multiflorus jossa on upea punainen pallomainen kukinta. Minulla on tämän lisäksi vielä Scadoxus puniceus ‘Natalensis’ ja harvinainen S. pseudocaulus, josta tänään kirjoitan. Multifloruksesta ja puniceusta myöhemmin kesällä lisää. (Pahoittelut viimevuotisista kuvista, joiden laatu on todella huono. Olen hankkinut sittemmin kasvinkuvausta varten paremman kameran).
S.pseudocalaus on kotoisin Nigeriasta ja lähialueilta (Guinea, Kamerun) ja on aivan erinomainen huonekasvi. On suorastaan harmi, että se on niin harvinainen. Kasvi on ikivihreä, eli ei kuivata lehtiään talveksi. Se ei kuitenkaan kasva kun hetken vuodessa – muuna aikana punatupsukkini “Pseudo” vain on.
Minun kasvillani on neljä pilkullisvartista lehteä. Joka kevät lehdet yksitellen lakastuvat, mutta samalla kasvaa uusi lehtiruusuke ja neljä uutta aivan samankokoista lehteä. Kesän Pseudo on ulkona, ja jossain vaiheessa heinäkuussa kasvaa kukkavarsi lehtiruusukkeen viereen. Kukka aukeaa hitaasti ja kestää noin kolme viikkoa. Pseudo on ollut minulla nyt kuusi vuotta, joista kolme ensimmäistä vuotta se ei kukkinut.
Pseudon hoito on äärimmäisen helppoa. Koska se ei suurimman osan vuodesta kasva, kastelu voi olla hyvin niukkaa, talviaikana vain muutaman kerran kuussa. Kesällä kasvi kannattaa laittaa ulos ja kastella ja lannoittaa sopivassa määrin. Tupsukki kestää yllättävän paljon valoa. Sen lehdet vaalenevat auringossa, mutta se taitaa olla edellytys kukintaan (ensimmäiset vuodet varjostin kasvia, ja silloin kukkaa ei kuulunut).
Viime kesänä päätin yrittää siemenkylvöä, jotta tätä hienoa kasvia saisi muillekin. Tupsukeille tyypillisesti kasviin ilmestyivät pölytyksen jälkeen vihreät marjat. Nämä marjat ovat pysyneet vihreinä elokuusta helmikuuhun asti. Nyt yhtäkkiä ovat siemenet alkaneet kellastua, eli ne ovat pian valmiina kylvettäväksi (älykäs kasvi, vaikka on kotoisin Afikasta, näemmä se ymmätää, että meillä Suomessa juuri nyt on aika lisääntyä:-). Kuten muillakin saman heimon kasveilla (ritarinkukat, kliivia jne.), siemenet on kylvettävä hyvin tuoreena! Mikäli kylvö onnistuu, nämä pienet tupsukinsipulit tulevat myyntiin tai vaihtoon, eli niitä kannattaa blogin kirjoittajalta kysellä osoitteesta vanhantalonikkunallakukkii@gmail.com tai kommentoida postausta.
Tämän postauksen lähteinä on käytetty
- Pacific Bulb Societyn erinomaisia sivuja
- Upeaa kirjaa The Color Encyclopedia of Cape Bulbs (suosittelen kirjaa jokaiselle kasviharrastajalle. Valtavasssa teoksessa on upeat värivalokuvat ja myös hoito-ohjeet lajiesittelyn lisäksi)
Vanhan talon ikkunalla kukkii - blogi 