Archives

Amatsoninlilja Eucaris amazonica

20161216_105214

♥♥♥

Kenelle: valkoisten kukkien ystävälle, sisustajalle

Minne: viileähköön ja puolivaloisaan paikkaan

Amatsoninlilja Eucaris amazonica on kotoisin Perusta ja Ecuadorista ja Kolumbiasta. Se on sipulikasvi ja kuuluu amarylliskasvien heimoon Amaryllidaceae. Kasvilla on kauniit suuret ja kiiltävät lehdet sekä upea valkoinen kukinta. Amatsoninliljaa on kasvatettu  Suomessa jo todella kauan.  Vanhojen, viileiden puutalojen ikkunoilla sille olikin mitä suotavimmat oltavat.

Amatsoninlilja kukkii yleensä loppusyksystä/ alkutalvesta. Minulla kukka yleensä kukkii joulun tienoilla. Koska kasvi on kotoisin maapallon toiselta puolelta, sen luontainen rytmi onkin meille nurinkurinen: amatsoni kasvaa talvella ja lepäilee kesällä. Kukat kestävät pitkään ja tuoksuvat ihanasti.

Oma kasvini on minulle hyvin tärkeä, koska tämän kasvin alkuperä ulottuu 30-luvulle isoäitini äidille. Olen perinyt kasvin nyt jo edesmenneeltä, rakkaalta idoäidiltäni.

20161211_165528

Hoito-ohjeet

  • Puolivaloisa paikka, ei pidä paahteesta
  • Kastellaan runsaasti kerrallaan kun multa alkaa olla kuivahko
  • Amatsoni on hyvä viedä kesäksi ulos. Kasvu on tällöin melko hidasta, ja kasvi pärjää pitkälti omillaan. Tosi kuivana kesänä toki kannattaa kastella. Ei paahteeseen!
  • Hoito keskittyy talviaikaan, jolloin amatsoninlilja kasvaa.
  • Paras kasvu on kevättalvella, helmi-huhtikuussa. Tällöin kannattaa lannoittaa runsaasti ja samoin kastella. Valoakin kasvi tarvitsee, jos odottaa kukkia.
  • Kukinnan jälkeen on hyvä antaa kasville noin kuukauden lepoaika.
  • Amatsoninlilja tykkää kasvurauhasta, joten uudelleenistutusta ei kovin usein tarvitse tehdä. Jos kasvi kuitenkin vaikuttaa kituvalta, on syytä tarkistaa juurten kunto. Hyvinvoivat juuret on tämän kasvin kukinnan ja kasvun ehdoton edellytys!
  • Kasvia voi jakaa sivusipuleista, mutta lähtökohtaisesti en suosittele sivusipulien irroittelua. Mielestäni se heikentää emosipulia, ja saa sen tekemään yhä enemmän ‘pikkusia’.  Tämä taas heikentää mahdollisuuksia kukintaan.
  • Myös siemenlisäys onnistuu, tosin aika kauan saa odottaa kukkimisikää.

20161211_165348

 

Himalajanposliinikukka – Hoya linearis

 

 

 Vaikeusaste: ♥♥♥

Kenelle:  erikoisista kasveista pitävälle

Minne: valoisalle ikkunalle amppeliin.

Taustaa: Posliinikukat kuuluvat käärmeenpistoyrttien Asclepiadaceae heimoon. Ne ovatkin heimon suosituimpia huonekasveja – yleisimpänä isoposliinikukka H.carnosa, jota on Suomessa kasvatettu jo ainakin sata vuotta. Samaan heimoon kuuluvat myös Ceropegiat eli laskuvarjolyhdyt, joiden tunnetuimmasta lajista herttaköynnöksestä voit lukea TÄÄLTÄ  Muita heimon huonekasveiksi sopivia sukuja  ovat käenkalit Oxalis, tuoksuköynnös Stephanotis ja raatokukat Stapelia. 

Hoya linearis on suomalaisen nimensä mukaisesti kotoisin Himalajalta, Intiasta. Se ei köynnöstä tai kiipeile kuten useimmat Hoyat,  vaan roikkuu vapaasti. Myös lehdet ovat erikoiset,  lähes neulasmaiset.  Minun linearis  kukkii aina myöhään syksyllä – loka-marraskuussa. Posliinikukat ovat pitkäikäisiä huonekasveja, ne voivat elää vaikka omistajansa koko eliniän.

Posliinikukilla on oma vankka kannattajakuntansa ja niitä keräillään ahkerasti.  Minä voin vain ihastella todellisten Hoya  – harrastajien tuloksia – itselläni on vain  noin 15 laija – joista suurin osa kyllä onneksi kukkii. Tähän blogiin kirjoittelen lajeistani niiden kukinta-aikaan. Suosittelenkin jokaiselle posliinikukkien kasvattajille tutustumaan kunkin lajin vaatimuksiin erikseen – yleisohjeet eivät sovi kaikille lajielle!

20161120_112130

Hoito-ohjeet – kirjojen & nettisivujen hoito-ohjeet vaihtelevat tosi paljon. Tässä omat ohjeeni, jolla kukinta on onnistunut joka vuosi.

Lyhyesti: valoisa paikka suojattuna paahteelta – säännöllinen kastelu – vain harvoin lannoitetta – varo tuholaisia!

Yksityiskohtaisesti:

  • Linearis  vaatii kukkiakseen valoa. Vahvassa auringonvalossa lehden väritys kärsii mutta kukinta on taattu. Voit kasvattaa linearista jopa pohjoisikkunalla – tosin kukinnasta ei välttämättä ole takeita. On se kyllä myös kaunis viherkasvina.
  • Kastele säännöllisesti. Kesäaikaan kannattaa kastella useita kertoja viikossa – talvella pintamullan voi antaa kuivahtaakin.
  • Lannoitus vain pari kertaa kesässä – talvella ei ollenkaan! Lannoita miedolla orkidealannoitteella.
  • Anna  Lineariksellesi  kasvurauha! Istuta vasta kun on aivan pakko. Pieni ruukku ja läpäisevä multa  toimii ainakin minulla (orkideamulta-turvesekoitus tai kookoskuitu esimerkiksi)
  • Linearis kasvaa parhaiten vapaasti roikkuvana
  • Jos nuppuja ilmestyy – tihennä kastelua – pienikin kuivuminen voi tiputtaa nuput.
  • Kukkivan kasvin voi asettaa roikkumaan  niin että näet sen istuessasi. Oma kasvini on kukinnan aikaan ikkunalla, jonka alapuolella on sohva. Näin voin istuessani katsella ylöspäin ja ihailla kukkia.
  • Kukinnan jälkeen anna kasvin levätä hieman. Himalajanposliinikukka viihtyy talven hyvin viileämmässäkin ja tällöin melko vähällä kastelulla  ,mutta myös huoneenlämpö käy – tällöin on huolehdittava kastelusta tiheämmin.
  • VARO VILLAKIRVOJA! jostain syystä linearis on niiden suosikki. Minulla on parikin kertaa ollut lineariksessani  villakirvoja, vaikka missään muussa kasvissa ei ole ollut.
  • 20161120_112022

 

 20161120_112202

Kynttiläliisukka eli marraskuunkynttilä

20161104_191514

Helppousaste: ♥♥♥1/2 – kastelun tarve on kesällä iso – muuten helppo kasvi!

Kenelle:  sellaiselle, joka tykkää hoitaa kasvejaan, mutta ei kaipaa  vaativuutta

Minne: puolivaloisalle kukkapöydälle

Vanhat huonekasvit – sarja jatkuu todellisella alkutalven piristyksellä: marraskuunkynttilä on hyvin vanha huonekasvi. Tieteellinen nimi on Plectranthus oertendahlii – suomeksi kasvia kutsutaan myös kynttilälissukaksi. Molemmilla suomenkielisillä nimillä on tarkoituksensa: kasvi kukkii marraskuussa ja kukinnat muistuttavat tietyllä tapaa kynttelikköä.

Taustaa: Kynttilälissukka on kotoisin Natalista, Etelä-Afrikasta (huomaa muuten, että samasta paikasta on myös niin ikään samaan aikaan kukkiva Töyhtövana). Kasvi on todella  vanha suomalaisikkunoiden koristus – suositun siitä aikoinaan teki varmaan helppo lisääminen ja toisaalta myös kukinta-aika: harva huonekasvi kukkii oloissamme marraskuussa. Kynttilälissukka on harmittavasti   harvinaistunut ikkunoillamme – onneksi viime vuosina on uudelleentuotu myyntiin ‘Mona Lavender’ lajia.

Lissukat kuuluvat Lamiaceae – heimoon eli huulikukkaiskasveihin. Saman heimoon kuuluva Coleus eli kirjopeippi on heimon tunnetuin huonekasvi.  Lissukoita eli Plectranhus – lajeja on toistasataa, laji on melko monimuotoinen. Suurin osa on vaatimattomia peittokasveja, joista vain muutama sopii huonekasviksi.

 

Hoito-ohjeet – yksinkertaiset ja seikkaperäiset

Hoito lyhyesti: hajavalo + säännöllinen lannoitus, kastelu ja leikkaus kesällä + muheva kukinta syksyllä + talvella  valoa ja kastelua 1 krt viikossa.

  • Kynttilälissukan paikka on valossa, mutta ei paahteessa.  Kesällä voit laittaa kasvin ulos tai parvekkeelle mutta varo ehdottomasti suoraa auringonpaahdetta. Varo myös viileää ilmaa!
  • Kynttilälissukkaa kannattaa kastella säännöllisesti.  Kastelun epäsäännöllisyys rumentaa kasvia. Kesällä kasteluntarve voi olla melkoinen – multa kuivuu poikkeuksetta nopeasti.
  • Lannoita kasvukaudella säännöllisesti miedolla lannoiteliuoksella
  • Juurruta leikellyt pistokkaat vesilasissa – juurtuvat helposti!
  • Leikkaa kasvia usein ja runsaasti kesällä – näin kasvi tuuheentuu. Itse latvon kaikki oksat 3-4 kertaa – kukintoja on yleensä tällöin 20 kpl kerrallaan. Lopeta leikkely heinäkuussa.
  • Kukinnan jälkeen vähennä hieman kastelua.
  • Talvella hoida kuten mitä tahansa viherkasvia:  valoa ja kastelua kerta viikkoon.
  • Voit välillä viedä kynttilälissukan suihkuun. Kasvi ei pidä pölyisistä lehdistä.
  • Jos kasvi rumentuu, aloita alusta.Suositeltava kasvatusikä on mielestäni 3 vuotta – tosin kirjallisuus antaa joskus muita ehdotuksia.

 

20160806_120122

Tosiharrastajalle: kynttilälissukasta löytyy useita lajikkeita, joita voit kokeilla. Paras on kuitenkin Suomessakin  kauan kasvatettu, vanha, nimetön lajike. Tätä ei ole missään myynnissä – vaan kulkee ikkunalta ikkunalle.

Kokeile myös lissukoiden suvun muita lajeja, erityisesti suosittelen:

  • Kirjolissukka – P.madagascariensis. Erityisesti kirjavalehtinen ‘Variegatus’ – lajike on kaunis
  • P.thunbergii – söpö, köynnöstävä ja pyöreälehtinen liisukka, joka viihtyy helposti kotioloissa
  • P.coleoides  – samantyylinen kun kynttilälissukka. Erityisesti suosittelen lajiketta ‘Marginatus’
  • P.fruticosus – pensaslissukka joka puutarhakasvin lisäksi on   vanhastaan kasvatettu myös huonekasvina,  voi myös kokeilla.

 

Kliivia eli punasarja (Clivia minata)

Clivia minata – kliivia eli punasarja

Helppousaste: ♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukitettavana20150330_151933

Kenelle: upeaa kukintaa haluavalle, pitkäikäistä kasvia etsivälle, vanhojen huonekasvien ystävälle

Minne: valoisalle paikalle ikkunalle tai sen läheisyyteen, talvella viihtyy viileässäkin, kesällä mieluiten ulkona

Nyt on ajankohtainen aika kirjoittaa kliiviasta. Kllivia kukkii keväällä, ja sitä löytyy tähän aikaan vuodesta myös kukkakaupoista. Kliivia on itse asiassa hyvin vanha huonekasvi, mutta edelleen melko suosittu. Se viihtyy hyvin huoneoloissa ja on näyttävä viherkasvinakin.

Punasarja on narisssikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva sipulikasvi, ja sen sukulaisiin kuuluu esimerkiksi tuttu ritarinkukka. Kliivia on kotoisin Kaakkois-Afrikasta.

Hoito-ohjeet: 

– Kliivia astellaan valoisalle kasvupaikalle. Kesällä itä- tai länsi-ikkunalle tai ulos aruingolta suojattuun paikkaan, talvella eteläikkunalle. Kliivia kasvaa myös hajavalossa, mutta pysyy tällöin viherkasvina.

– Kastellaan ja lannoitetaan kasvukaudella runsaasti. Syksyllä vähennetään kastelua. Talvikastelua vain silloin tällöin.

– Mikäli kliivialle toivotaan kukkia, tärkeää on viileä lämpötila syksyllä, jotta kasvin kukka-aiheet kehittyisivät. Tämä hoituu helposti pitämällä kasvi ulkona myöhäiselle syksylle asti (yölämpötila ei saa kuitenkaan tippua lähelle nollaa).

– Klliviaa ei kannata istutella uudelleen turhan usein. Kasvi kukkii parhaiten, jos ruukku on täynnä juuria. Kasvia voi lisätä jakamalla, mutta emokasvi saattaa jättää jakamisen jälkeen kukinnan väliin. Oikea aika istuttaa on kukinnan jälkeen keväällä.

– Kliiviaa voi myös lisätä siemenestä, mutta siementen on oltava tuoreita, jotta ne itävät. Varo siis nettihuutokauppoja! Liuota vuorokausi ennen istuttamista. 20150330_151744

Ongelmia

Kliivia ei kuki: onko kasvi varmasti saanut syksyllä kylmäkäsittelyn? Jos on, kokeile siirtää kasvi valoisaan. Varmista myös, ettet häiritse kasvia vuosittaisella mullanvaihdolla

Kliiviani kukkii, mutta kukkavarsi jää kasvin keskiosaan eikä kasva pituutta tarpeeksi:  tämä on melko yleinen ongelma.  Älä kastele kun kukkanuput näkyvät enne kun kukkavarsi on kasvanut pitkäksi!  Jos tämä ei tunnu auttavan, kliivian voi laittaa myös pimeään kaappiin siksi aikaa kun kukkavarsi kehittyy. Varsinkin keltakukkaisella kliivialla on taipumusta lyhytvartisuuteen.

Kliviani lehdet paloivat kesän auringossa: ei hätää, kasvi kyllä uusii lehtensä. Aseta kliivia varjoisammalle paikalle. Voit myös leikata rumat lehdet pois.

Kliivia tiputelee silloin tällöin alimpia lehtiään:  ei hätää, tämä on täysin normaalia! Vanhat lehdet kuolevat, ja uusia kasvaa.

Tosiharratajalle: Kliivian harrastajia on Amerikassa ja Etelä-Afrikassa runsaasti. Heillä on omat seurat, kasvihuoneet ja runsaasti toinen toisiaan upeampia lajikkeita. Suomen oloissa jo tilaa vievän kasvutavan takia tällainen innokkuus voi olla vaikeaa. Jos olet innostunut kliiviasta, tässä muutama vinkki mistä lähteä liikkeelle

– Kannatta etsiä toisilta harrastajilta itselleen vanha kapealehtinen kliivian kanta ja vanha leveälehtinen kanta. Nämä kukkivat hieman eri aikaan, ja on hauska vertailla kukkia

– Kaupoista saattaa löytyä myös keltakukkaista kliiviaa. Kasvaa hitaammin  ja kukkii vähän vaikeammin kun edellä mainitut vanhat kannat, mutta on kukkiessaan upea

– On olemassa kirjavalehtistä kliiviaa, joka on erityisen upea myös viherkasvina.

– Mikäli tämä ei riitä, tilaa eri lajikkeiden siemeniä. Harrastajat ovat kehitelleet värivaihtoehtoja vihreän, punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä sekä raidallisia kukkia. Myös lehden värityksiä on monenlaisia.

– Voit myös kokeilla muita luonnonlajeja C.nobilis, C.caulescens, C.gardenii, C.mirabilis ja C.robusta

KHoito

Kärsimyskukka Passiflora

Helppousaste: ♥♥♥

Kenelle: Huolelliselle hoitajalle, tosiharrastajalle, pitkäikäistä hoidokkia toivovalle20150317_172021

Minne: Kesällä valoon ja raikkaaseen ilmaan ulos tai sisälle, talvella viileään mutta valoisaan

Esittely:

Kärsimyskukka Passiflora  on vanha huonekasvi Suomessakin, ja kasvia onkin kasvatettu täällä jo 1900-luvun alkupuolella.  Yleisin laji on P.caerulea mutta sukuun kuuluu yli 400 lajia, joista löytyy myös sopivia ikkunalaudalle. Lisäksi on vielä runsaasti risteymiä. Kärsimyskukan hoidossa on omat niksinsä, mutta kun ne oppii, kasvi on todella upea ilmestys ja katseenkääntäjä. Keräilijälle se on mitä oivallisin kohde – lajeja on useita ja harrastajia maailmalla runsaasti.

Kärsimyskukka kuuluu kärsimyskukkien heimoon Passifloraceae. Suurin osa lajeista on kotoisin Etelä-Amerikasta, ,mutta myös Australiassa ja Aasiassa kasvaa muutamia lajeja. P.caerulea  on kotoisin Argentiinasta, Etelä-Brasiliasta ja Paraguaysta.

Hoito-ohjeet:

Kirjallisuus ja internet antavat mitä erilaisimpia hoito-ohjeita. Kannattaa tutustua omaan kasviinsa, tarkkailla kasvun alkua, lehtien väriä, viihtymistä ja kärsimistä, kukinnan onnistumista, nuppujen kehittymistä jne.  ja löytää  sitä kautta sopiva hoito omalle kasville.

Ensin kannattaa pyrkiä tunnistamaan oma laji  ja selvittelemään kasvin luontaiset kasvuolot, varsinkin kasvulämpötila on talvella ja kesällä on keskeinen tieto (useimmiten kukkakaupoissa P.caerulea, mutta myös muita lajeja ja lajikkeita on silloin tällöin myynnissä). Kärsimyskukan hedelmiä voidaan syödä.IMG-20140407-WA0006

Tässä minun kokemukseni:

  • Vuosikierto: kärsimyskukan kasvukausi alkaa meillä helmi-maaliskuusta. Kasvu on alkanut kun lehtiä kasvaa. Kesän passiflorat  kasvavat runsaasti. Elo-syyskuussa kasvu loppuu ja alkaa lepokausi. Talvella kasvit eivät kasva.
  • Valo: Jotta kärsimyskukka kukkisi hyvin, se tarvitsee kaiken valon minkä se voi saada (varo kuitenkin kevään ensimmäisiä polttavia keskipäiviä). Kuitenkaan liian kuumasta kärsimyskukka ei tykkää, joten patterit  ja kuuma seisova ilma  kuivattavat nuput ja lehdetkin.
  • Kärsimyskukka viihtyy kesän hyvin ulkona, sellaisesessa paikassa missä tuulee vähän ja ilma kiertää. Jos pidät kesällä sisätiloissa, kannattaa sijoittaa kasvi eteläikkunalle ja pitää mahdollisimman paljon ikkunaa tai tuuletusikkunaa auki.
  • Kastelu: Kesällä kärsimyskukka ei saa koskaan kuivua. Kastele sitä usein, paahteisina päivinä jopa aamuin illoin. Lannoita viikottain. Syksyllä kun lehtikasvua ei enää ole, vähennä kastelua reilusti.
  • Talvehtimislämpötila riippuu kirjallisuuden mukaan lajista. Harvalla kuitenkaan on mahdollisutta säädellä tarkkaa lämpötilaa. Minulla kärsimyskukat talvehtivat niin kellarissa tosi viileässä kun viileähkössä huoneessa, hyvin selviävät molemmissa oloissa. Mitä viileämpää, sen vähemmän kastelua. Valoisa paikka, ja lisävalo on suotavaa, varsinkin jos mielii nähdä kukkia jo keväällä.
  • Nuoria kasveja voi istuttaa uudelleen vuosittain. Ravinnerikas multa sopii parhaiten. Vanhoja kasveja ei tarvitse kovin usein istuttaa. Keväisin vanhoja versoja myös typistetään, jotta, kukinta olisi runsaampaa. Se miten lyhyeksi – on ikuisuuskysymys – itse jätän 5 lehtiniveltä jokaiseen vanhaan versoon.
  • Lisäys: Minä jätän aina yhden vanhan verson keväällä leikkaamatta ja taivutan sen  pieneen multaruukkuun (verso vaikka kiven alle) ja juurrutan näin varataimen. Juurrutus pitäisi onnistua myös edelliskesäisistä versonpaloista 20-23 asteisessa lämpötiloissa – en ole itse onnistunut tässä. Lisäksi myydään passiflora – lajien siemeniä. Nämä siementaimet eivät kuitenkaan välttämättä kuki yhtä ahkerasti kun pistokastaimet. Kuitenkin – siemenlisäys on edullinen ja hauska tapa lisätä varsinkin harvinaisempia lajeja

Ongelmia:20150317_075840

Kasvi tiputtaa lehtiään: talvella lehtien tippuminen kuuluu asiaan. Kesällä kannattaa varmistaa, että kastelu on tasaista ja ettei kasvupaikka ole liian kuuma

Kasvi kasvaa kyllä mutta ei kuki: yritä järjestää edes vähän viileämpi kasvupaikka talveksi, mikä laukaisee kukinta-aikeet. Varmista myös, että valoa on tarpeeksi kesällä ja kasvu rehevää – kärsimyskukan lannoitusta ei kannata unohtaa.

Lukijan kysymys 1: Kasvi kuolee kukittuaan:  on muistettava kesän lopussa seurata versojen kärkiä. Tuleeko uutta kasvua? Kun uusia lehtiä ei tule, kastelua tulee vähetää radikaalisti. HUOM! usein tässä vaiheessa kärsimyskukka vielä kukkii. Kukinnasta huolimatta kastelu on lopetettava lähes kokonaan ja kasvi saatettava lepoon.

Lukijan kysymys 2.Toiveessa hedelmät, mutta niitä ei tule: kukka pitää pölyttää pensselillä tai hyönteisillä. Aina parempi, jos pölytykseen käytetään toista kasvia.

Tosiharrastajalle: Kuten yllä kirjoitinkin, kärsimyskukka on todellinen keräilijän unelmasuku. Upea kukinta, runsas lajiluku, viihtyvyys huonekasvina ja ylöspäin kipuava kasvutapa sopivat keräilijälle. Tässä muutamia linkkejä, josta kiinnostunut voi valita itselleen sopivia lajeja kokeiltavaksi:

Siemeniä:

20150317_171950 (1)20150318_093006

Onnenkäpy Beloperone guttata

Vanhat huonekasvit sarjassa esittelen vanhoja huonekasveja, joita kannattaa edelleen kasvatella koti-ikkunoillamme.Tällä kertaa esittelyssä Beloperone guttata eli onnenkäpy. Syn. Justicia brandegeana

Helppousaste: ♥♥♥OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minne: Valoisalle ikkunalle, kesällä myös terassille tai parvekkeelle

Kenelle: Pitkäikäistä kukintaa toivovalle. Ahkeralle kastelialle

Taustaa: Onnenkäpy tuotiin Eurooppaan vuonna 9011, jonka jälkeen se yleistyi nopeasti. Se kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Meksikossa.  Onnenkäpy kuuluu akanttikasvien heimoon. Onnenkäpy on oikea muotikasvi – välillä sitä on saatavilla runsaastikin, välillä ei. Viime vuosina sitä ei ole juuri näkynyt. Toisaalta pistokaslisäys on helppoa. Allekirjoittaneelta voi kysellä pistokkaita!

Hoito-ohjeita:

– Mitä valoisampi paikka, sen kauniimmat kukat. Talvella ei lähelle lämpöpatteria.

– Onnenkäpy ei saa koskaan kuivua, kastele sitä runsaasti kasvukaudella ja talvellakin kohtuullisesti.

– Vaikka kastelet tiheästi, muista että hennot juuret eivät saa seisoa vedessä

– Kasvukaudella lannoita säännöllisesti  kaliumpitoisella lannoitteella

– Keväällä kasvi latvotaan reilusti. Myös kesällä voi latvoa, jos toivoo tuuheaa kasvustoa. Kasvin voi myös kasvattaa pieneksi runkopuuksi.

Ongelmia:OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvi on ruman ja risuisen näköinen: Leikkaa reilusti! Juurruta latvapistokkaat

Lehdet tippuvat, kasvi on kalju: kastelu on epätasaista, varmista että kasvi saa tarpeeksi vettä. Varmista myös ettei hohkaava patteri kuumenna kasvia liikaa.

Kasvin versot ovat hentoja ja pitkiä: näin usein tapahtuu Suomessa talven aikana kun valoa on vähän. Onnenkävylle voi laittaa lisävalaistusta tai se voidaan pitää vain hengissä talven yli ja keväällä leikata versot pistokkaiksi ja huolehtia sopivasta hoidosta.

Joulukukat: Amaryllis eli ritarinkukka

Ritarinkukka eli Amaryllis Hippeastrum

 photo HippeastrumBlossomPeacock3.jpg

Kuvassa H. Blossom Peacock.

Helppousaste: ♥♥♥

Minne: Valoisalle ikkunalle, kesällä ulos, kukkiessaan pöydän koristeeksi

Kenelle: Ahkeralle kastelilalle ja lannoittajalle

Tammikuussa monella kukkaystävällä kukkii ikkunalla vielä amarylliksia . Nämä upeat sipulikukat on melko helppo säilyttää seuraavaa vuotta ja uutta kukinaa varten. Ohjeita löytyy kasvikirjoista ja netistä pilvin pimein, mutta silti moni sanoo epäonnistuvansa uudelleenkukittamisessa.

Lähes aina amaryllikset ovat niin sanottuja puutarhamuotoja eli risteymiä. Harrastajat – kuten minä – kasvattavat myös luonnonlajeja, mutta näistä kirjoitan erikseen toisen kerran, koska hoito on haasteellisempaa ja vähän erilaista.

Hoito kukinnan ollessa ohi:

1. Anna kukkavanan tuuleentua, eli kuivua. Nappaa se sitten pois. Aseta amaryllis kasvamaan mahdollisimman valoisaan paikkaan.

 photo HippeastrumBogota3.jpg

H.Bogta sivuprofiili

2. Kastele säännöllisesti, ja mikä erityisen tärkeää LANNOITA SÄÄNNÖLLISESTI esimerksiksi joka kastelukerralla laimealla liuoksella, tai viikoittain, miten omaan tyyliisi sopii.  Joskus ohjeissa sanotaan kastelusta alakautta, itse en kastele alakautta, ja hyvin olen pärjännyt. Amarylliksen hoidon onnistuminen piilee VALOSSA JA LANNOITUKSESSA. Myöskään kastelu ei saa unohtua, koska jos sipuli asettuu lepoon liian aikaisin, ei kukkia tule. Amaryllis onkin siis mainio ‘ylihoitavan’ kasvattajan kasvi:-)

3. Heti kun ilmat lämpenevät, ritarinkukka kannattaa laittaa ulos tai parvekkeelle. Toki se pärjää kyllä sisälläkin. Jatka kastelua ja lannoitusta koko kesän. Jos huomaat, että sipuli pulskistuu ja lehdet ovat hyvinvoivat ja kirkkaan vihreät, tiedät jo että hoito on onnistunut. Hippeastrum kestää ja haluaa kaiken valon mitä se voi saada ja voikin siis kasvaa täydessä auringossa, kunhan kastelu on kohdallaan.

4. Syksyn ja talven hoitoon on kaksi vaihtoehtoa

 photo HippeastrumAphrodite2.jpg

H. Aphrodite – herkän kaunis kerrottu amaryllis.

HOITO-OHJE A: HELPPO TALVIHOITO  (valitse jos ei ole tärkeää koska kasvi kukkii tai sinulla on paljon tilaa kukkaikkunalla myös talvisin)                                     

1. Tuo ilmojen viiletessä sipuli sisälle valoisaan paikkaan lämpimään.

2. Kastele normaalisti, lannoita silloin tällöin.

3. Jos lehdet alkavat kellastua. siirry HOITO-OHJEESEEN B. Jos eivät, hoida kasvia normaalisti viherkasvina talven yli. Lämpötila saisi pysytellä yli 17 asteen.

4. Jos lannoitus ja muukin hoito on onnistunut, talvella tai keväällä ilmestyy kukkanuppu. Voit istuttaa kasvin tällöin uudelleen voimakkaaseen multaan saviruukkuun, joka on reunoilta n.1 cm-2 cm sipulia isompi, jossa kunnon salaojitus. Istutuksen yhteydessä leikkaa huonot juuret pois.

HOITO-OHJE B: KUKINNAN AJOTTAMINEN

 photo HippeastrumEvergreen.jpg

H. Evergreen. Tyylikäs pienikukkainen ritarinkukka

1. Elokuussa vähennä hiljalleen kastelua ja lopeta se sitten kokonaan.

2. Jos uusia lehtiä kuitenkin kasvaa, siirry HOITO-OHJEESEEN A. Jos ei, anna lehtien kuivua, irroita ne ja siirrä sipuli sitten pimeään. Kovin viileä paikka ei ole hyvä, paras olisi hieman alle 20 astetta, lämpimämpikin käy.

3. Seuraile sipulia silloin tällöin, ja voit kastellakin pienen tilkan vettä. Jos ja kun kukkatuppi tulee näkyviin, istuta sipuli uudellleen (katso Hoito-ohje A kohta 4.) ja kastele kerran. Seuraavan kerran kastele, kun kukkavana on n. 10 cm. Amaryllis kannattaa tällöin kasvattaa ikkunalaudalla, ja käännellä usein, jotta kukkavanasta kasvaa lyhyt ja suora. Kun kukat alkavat aueta, voi sen surutta nostaa sisemmälle huonetta koristamaan kotia.

 photo HippeastrumNymph2-1.jpg

Perinteinen lajike H. Nymph

Ongelmia:

Ei kukintaa:  Liian vähän valoa ja lannoitusta

Lehdet kellastuvat jo kesällä: epätasainen kastelu, kasvi luulee lepokauden alkaneen

Kukkavana on liian pitkä: Nupun tullessa esiin, on kasteltu liikaa. Nupun kasvaessa vain maltillisesti vettä. Myös pimeä kasvupaikka vaikuttaa ohuen ja pitkän kukkavanan ilmestymiseen.

SIpulissa/ varressa / lehdissä / nupuissa on punaisia laikkuja: punalaikkutauti on valitettava ritarinkukan seuralainen. Sille ei voi mitään tehdä, varo tartuttamasta muita ryllejä. Jos tauti on paha, kannattaa sipuli heittää pois. Pieni punaisuus ei kasvua haittaa.

 photo HippeastrumNovella4-1.jpg

H. Novella

 photo HippeastrumPasadena3.jpg

H. Pasadena ja sopivan pituinen kukkavarsi.

 photo HippeastrumRedPearl.jpg

H. Red Pearl on yksi suurikukkaisimmista lajikkeista.

 photo HippeastrumSplash3-1.jpg

H Splash ja pitkät terävät terälehdet.

 photo HippeastrumTresChic5-1.jpg

H. Tres Chic. Pienikukkainen lajike, jonka yhdessä kukkavanassa tavallisesti 6-8 kukkaa.

 photo HippeastrumAppleBlossom2.jpg

H. Apple Blossom on klassikkojen klassikko, jota on Suomessa viljelty todella kauan.

 photo HippeastrumBlossomPeacock2.jpg

H: Blossom Peacock – lajike, jonka kukat ovat aina samaan aikaan auki.

 photo HippeasrumPresidentJohanson.jpg

H. President Johnson on todella vanha arvolajike

 photo hippeastrumflamencoqueen2.jpg

H. Flameco Queen