Archives

Kiinanruusu Hibiscus rosa-sinensis

Helppousaste:  ♥♥

20140516_160609

Hibiscus ‘Yuno’ – lajike, jonka kukat kestävät todella pitkään.

Kenelle: Huolelliselle hoitajalle, jolla on valoisa ikkuna

Minne: Kukkiva kasvi katseenvangitsijaksi valoon, viherkasvina myös hajavaloon.

Kiinanruusua on viljelty huonekasvina pitkään. Jo 1830-luvulla kiinanruusu tuotiin Englantiin ja Suomessakin on merkintöjä kiinanruususta jo 1800-luvun loppupuolelta. Lähteet kertovat usein kiinanruusun olevan kotoisin Etelä-Kiinasta, jossa sen punakerrottu muoto kasvaa luonnonvaraisena ja josta kasvi on myös ensikerran tuotu Eurooppaan. On kuitenkin myös mahdollista, että kiinanruusu on kotoisin alun perin Afrikasta, ja kulkeutut sitä kautta Aasiaan, missä sen kasvuolosuhteet ovat optimaaliset.

Kiinanruusu kuuluu malvakasvien heimoon (Malvaceae). Heimon kasveja kasvatetaan niin puutarhassa kun huonekasveinakin. Ruukkukasveista yleisin on varmasti kiinanruusu, mutta myös auliot Abutilon ovat melko yleisiä. Harrastajilta voi lisäksi löytyä huonemalvaa Anisodontea capensis tai pavoniaa Pavonia multiflora. Hibiscus- lajeja on yli 200. Ehdottomasti yleisin huonekasviviljelyssä on Hibiscus Rosa-Sinensis tai oikeastaan tämän lajin risteymät. Kiinanruusulajikkeita on tuhansia, ja värikirjo yltää valkoisista keltaisiin, punaisiin ja violetteihin ja näiden sävyjen kirjaviin muotoihin. Kiinanruusuja on yksinkertaisia, kerrottuja ja puolikerrottuja. Myös kukan koko ja kasvin kasvutapa vaihtelevat melkoisesti riippuen lajikkeesta.  Suomessa yleisin kanta on kuitenkin perinteinen kerrottu punainen kiinanruusu – se sama, joka 1830-luvulla tuotiin Englantiin. Tämä vanha kasvaa ja kukkii poikkeuksellisen hyvin, ja kehotankin sitä kasvattamaan, jos kiinanruusu on mieleinen huonekasvi.20140429_120937

Hoito: kiinanruusua näkee yhtä usein kukoistavana kun kärsivänäkin. Huonekasvina kiinarin hoidossa onkin paljon haasteita – olen eritellyt niitä hieman alempana. Ensin kuitenkin perushoito-ohjeet:

  •  Kiinanruusu asetetaan hyvin valoisalle ikkunalle. Jos kasvin halutaan kukkivan  on tärkeää, että kasvi saa paljon valoa. Lehdet voivat jopa palaa auringossa (poista palaneet lehdet, pian kasvavat uudet!). Jos kasvia kasvatetaan puolivarjossa, se voi kyllä viihtyä hyvin viherkasvina, mutta kukkia ei tule.
  •  Kiinanruusua kastellaan ja lannoitetaan kasvukaudella runsaasti. Kastele multa läpikotaisin joka kastelukerralla. Jos kasvissa on nuppuja, multaa ei saa päästää kuivumaan kokonaan tai nuput varisevat.
  •  Kiinaria on paras kasvattaa sisätiloissa kautta vuoden. Se nimittäin saa helposti tuholaisia ulkona -kuten myös sisällä, jos hoito on huonoa. Jos viet kuitenkin kiinanruususi ulos kesäksi, tarkista kasvi huolella tuholaisten varalta ennen sisälle tuomista. Näin metellään myös aina kun ostetaan uusi kiinanruusu!20140508_105439
  • Kiinanruusua kannattaa käyttää silloin tällöin suihkussa, jotta lehdille ei keräänny liikaa pölyä, mikä haittaa kasvin yhteyttämistä. Myös upotuskastelu on tällöin paikallaan.
  • Talvella kiinanruusu viihtyy parhaiten hieman viileämmässä, jolloin kastelun tarve on vähäisempi. Myös huoneenlämpö kuitenkin käy. Jos lehtiä putoilee – älä huoli – tämä kuuluu asiaan. Tärkeämpää on varoa, että talvella kasvia ei kastella liikaa. Kiinanruusu tarvitsee leponsa, jotta jaksaa keväällä kasvaa ja kukkia. Talvellakin kiinanruusu tarvitsee runsaasti valoa.
  • Joka kevät kasvi istututetaan uudelleen. Ruukku saa olla hieman edellistä isompi. Hyvä salaoijitus ja rikas multa takaa hyvän kasvun.
  • Istutuksen jälkeen, kun kasvi on toipunut ja taas kasvaa,  kiinanruusu kannattaa leikata. Voit leikata kaikki oksat niin, että  kuhunkin oksaan jää vain muutama lehti.  Myös myöhemmin kesällä kiinanruusua voi leikata esimerkiksi niin, että jättää vain muutaman vahvan oksan, jolloin kasvi jaksaa kukkia runsaasti. Jos kiinanruusua ei leikata ollenkaan, siitä tulee melkoisen iso, tuuhea puu.20140702_110938
  • Leikatut oksat voi juurruttaa vedessä tai mullassa läpinäkyvän pussin alla, johon on leikattu ilmareikä.
  •  Kiinanruususta voi kasvattaa myös runkopuun. Varsinkin keräijälle tämä on hyvä keino saada mahtumaan enemmän tilaa vieviä kasveja.  Menettele seuraavalla tavalla:
  1. Juurruta kiinanruusupistokas.
  2. Anna pistokkaan kasvaa haluamaasi puun pitutteen typistämättä kertaakaan.
  3. Latvo sitten kasvi (voit juurruttaa latvan). Latvusto alkaa täten haarautua.  Poista kaikki runkoon ilmestyvät lehtihangat ja oksan alut heti. Pidä siis puun runko sileänä.
  4. Kun kaksi haaraa ovat kasvaneet hieman, latvo taas. Leikkaa jatkossa latvusta usein jotta puun latvus tihenee. Huoehdi aina myös, ettei runkoon pääse kasvamaan sivuhaaroja.

    20150706_135222

    Uusien ja vanhojen kannan kiinanruusulehdissä on eroja. Uusissa lajikkeissa lehdet ovat usein pienempiä, enemmän munuaismaisia ja kiiltäviä.

Ongelmia:

20140510_185333

Hibiscus ‘Adonicus Yellow’

Vaikka kiinanruusu on upea kasvi kukoistaessaan ja voidessaan hyvin, liittyy tämän kasvin kasvatukseen kuitenkin myös paljon haasteita. Tässä muutamia, minkä kanssa minä olen paininut vuosien varrella.

Miksi kiinanruusun pistokas ei juurru?:  Kiinaruusun juurruttamisesta on monta eri koulukuntaa: toiset juurruttavat veteen, toiset suoraan multaan. Toiset juurruttavat isoja, jo puutuneita ja kukkineita oksia, toiset nuoria. Joka tapauksessa kiinanruusun pistokas joko juurtuu helposti tai sitten se ei juurru millään, mitä tahansa yrittää.

Tässä minun vinkkini:

  • Mielestäni parhaiten juurtuu  oksa, jossa on 5 – 6 lehteä. Varmin on, jos
    oksa on kasvanut samana vuonna kun juurrutetaan, ja on vielä pehmeä viherkuorinen. Myös on ehkä eduksi, jos oksa ei ole vielä kukkinut.
  • Poista alimmat lehdet ennen juurrutusta. (Katso kuva!)
  • Oksa juurtuu todennäköisesti  vesilasissa, mutta huolellinen hoitaja pääsee parhaaseen tulokseen istuttamalla pistokkaan pienehköön muoviruukkuun ja asettamalla muovihupun, jossa ilmareikiä, kasvin päälle kuminauhalla.
  • Multa pidetään tasatuoreena – ei koskaan kuivana tai litimärkänä.
  • Kun kasvua näkyy, huppu voidaan poistaa ja kolmannen uuden lehden kasvaessa istuttaa isompaan ruukkuun.
20140930_164301

Kerrottu keltainen on vanha lajike. Kukat ovat pienet ja sirot.

Kiinanruusuni on upea viherkasvi, mutta ei kuki: Enemmän valoa! Voit myös leikata heikompia oksia pois kasvin voimien säästämiseksi

Kiinanruusuni nuput tippuvat eivätkä jaksa avautua: Varmista, että hoidat kiinariasi hyvin: ruukku on tarpeeksi iso, valoa runsaasti ja lannoitus ja kastelu kunnossa. Kastelu ei saa unohtua, kun kasvi kehittää nuppuja. Jos valoa on liian vähän, saattaa kiinanruusu tehdä nupun alun, mutta ei jaksa avata kukkaa loppuun asti (tämä on varsinkin syksyllä ongelmana). Kun kasvisi on nupuilla, anna sille myös kasvurauha – kiinanruusua ei saa tällöin käännellä tai sen paikkaa vaihtaa.

Kiinanruusussani on tuholaisia: osta Provadoa tai muuta tehokasta torjunta-ainetta. Tarkista kiinanruusua säännöllisesti tuholaisten varalta, jotta huomaat ei-toivotut vieraat ajoissa. Muista että, mitä huonompi hoito, sen helpommin tuholaisetkin pääsevät hyökkäämään heikkoon kasviin. Muista myös uutta kiinanruusua ostaessasi tarkastaa jo  kaupassa, ettei ole minkäänlaisia merkkejä tuholaisista. Hyvin usein nimittäin niitä näkyy!

20140508_105527

Vanhetessaan kiinanruusun kukat hieman tummuvat ennen kuihtumista.

Kiinanruusuni kasvaa ja voi hyvin, mutta kukat eivät ole yhtä kauniit kun ennen: Kiinanruusu on parhaassa kukintaiässä 2-3 vuotiaana. Tämän jälkeen kasvi voi elää vuosikymmeniäkin, mutta kukat eivät ole aivan samassa loistossaan enää. Kasvata varataimia, niin pääset nauttimaan kukkaloistosta!

Ostin uuden kiinanruusun kaupasta. Se oli hetken hyvinvoiva, ja nyt kärsii / kuolee: Isot puutarhamyymälät käsittelevät usein kiinanruusujaan kemiallisesti, jotta ne kukkisivat nuorena. Lähes aina on pienenpienessä ruukussa kasvaa kolme kiinanruusua. Kun tuot uuden kasvin kotiin, voit heti leikata siitä pistokkaan juurtumaan. Jos juurrutus onnistuu – ongelmasi on ratkaistu – tämä juurrutettu kasvi kasvaa hienosti. Tarkista myös kasvi tuholaisten varalta!  Kaupan kiinanruusu kannattaa istuttaa uudelleen heti – voit erottaa halutessasi kasvit omiin ruukkuihinsa, tai istuttaa ne isoon ruukkuun. Varo kaksihaaraista pääjuurta – se ei saisi katketa! Hoida kasviasi yllä olevien ohjeiden mukaan.

Vahvasti kärsivää kaupan kiinanruusua voi yrittää pelastaa  istuttamalla uudelleen ruukun vahvin taimi ja leikkaamalla kasvi aivan lyhyeksi.

Suosi aina vanhoja  tai nimellisiä kiinanruusukantoja jos mahdollista. Ne kasvavat ja voivat paremmin.

20140910_094444

Tällä lajikkeella on 5 emiä tavanomaisen yhden sijaan.

20140326_154347

Perinteinen vanha kiinanruusu on upein kaikista!

20140429_120847

Ikivanha puolalainen kanta.

20140510_185347

Hibiscus ‘Adonicus Red’ on oma lempparini.

20150401_125150

Hyvin suurikukkainen lajike.

20150409_143602

Kiinanruusu ‘Mango’

20150409_143630

90-luvun lajike, jonka väri on todella herkkä. Tämä lajike on paras kukkiani – jo ensimmäisen vuoden pistokas kukkii.

20150524_182435

Hibiscus ‘Adonicus Gold’ on muisto Wienin kasvitieteellisestä puutarhasta (ja häämatkaltani).

20150617_133711

‘Full Moon’ on täyskeltainen lajike, jonka kukka voi olla jopa 20 cm leveä.

20150705_135723

Violetti ei ole kovin yleinen väri kiinanruusuissa. Tässä vaaleanvioletti kanta. Tämän sain hauskalla tavalla – kyseinen lajike nousi ebayn huutokaupassa hurjiin hintoihin. Minä en voinut sitä hinnan takia ostaa, mutta ostin erään toisen lajikkeen. Noh kuinkas kävikään – kun kasvi alkoi kukkimaan, se olikin kallis violetti! Kenties myyjällä oli menneet pistokkaat sekaisin:-D


Advertisements

Aaroninparta Saxifraga stolonifera

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: erikoisesta kasvutavasta tykkäävälle20150521_153210_Richtone(HDR)

Minne: pohjoisikkunalle amppeliin tai korkeaan ruukkuun muiden kasvien katveeseen

Aaroninparta on monelle tuttu amppelikasvi. Sitä on harvoin myytävillä kasvikaupoissa, enemmänkin se leviää rönsyjensä avulla ikkunalta toiselle. Kuten moni tietääkin, aaroni nimittäin tekee liianimaisten rönsyjensä päähän pieniä taimia, jotka on helppo irroittaa ja istuttaa omiin ruukkuihin.

Aaroninparta on kotoisin Japanista ja Etelä-Kiinasta. Se kuuluu rikkokasvien heimoon Saxifragaceae. Aaroninparta on heimonsa ainoa huonekasviedustaja – sen sijaan niin puutarhassa kun Suomen luonnossakin rikkokasvit ovat tuttuja.

Minulla on kummallinen suhde aaroninpartaan. Vaikka kasvini ovat ajatuksissani jatkuvasti ja puuhailen niiden kanssa päivittäin, aaronia tuskin edes huomaan. Omani on hyvin vanhaa kantaa – kulkee suvussa – ja on siis säilyttettävä jo siitä syystä. Kesäkuussa yhtäkkiä aaroniini (tai molempiin oikeastaan) ilmestyy kukkavana, ja mahtava kukinta alkaa. Silloin ihastelen kasvia pävittäin ja tuijottelen sen pieniä valkoisia kukkia läheltä. Ehkä nimi tulee siitä, että kukassa voi nähdä vanhan partaisen ukon, jos katsoo tietystä kulmasta! Katsokaa vaikka kuvasta:-)20150521_153055

Kukinnan lisäksi aaronin hyvä puoli on se, että  kasvi sopii sinne, mihin moni muu kasvi ei käy –  pohjoisikkunalle. Ja minullahan tällainen ikkuna löytyi vanhasta kodistamme, ja  myös uudessa kodissani – vanhassa rintamamiestalossa – on ikkunat joka ilmansuuntaan ja näin ollen muuton koittaessa löytynee aaronillekin uusi paikka kasvaa.

Hoito:

  • Sijoita aaroni varjostamattomalle pohjoisikkunalle tai jos itäikkuna on vapaana – vielä parempi!
  • Kastele säännöllisesti kasvukaudella – voit kuitenkin antaa mullan hieman kuivahtaa.
  • Lannoita kahden viikon välein, talvella ei tarvitse lannottaa.
  • Uudelleenistutus kannattaa tehdä joka vuosi.
  • Talvella aaroni voi olla myös vähän  viileämmässä, tällöin kasteluntarve on vähäi
    20150703_140015_Richtone(HDR)

    Aaroni voi kasvaa myös korkeassa ruukussa muiden kasvien katveessa. Tässä aaronia varjostavat paisteelta Vaahtera-aulio, muulinkorva ja helokämmekkä.

    sempi. Toisaalta – aaroninparta pärjää hyvin myös huoneenlämmössä kautta vuoden.

  • Voit taivuttaa rönsyjä ja aaronivauvoja emon kanssa samaan ruukkuun, jos haluat tuuhean kasvin..

Ongelmia:

  • Kasvissani on vihannespunkkeja: liian harvoin kasteltuun aaroninpartaan tulee herkästi punkkeja. Tee tuholaistorjuntaa ja kastele useammin
  • Aaronini ei kuki: kasvilla on liian vähän valoa tai lannoitus on liian vähäistä. Tarkista hoito-ohjeet yllä, ja paranna kasvin hoitoa.
  • En saa aaronin rönsytaimia juurutmaan:  kokeile pohjalämpöä! Auttaa heti
  • Kasvini on rumentunut: aaroninpartaa ei ole pakko leikata. Jos kasvin ulkonäkö ei enää miellytä, voi aaronin saksia kyllä surutta lyhemmäksi. Kasvi palautuu pian.

Tosiharrastajalle:

Koska suvussa on vain tämä yksi laji, joka sopii huonekasviviljelyyn, voi kerätä erilaisia aaroninparran kantoja. Kannattaa yrittää hankkia ainakin seuraavat lajikkeet:20150521_153203_Richtone(HDR)

  • vanha suomalainen kanta: melko pienet, pörröiset lehdet, kukkii kaikista herkimmin
  • “Tricolor” vaaleanpunertavat lehdet ja lyhyet rönsyt
    20150521_153123

    Lehtien kuviointi on todella kaunis. Tässä ei ihmisellä ole osaa eikä arpaa – kanta on alkuperäinen.

    20150521_153146_Richtone(HDR)

    Kukassa voi nähdä parrakkaan herra Aaronin

Dischidia nummularia – harvinainen Hoyan sukulainen

20150508_101153_Richtone(HDR)Dischidiat kuuluvat oleanterikasveihin (Apocynaceae) kuten posliinikukat (Hoya). Ne eivät kuitenkaan ole yhtä yleisiä ja voidaankin huonekasvien osalta laskea harvinaisuuksiin. Dischidioilla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Dischdia nummularian  englanninkieliset nimet ovat Pebble Beach, String of Nickels ja harhaanjohtava Button Orchid – kyseessähän ei missään tapauksessa ole orkidea. Eräs huonekasviryhmämme jäsen keksi tälle kasville suomenkieliseksi nimeksi penniköynnös – aivan loistava nimi mielestäni! Tieteellinen nimikin viittaa rahaan –  nummularius eli rahanvaihtaja:-)

Dischidiat kasvavat Aasiassa. Dischidia nummularia kasvaa luonnonvaraisena Singaporessa ja Malesiassa sekä satunnaisesti lähialueilla.Nämä kasvit ovat epifyyttejä ja kaikki ovat köynnöstäviä. D.nummularia kasvaa usein paksujen kaarnapuiden päällä, erityisesti se suosii upeita kaarnamyrttejä (Melaleuca)Dischidiat eivät viihdy kovin korkealla – yleensä siinä 3 metrin korkeudessa – tämä on hyvä huomioida myös kotihoidossa.

Dischidiat tekevät lehtihangoista ilmajuuria. Kasvi viihtyy suihkussa ja
kosteassa ilmassa mutta kasvaa hyvin myös huoneoloissa hyvin, jossa se myös kukkii melko helposti. Samoin voidaan kasvia kasvattaa terraariossa. Dischidia nummularia kukkii kesäisin pienin, suloisin valkoisin kukin. Jos nämä kukat pölyttyvät ja tekevät marjoja, voidaan siemenet kerätä talteen ja kasvattaa pikkutaimia. Myös pistokkaat juurtuvat hyvin.

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

Kenelle: posliinikukkia keräilevälle. Amppelikukkaa etsivälle. Harvinaisuuksien keräilijälle.
Minne:  valoisalle ikkunalle, varsinkin länsi – ja itäikkuna on sopiva.

Hoito-ohjeet:20150508_101214

  • Valoisa kasvupaikka, ei kuitenkaan suoraan paahteeseen
  • Viihtyy huoneenlämmössä kautta vuoden.
  • Istutus kaarna-rahkasammalseokseen, jossa vähän hiekkaa tai turvetta mukana. Myös kookoskuitu sopii mainiosti. Parhaiten Dischidiat viihtyvät laakeissa, matalissa ruukuissa.
  • Kastelua vain silloin, kun kasvualusta on kuivahtanut. Minulla tämä tarve on ollut aika harvoin. Oma D.nummularia kasvaa posliinikukkien kanssa (H.thomsonii, H.brevialata, H.australis ‘Tricolor’) ja  posliinikukkia saa kyllä kastella useammin.
  • Talvella kasvu hidastuu ja kasteluntarve vähenee.
  • Lannoitus hyvin miedolla lannoitteella pari kertaa kesässä
  • Kasvia voi ja kannattaa käyttää suihkussa silloin tällöin. Itse en sumuttele kasvejani (niitä on niin paljon, että en ehtisi mitään muuta tehdäkään), mutta luulisin että sumuttelukin sopii tälle köynnökselle mainiosti.

Ongelmia

Mielestäni tämän kasvin kanssa ei voi olla kertakaikkiaan mitään ongemia, jos kastelu, istutusmateriaali ja valo on kunnossa. Jos kasvi ei kuki, kannattaa laittaa valoisampaan paikkaan. Muista vain että köynnös on epifyytti, joten se kärsii, jos kasvualusta ei ole ilmava.

Tosiharrastajalle:

Tässä muutama suvun laji, jotka soveltuvat huonekasveiksi

  • Dischidia vidalii – pussiköynnös. Tämä on suvun yleisin huonekasvi, jossa on kauniit punaiset kukat. Tämän kasvin lehdistöön kehittyy hauskoja pussimaisia lehtiä, josta sen nimikin on peräisin.
  • Dischidia ruscifolia – todella ihastuttava köynnös, jolla sydämenmuotoiset suloiset lehdet.
  • Dischidia ovata –  ‘vesimeloniköynnös’, jonka raidalliset lehdet todella muistuttavat vesimelonia
  • Dischidia oiantha – tästä varsinkin ‘Variegata’ – muotoa näkee silloin tällöin. Hieman juoruja muistuttava köynnös, joka viihtyy huone-oloissa hyvin

20150508_101136_Richtone(HDR)

Blogin kirjoitustauko päättynyt

Hei lukiani! Vanhan talon kukat ja asukkaat ovat asuneet nyt pari kuukautta pienessä väliaikaisasunnossa. Kukkia on kaikki paikat täynnä – kasveille ei riitä valoa eikä perheelleni tilaa olla (kuulemma ruokapöytä on syömistä varten ja suihkukaan ei heidän mielestään ole kasvihuone. Itse olen kyllä eri mieltä:-). Nyt on uusi koti varmistunut – ihana vanha puutalo sekin ja blogi voi palata normaaliin ruotuunsa kun saan kaikki muistiinpanoni pois pahvilaatikoista. Vanhan hengen mukaisesti alkaa sisustus kasvien ehdolla toki! Täällä väliaikaisasunnossakin kukkii kuitenkin jotain. image Kiinanruusu ‘Full Moon’ on ahkera kukkia. image Kaarililja Cyrthantus mackenii on vanha jo unohduksiin painunut huonekasvi, jonka tuoksu on huumaava. Se on niin helppo ja kaunis kasvi, että soisin sen yleistyvän taas. Piakkoin kaarililjasta tulossa hoito-ohjepostauskin!  image Vaahtera-aulioistakin kirjoitan pian lisää! image Myös kiinari ‘Acapulco Gold’ on kukassa!

Kliivia eli punasarja (Clivia minata)

Clivia minata – kliivia eli punasarja

Helppousaste: ♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukitettavana20150330_151933

Kenelle: upeaa kukintaa haluavalle, pitkäikäistä kasvia etsivälle, vanhojen huonekasvien ystävälle

Minne: valoisalle paikalle ikkunalle tai sen läheisyyteen, talvella viihtyy viileässäkin, kesällä mieluiten ulkona

Nyt on ajankohtainen aika kirjoittaa kliiviasta. Kllivia kukkii keväällä, ja sitä löytyy tähän aikaan vuodesta myös kukkakaupoista. Kliivia on itse asiassa hyvin vanha huonekasvi, mutta edelleen melko suosittu. Se viihtyy hyvin huoneoloissa ja on näyttävä viherkasvinakin.

Punasarja on narisssikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva sipulikasvi, ja sen sukulaisiin kuuluu esimerkiksi tuttu ritarinkukka. Kliivia on kotoisin Kaakkois-Afrikasta.

Hoito-ohjeet: 

– Kliivia astellaan valoisalle kasvupaikalle. Kesällä itä- tai länsi-ikkunalle tai ulos aruingolta suojattuun paikkaan, talvella eteläikkunalle. Kliivia kasvaa myös hajavalossa, mutta pysyy tällöin viherkasvina.

– Kastellaan ja lannoitetaan kasvukaudella runsaasti. Syksyllä vähennetään kastelua. Talvikastelua vain silloin tällöin.

– Mikäli kliivialle toivotaan kukkia, tärkeää on viileä lämpötila syksyllä, jotta kasvin kukka-aiheet kehittyisivät. Tämä hoituu helposti pitämällä kasvi ulkona myöhäiselle syksylle asti (yölämpötila ei saa kuitenkaan tippua lähelle nollaa).

– Klliviaa ei kannata istutella uudelleen turhan usein. Kasvi kukkii parhaiten, jos ruukku on täynnä juuria. Kasvia voi lisätä jakamalla, mutta emokasvi saattaa jättää jakamisen jälkeen kukinnan väliin. Oikea aika istuttaa on kukinnan jälkeen keväällä.

– Kliiviaa voi myös lisätä siemenestä, mutta siementen on oltava tuoreita, jotta ne itävät. Varo siis nettihuutokauppoja! Liuota vuorokausi ennen istuttamista. 20150330_151744

Ongelmia

Kliivia ei kuki: onko kasvi varmasti saanut syksyllä kylmäkäsittelyn? Jos on, kokeile siirtää kasvi valoisaan. Varmista myös, ettet häiritse kasvia vuosittaisella mullanvaihdolla

Kliiviani kukkii, mutta kukkavarsi jää kasvin keskiosaan eikä kasva pituutta tarpeeksi:  tämä on melko yleinen ongelma.  Älä kastele kun kukkanuput näkyvät enne kun kukkavarsi on kasvanut pitkäksi!  Jos tämä ei tunnu auttavan, kliivian voi laittaa myös pimeään kaappiin siksi aikaa kun kukkavarsi kehittyy. Varsinkin keltakukkaisella kliivialla on taipumusta lyhytvartisuuteen.

Kliviani lehdet paloivat kesän auringossa: ei hätää, kasvi kyllä uusii lehtensä. Aseta kliivia varjoisammalle paikalle. Voit myös leikata rumat lehdet pois.

Kliivia tiputelee silloin tällöin alimpia lehtiään:  ei hätää, tämä on täysin normaalia! Vanhat lehdet kuolevat, ja uusia kasvaa.

Tosiharratajalle: Kliivian harrastajia on Amerikassa ja Etelä-Afrikassa runsaasti. Heillä on omat seurat, kasvihuoneet ja runsaasti toinen toisiaan upeampia lajikkeita. Suomen oloissa jo tilaa vievän kasvutavan takia tällainen innokkuus voi olla vaikeaa. Jos olet innostunut kliiviasta, tässä muutama vinkki mistä lähteä liikkeelle

– Kannatta etsiä toisilta harrastajilta itselleen vanha kapealehtinen kliivian kanta ja vanha leveälehtinen kanta. Nämä kukkivat hieman eri aikaan, ja on hauska vertailla kukkia

– Kaupoista saattaa löytyä myös keltakukkaista kliiviaa. Kasvaa hitaammin  ja kukkii vähän vaikeammin kun edellä mainitut vanhat kannat, mutta on kukkiessaan upea

– On olemassa kirjavalehtistä kliiviaa, joka on erityisen upea myös viherkasvina.

– Mikäli tämä ei riitä, tilaa eri lajikkeiden siemeniä. Harrastajat ovat kehitelleet värivaihtoehtoja vihreän, punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä sekä raidallisia kukkia. Myös lehden värityksiä on monenlaisia.

– Voit myös kokeilla muita luonnonlajeja C.nobilis, C.caulescens, C.gardenii, C.mirabilis ja C.robusta

KHoito

Kärsimyskukka Passiflora

Helppousaste: ♥♥♥

Kenelle: Huolelliselle hoitajalle, tosiharrastajalle, pitkäikäistä hoidokkia toivovalle20150317_172021

Minne: Kesällä valoon ja raikkaaseen ilmaan ulos tai sisälle, talvella viileään mutta valoisaan

Esittely:

Kärsimyskukka Passiflora  on vanha huonekasvi Suomessakin, ja kasvia onkin kasvatettu täällä jo 1900-luvun alkupuolella.  Yleisin laji on P.caerulea mutta sukuun kuuluu yli 400 lajia, joista löytyy myös sopivia ikkunalaudalle. Lisäksi on vielä runsaasti risteymiä. Kärsimyskukan hoidossa on omat niksinsä, mutta kun ne oppii, kasvi on todella upea ilmestys ja katseenkääntäjä. Keräilijälle se on mitä oivallisin kohde – lajeja on useita ja harrastajia maailmalla runsaasti.

Kärsimyskukka kuuluu kärsimyskukkien heimoon Passifloraceae. Suurin osa lajeista on kotoisin Etelä-Amerikasta, ,mutta myös Australiassa ja Aasiassa kasvaa muutamia lajeja. P.caerulea  on kotoisin Argentiinasta, Etelä-Brasiliasta ja Paraguaysta.

Hoito-ohjeet:

Kirjallisuus ja internet antavat mitä erilaisimpia hoito-ohjeita. Kannattaa tutustua omaan kasviinsa, tarkkailla kasvun alkua, lehtien väriä, viihtymistä ja kärsimistä, kukinnan onnistumista, nuppujen kehittymistä jne.  ja löytää  sitä kautta sopiva hoito omalle kasville.

Ensin kannattaa pyrkiä tunnistamaan oma laji  ja selvittelemään kasvin luontaiset kasvuolot, varsinkin kasvulämpötila on talvella ja kesällä on keskeinen tieto (useimmiten kukkakaupoissa P.caerulea, mutta myös muita lajeja ja lajikkeita on silloin tällöin myynnissä). Kärsimyskukan hedelmiä voidaan syödä.IMG-20140407-WA0006

Tässä minun kokemukseni:

  • Vuosikierto: kärsimyskukan kasvukausi alkaa meillä helmi-maaliskuusta. Kasvu on alkanut kun lehtiä kasvaa. Kesän passiflorat  kasvavat runsaasti. Elo-syyskuussa kasvu loppuu ja alkaa lepokausi. Talvella kasvit eivät kasva.
  • Valo: Jotta kärsimyskukka kukkisi hyvin, se tarvitsee kaiken valon minkä se voi saada (varo kuitenkin kevään ensimmäisiä polttavia keskipäiviä). Kuitenkaan liian kuumasta kärsimyskukka ei tykkää, joten patterit  ja kuuma seisova ilma  kuivattavat nuput ja lehdetkin.
  • Kärsimyskukka viihtyy kesän hyvin ulkona, sellaisesessa paikassa missä tuulee vähän ja ilma kiertää. Jos pidät kesällä sisätiloissa, kannattaa sijoittaa kasvi eteläikkunalle ja pitää mahdollisimman paljon ikkunaa tai tuuletusikkunaa auki.
  • Kastelu: Kesällä kärsimyskukka ei saa koskaan kuivua. Kastele sitä usein, paahteisina päivinä jopa aamuin illoin. Lannoita viikottain. Syksyllä kun lehtikasvua ei enää ole, vähennä kastelua reilusti.
  • Talvehtimislämpötila riippuu kirjallisuuden mukaan lajista. Harvalla kuitenkaan on mahdollisutta säädellä tarkkaa lämpötilaa. Minulla kärsimyskukat talvehtivat niin kellarissa tosi viileässä kun viileähkössä huoneessa, hyvin selviävät molemmissa oloissa. Mitä viileämpää, sen vähemmän kastelua. Valoisa paikka, ja lisävalo on suotavaa, varsinkin jos mielii nähdä kukkia jo keväällä.
  • Nuoria kasveja voi istuttaa uudelleen vuosittain. Ravinnerikas multa sopii parhaiten. Vanhoja kasveja ei tarvitse kovin usein istuttaa. Keväisin vanhoja versoja myös typistetään, jotta, kukinta olisi runsaampaa. Se miten lyhyeksi – on ikuisuuskysymys – itse jätän 5 lehtiniveltä jokaiseen vanhaan versoon.
  • Lisäys: Minä jätän aina yhden vanhan verson keväällä leikkaamatta ja taivutan sen  pieneen multaruukkuun (verso vaikka kiven alle) ja juurrutan näin varataimen. Juurrutus pitäisi onnistua myös edelliskesäisistä versonpaloista 20-23 asteisessa lämpötiloissa – en ole itse onnistunut tässä. Lisäksi myydään passiflora – lajien siemeniä. Nämä siementaimet eivät kuitenkaan välttämättä kuki yhtä ahkerasti kun pistokastaimet. Kuitenkin – siemenlisäys on edullinen ja hauska tapa lisätä varsinkin harvinaisempia lajeja

Ongelmia:20150317_075840

Kasvi tiputtaa lehtiään: talvella lehtien tippuminen kuuluu asiaan. Kesällä kannattaa varmistaa, että kastelu on tasaista ja ettei kasvupaikka ole liian kuuma

Kasvi kasvaa kyllä mutta ei kuki: yritä järjestää edes vähän viileämpi kasvupaikka talveksi, mikä laukaisee kukinta-aikeet. Varmista myös, että valoa on tarpeeksi kesällä ja kasvu rehevää – kärsimyskukan lannoitusta ei kannata unohtaa.

Lukijan kysymys 1: Kasvi kuolee kukittuaan:  on muistettava kesän lopussa seurata versojen kärkiä. Tuleeko uutta kasvua? Kun uusia lehtiä ei tule, kastelua tulee vähetää radikaalisti. HUOM! usein tässä vaiheessa kärsimyskukka vielä kukkii. Kukinnasta huolimatta kastelu on lopetettava lähes kokonaan ja kasvi saatettava lepoon.

Lukijan kysymys 2.Toiveessa hedelmät, mutta niitä ei tule: kukka pitää pölyttää pensselillä tai hyönteisillä. Aina parempi, jos pölytykseen käytetään toista kasvia.

Tosiharrastajalle: Kuten yllä kirjoitinkin, kärsimyskukka on todellinen keräilijän unelmasuku. Upea kukinta, runsas lajiluku, viihtyvyys huonekasvina ja ylöspäin kipuava kasvutapa sopivat keräilijälle. Tässä muutamia linkkejä, josta kiinnostunut voi valita itselleen sopivia lajeja kokeiltavaksi:

Siemeniä:

20150317_171950 (1)20150318_093006

Piikkikruunu Euphorbia milii

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

20150213_131348

Isokukkainen pinkki piikkikruunulajike

Minne: Aurikoiselle ikkunalle

Esittely: Piikkikruunu on hyvin vanha huonekasvi. Se on kotoisin Madagaskarilta ja tuotiin Eurooppaan jo 1821. Se nopeasti yleistyi huonekasviksi. Piikkiruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) laajaan heimoon. Se on kiitollinen huonekasvi, jonka kukinta kestää pitkään. Piikkikruunu on luonnossa kuivakkopensas, joka kestää siis sekä kuivuutta että aurinkoa.

Hoito-ohjeet:

Piikkikruunu viihtyy helposti koti-ikkunalla, pitää kuivasta huoneilmasta ja antaa anteeksi lähes kaikki hoitovirheetkin. Kasvi selviää hengissä jopa todella huonolla hoidolla. Se on kuitenkin  todella helppo saada viihtymään erinomaisesti ja kukkimaan runsaasti. Piikkikruunu voi elää kotioloissakin todella vanhaksi, tosin muutamassa vuodessa se kasvaa melkoiseksi puskaksi.  Kasvattaja valitkoon itse, haluaako kasvattaa samaa suurta vuosia vai uusia piikkikruunua silloin tällöin pistokkaasta ja pitää kasvin pienenä ja kompaktina.

20150225_200613_Richtone(HDR)

Vanha piikkikruununi on selvinnyt talvesta, ja kasvu on alkanut. Tämä on vanha, punakukkainen lajike.

Näillä ohjeilla saat piikkikruunusi kukoistamaan:

  • Aurinkoinen kasvupaikka
  • Kuiva huoneilma sopii piikkikruunulle

    piikkikruunu puna

    Vanhan lajikkeen (kuvassa ylempänä) kukintaa viime kesältä

  • Kastelu  melko runsasta kasvukaudella (kastele runsaasti kerralla, anna mullan vain vähän kuivahtaa kastelujen välissä, jotta kukinta säilyisi!
  • Lannoitus kasvukaudella noin parin viikon välein
  • Talvella huomattavasti vähemmän kastelua varsinkin jos lehtiä tippuu. Silloin  kasvi aloittaa levon.
  • Istuta uudelleen tarvittaessa kaktusmultaan. Tätä ei tarvitse tehdä joka vuosi.
  • Leikkaa kasvia reilusti jos se rumentuu. Myös pistokas kannattaa latvoa kun kasvu käynnistyy, se lisää haaroittumista.
  • HUOM! VARO MAITIAISNESTETTÄ! SE VOI ÄRSYTTÄÄ IHOA!
20150213_131401

Piikkikruunun voi myös pitää pienenä ja tuuheana typistämällä ankarasti keväällä.

Ongelmia:

Kasvi tiputtaa lehtensä talvella: kasvi haluaa nyt levätä. Vähennä kastelua! Piikkikruunu kasvattaa kyllä uudet lehdet keväällä!

Kasvi tiputtaa lehtensä kesällä: Kastelu on unohtunut pahemman kerran. Kastele – mutta aluksi varovasti, etteivät  juuret kuole. Jos vika ei ole kastelussa, kannattaa varmistaa, että piikkikruunu saa tarpeeksi valoa. Sisemmällä huoneessa piikkis ei viihdy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hennon vaaleanpunainen lajike on myös vanha kanta – pienet kukat ja lehdet tekevät kasvista todella sievän.

Kasvi ei kuki: Lisää valoa!

Tosiharrastajalle: Tyräkkikasvien sukuun kuuluu noin 2000 lajia, joiden ulkonäkö vaihtelee tavattomasti. Monet lajit sopivat mainiosti huonekasveiksi. Koska suku on niin laaja , tässä yhteydessä esittelen vain sellaisia harvinaisuuksia, jotka muistuttavat kasvutavaltaan .

Harvinaisuuksia piikkikruunun ystävälle:

  • E.milii var. longifolia on piikkikruunun keltakukkainen, pitkälehtinen muunnos, joka kasvaa luonnossa villinäkin. Tätä lajiketta myytiin ennen enemmän, nykyään se on melko harvinainen. Kannattaa pyytää pistokas jos sellaiseen törmää
  • Jättipiikkikruunu Euphorbia x lomii  madagaskarilainen  piikkikruunun E.milii ja E.lophogona lajien luonnonristeymä, jota silloin tällöin myydään. Upea kermanvalkea, suurikukkainen laji, joka mielestäni on vielä piikkikruunuakin kiitollisempi huonekasvi. Pysyy vanhetessaankin kauniina.
  • E.lophogona keräilijöiden suosima puumainen tyräkkilaji, jonka kukat muistuttavat piikkikruunua. Yllä mainitun jättipiikkikruunun toinen kantavanhempi
  • E.hislopii läheistä sukua piikkikruunulle, sopii hyvin harvinaiseksi huonekasviksi
1412593916876

Jättipiikkikruunu kukkii upein kukin keväästä myöhäiseen syksyyn.

20150225_201135_Richtone(HDR)

Jättipiikkikruunu tiputtaa talvella lehtiä, mutta nyt kasvu on taas alkanut ja kasvi rehevöityy

20150225_201154_Richtone(HDR)

Talven jälkeen piikkikruunutkin käyvät suihkussa.