Archives

Pusukki eli Suukkosuu Nematanthus/Hypocyrta

Vaikeusaste: ♥♥♥♥

Pusukki eli suukkosuu  Nematanthus gregarius syn. Hypocyrta glabra  (esiintyy usein vanalla nimellä) kuuluu Gesneriaceae – heimoon  – samaan johon kuuluvat esim. soilikki, saintpaulia ja gloxinia. Se ei ole kovin yleinen huonekasvi, mutta  viime aikoina kasvia on silloin tällöin näkynyt kukkakaupoissa. Pusukki on lähes mehikasvimainen, varpumainen, paksulehtinen ja jäykkävartinen kasvi jonka kukat muistuttavat pusukalaa. Lajikkeita on useita: kelta-, oranssi-, ja punakukkaisia sekä kirjavalehtisiä.

 

Pusukki on kotoisin Brasiliasta ja on itse asiassa epifyytti, eli kasvaa  isojen puiden oksahangoissa.  

Pusukin kohdalla toteutuu taas kerran kasvihypoteesini: huonekasvioppaat kirjoittavat mitä sattuu vailla todellista kasvatuskokemusta. Esimerksiksi pusukista olen nähnyt useassa lähteessä maininnan “kausikasvi”  tai että se on lähes mahdoton saada kukkimaan uudelleen. Olen täysin eri mieltä. Suukkosuu on sekä pitkäikäinen huonekasvi että suht helppo saada kukkimaan uudelleen. 

Hoito-ohjeet : 

  • tärkeää: istuta suukkosuu  H E T I  saviruukkuun,
    kun olet hankkinut kasvin. Ruukku on hyvä olla laakea ja suurehko 
  • kasvualustan on hyvä olla läpäisevä ja ilmava. Sekoita kukkamultaan esim perliittiä tai kookoskuitua ilmavuuden lisäämiseksi. 
  • kastele pusukkia melko runsaasti – välillä voit jopa upottaa ruukun veteen n. 15 minuutksi. Anna kastelujen välillä pintamullan kuivahtaa. Talvella kasteluntarve on vähäisempi
  • Lannoita suukkosuutasi kahden viikon välein koko kasvukauden. Myös lannoitepukko toimii
  • Huolehdi kasvisi valonsaannista.
  • Valoisa paikka on tae kukinnasta. Voit viedä pusukin kesäksi ulos – se selvästi viihtyy.
  • Suukkosuu hyötyy talvella lisävalosta. Mikä tahanasa led-valo, loisteputki tai kasvivalo käy. Perinteinen hehkulamppu ei sovi yhdellekään kasville.

 

 

 

Joulukaktus / marraskuunkaktus


20160107_104951
Helppousaste: 
♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukkivana

Kenelle: jokaiselle huonekasvin ystävälle

Minne: valoisalle ja aurinkoiselle paikalle, kesäksi ulos

Esittely: 

Schlumbergera – risteymien hybridikaktuksia kutsutaan joulu- marras- syys- ja talvikaktuksiksi.  Nämä kasvit ovat useamman polven risteymiä, joten kantavanhempia ei ole mielekästä enää esitellä nimissä. Perinteinen, vanha punakukkainen, ja kapeanivelinen kanta on S. x buckleyi. Tässä yhteydessä kutsun kuitenkin kaikkia tämän perheen risteymiä nimityksellä joulukaktus – koska käytännössä on hyvin vaikeaa erottaa näitä risteymiä toisistaan.

Joulukaktukset ovat lehtikaktuksia ja epifyyttejä ja kasvavat puiden päällä oksahangoissa. Ne ovat kotoisin Brasiliasta. Schlumbergeroiden  pölyttäjiä luonnossa  ovat linnut –  mielenkiintoinen pieni yksityiskohta, josta saa kyllä osviittaa kukan muotoa katsomalla.  Joulukaktuksia on useissa väreissä valkoisesta, vaaleanpunaiseen, pinkkiin, oranssiin  sekä punaiseen (perinteinen väri). Myös keltainen on jalostettu, mutta se on harvinaisempi.

20160221_094239

Omat kasvini: Minulla on 3 joulukaktusta :

  • Punainen vanha kanta, ollut minulla n. 15 vuotta. Yksi ensimmäisistä huonekasveistani. Kukkii säännöllisesti. Muutossa kesällä 2015 vanhin pääverso katkesi (nyyh), mutta kuinka ollakaan – uutta kasvua näkyvissä! (katso kuva).
  • Valkoinen joulukaktus. Tämäkin vanha kanta. Kukkii uskollisesti. Tekee myös  yleensä pari yksittäistä kukkaa syys- lokakuussa. Täyteen kukkaan puhkeaa hieman punaisen jälkeen
  •  Pinkki kaktus edustaa uudempaa lajiketta. Kyseessä on ostonimen mukaan joulukaktus. En yleensä pidä pinkeistä kukista, enemmänkin hennon vaaleanpunaisista, mutta tässä tapauksessa väritys on aika veikeä.

Hoito: Joulukaktukset on verrattain helppo saada kasvamaan ja viihtymään hyvin.

20160112_200638Jos haluat saada kaktuksesi kukkimaan, on opeteltava kasvin kasvurytmi. Kukintaa varten on saatava kylmäkäsittelyä syksyllä ja  12 tuntia pitkä pimeä yöaika syksyisin . Muuten! Vaikka Suomi monessakin suhteessa on haasteellinen maa huonekasviharrastajalle – juuri tämä seikka meillä toteutuu ihan luonnostaan. On myös huomioitava, että koska kantavanhemmat vaihtelevat, vaihtelevat myös kukkimisen laukaisevat tekijät hieman. Varminta on yrittää täyttää kaikki kukintaa enteilevät vaatimukset.

  • Sijoita kasvisi kautta vuoden valoisaan ja aurinkoiseen paikkaan. Suojaa kuitenkin kevään raa’alta keskipäivän paahteelta. (osa kirjallisista hoito-ohjeista kehottaa välttämään aurinkoa – mielestäni tämä on huono ohje kukinnan kannalta).
  • Kastelu kautta vuoden tasaista – kun multa alkaa kuivahtaa, kastellaan kaktus kunnolla. Joulu – yms. kaktukset kestävät kyllä kuivuutta, mutta se ei ole kukinnan ja kasvun kannalta hyväksi.
  • Ohjeet kehoittavat kalkittomaan veteen – itse kastelen ihan vaan hanavedellä ja kuten kuvista näkyy, ei näytä haittaavan kasvia.
  • Lannoita kasvukaudella miedolla kaktuslannoitteella parin viikon välein.
  • Joulukaktuksia kannattaa käyttää suihkussa varsinkin kuumalla ilmalla (viilentää kasvia) ja myös  talvella, kun lehdille tulee pölyä.
  • Suosittelen kaktusten kasvatusta kesällä ulkona. Varsinkin tämä on tärkeää elo-syyskuussa (yön viileys), jos mielit saada kukkivan kasvin. Lämpötila ei saisi laskea alle 5 asteen.
  • Syksyllä kun tuot kasvin sisälle, paras olisi, jos kasvi saisi olla 12 tuntia vuorokaudesta pimeässä. Tämä tulee Suomessa luonnostaan, mutta jos mahdollista, sijoita kasvi sellaiseen huoneeseen, jossa valot eivät ole jatkuvasti päällä.
  • Kevällä on paras aika uudelleenistuttaa. Vanhoja yksilöitä ei tarvitse istuttaa joka vuosi, mutta mielestäni joulukaktukset eivät häiriinny uudelleenistutuksesta vaan päinvastoin piristyvät. Muista että epifyyttisen kaktuksen juuret ovat pienet, eikä se viihdy liian isossa ruukussa.
  • 20160107_105014

    Pinkkiä kukintaa

     

20151230_201622

jouluna pinkki oli vielä nupuilla

 

 

 

Aaroninparta Saxifraga stolonifera

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: erikoisesta kasvutavasta tykkäävälle20150521_153210_Richtone(HDR)

Minne: pohjoisikkunalle amppeliin tai korkeaan ruukkuun muiden kasvien katveeseen

Aaroninparta on monelle tuttu amppelikasvi. Sitä on harvoin myytävillä kasvikaupoissa, enemmänkin se leviää rönsyjensä avulla ikkunalta toiselle. Kuten moni tietääkin, aaroni nimittäin tekee liianimaisten rönsyjensä päähän pieniä taimia, jotka on helppo irroittaa ja istuttaa omiin ruukkuihin.

Aaroninparta on kotoisin Japanista ja Etelä-Kiinasta. Se kuuluu rikkokasvien heimoon Saxifragaceae. Aaroninparta on heimonsa ainoa huonekasviedustaja – sen sijaan niin puutarhassa kun Suomen luonnossakin rikkokasvit ovat tuttuja.

Minulla on kummallinen suhde aaroninpartaan. Vaikka kasvini ovat ajatuksissani jatkuvasti ja puuhailen niiden kanssa päivittäin, aaronia tuskin edes huomaan. Omani on hyvin vanhaa kantaa – kulkee suvussa – ja on siis säilyttettävä jo siitä syystä. Kesäkuussa yhtäkkiä aaroniini (tai molempiin oikeastaan) ilmestyy kukkavana, ja mahtava kukinta alkaa. Silloin ihastelen kasvia pävittäin ja tuijottelen sen pieniä valkoisia kukkia läheltä. Ehkä nimi tulee siitä, että kukassa voi nähdä vanhan partaisen ukon, jos katsoo tietystä kulmasta! Katsokaa vaikka kuvasta:-)20150521_153055

Kukinnan lisäksi aaronin hyvä puoli on se, että  kasvi sopii sinne, mihin moni muu kasvi ei käy –  pohjoisikkunalle. Ja minullahan tällainen ikkuna löytyi vanhasta kodistamme, ja  myös uudessa kodissani – vanhassa rintamamiestalossa – on ikkunat joka ilmansuuntaan ja näin ollen muuton koittaessa löytynee aaronillekin uusi paikka kasvaa.

Hoito:

  • Sijoita aaroni varjostamattomalle pohjoisikkunalle tai jos itäikkuna on vapaana – vielä parempi!
  • Kastele säännöllisesti kasvukaudella – voit kuitenkin antaa mullan hieman kuivahtaa.
  • Lannoita kahden viikon välein, talvella ei tarvitse lannottaa.
  • Uudelleenistutus kannattaa tehdä joka vuosi.
  • Talvella aaroni voi olla myös vähän  viileämmässä, tällöin kasteluntarve on vähäi
    20150703_140015_Richtone(HDR)

    Aaroni voi kasvaa myös korkeassa ruukussa muiden kasvien katveessa. Tässä aaronia varjostavat paisteelta Vaahtera-aulio, muulinkorva ja helokämmekkä.

    sempi. Toisaalta – aaroninparta pärjää hyvin myös huoneenlämmössä kautta vuoden.

  • Voit taivuttaa rönsyjä ja aaronivauvoja emon kanssa samaan ruukkuun, jos haluat tuuhean kasvin..

Ongelmia:

  • Kasvissani on vihannespunkkeja: liian harvoin kasteltuun aaroninpartaan tulee herkästi punkkeja. Tee tuholaistorjuntaa ja kastele useammin
  • Aaronini ei kuki: kasvilla on liian vähän valoa tai lannoitus on liian vähäistä. Tarkista hoito-ohjeet yllä, ja paranna kasvin hoitoa.
  • En saa aaronin rönsytaimia juurutmaan:  kokeile pohjalämpöä! Auttaa heti
  • Kasvini on rumentunut: aaroninpartaa ei ole pakko leikata. Jos kasvin ulkonäkö ei enää miellytä, voi aaronin saksia kyllä surutta lyhemmäksi. Kasvi palautuu pian.

Tosiharrastajalle:

Koska suvussa on vain tämä yksi laji, joka sopii huonekasviviljelyyn, voi kerätä erilaisia aaroninparran kantoja. Kannattaa yrittää hankkia ainakin seuraavat lajikkeet:20150521_153203_Richtone(HDR)

  • vanha suomalainen kanta: melko pienet, pörröiset lehdet, kukkii kaikista herkimmin
  • “Tricolor” vaaleanpunertavat lehdet ja lyhyet rönsyt
    20150521_153123

    Lehtien kuviointi on todella kaunis. Tässä ei ihmisellä ole osaa eikä arpaa – kanta on alkuperäinen.

    20150521_153146_Richtone(HDR)

    Kukassa voi nähdä parrakkaan herra Aaronin

Kliivia eli punasarja (Clivia minata)

Clivia minata – kliivia eli punasarja

Helppousaste: ♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukitettavana20150330_151933

Kenelle: upeaa kukintaa haluavalle, pitkäikäistä kasvia etsivälle, vanhojen huonekasvien ystävälle

Minne: valoisalle paikalle ikkunalle tai sen läheisyyteen, talvella viihtyy viileässäkin, kesällä mieluiten ulkona

Nyt on ajankohtainen aika kirjoittaa kliiviasta. Kllivia kukkii keväällä, ja sitä löytyy tähän aikaan vuodesta myös kukkakaupoista. Kliivia on itse asiassa hyvin vanha huonekasvi, mutta edelleen melko suosittu. Se viihtyy hyvin huoneoloissa ja on näyttävä viherkasvinakin.

Punasarja on narisssikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva sipulikasvi, ja sen sukulaisiin kuuluu esimerkiksi tuttu ritarinkukka. Kliivia on kotoisin Kaakkois-Afrikasta.

Hoito-ohjeet: 

– Kliivia astellaan valoisalle kasvupaikalle. Kesällä itä- tai länsi-ikkunalle tai ulos aruingolta suojattuun paikkaan, talvella eteläikkunalle. Kliivia kasvaa myös hajavalossa, mutta pysyy tällöin viherkasvina.

– Kastellaan ja lannoitetaan kasvukaudella runsaasti. Syksyllä vähennetään kastelua. Talvikastelua vain silloin tällöin.

– Mikäli kliivialle toivotaan kukkia, tärkeää on viileä lämpötila syksyllä, jotta kasvin kukka-aiheet kehittyisivät. Tämä hoituu helposti pitämällä kasvi ulkona myöhäiselle syksylle asti (yölämpötila ei saa kuitenkaan tippua lähelle nollaa).

– Klliviaa ei kannata istutella uudelleen turhan usein. Kasvi kukkii parhaiten, jos ruukku on täynnä juuria. Kasvia voi lisätä jakamalla, mutta emokasvi saattaa jättää jakamisen jälkeen kukinnan väliin. Oikea aika istuttaa on kukinnan jälkeen keväällä.

– Kliiviaa voi myös lisätä siemenestä, mutta siementen on oltava tuoreita, jotta ne itävät. Varo siis nettihuutokauppoja! Liuota vuorokausi ennen istuttamista. 20150330_151744

Ongelmia

Kliivia ei kuki: onko kasvi varmasti saanut syksyllä kylmäkäsittelyn? Jos on, kokeile siirtää kasvi valoisaan. Varmista myös, ettet häiritse kasvia vuosittaisella mullanvaihdolla

Kliiviani kukkii, mutta kukkavarsi jää kasvin keskiosaan eikä kasva pituutta tarpeeksi:  tämä on melko yleinen ongelma.  Älä kastele kun kukkanuput näkyvät enne kun kukkavarsi on kasvanut pitkäksi!  Jos tämä ei tunnu auttavan, kliivian voi laittaa myös pimeään kaappiin siksi aikaa kun kukkavarsi kehittyy. Varsinkin keltakukkaisella kliivialla on taipumusta lyhytvartisuuteen.

Kliviani lehdet paloivat kesän auringossa: ei hätää, kasvi kyllä uusii lehtensä. Aseta kliivia varjoisammalle paikalle. Voit myös leikata rumat lehdet pois.

Kliivia tiputelee silloin tällöin alimpia lehtiään:  ei hätää, tämä on täysin normaalia! Vanhat lehdet kuolevat, ja uusia kasvaa.

Tosiharratajalle: Kliivian harrastajia on Amerikassa ja Etelä-Afrikassa runsaasti. Heillä on omat seurat, kasvihuoneet ja runsaasti toinen toisiaan upeampia lajikkeita. Suomen oloissa jo tilaa vievän kasvutavan takia tällainen innokkuus voi olla vaikeaa. Jos olet innostunut kliiviasta, tässä muutama vinkki mistä lähteä liikkeelle

– Kannatta etsiä toisilta harrastajilta itselleen vanha kapealehtinen kliivian kanta ja vanha leveälehtinen kanta. Nämä kukkivat hieman eri aikaan, ja on hauska vertailla kukkia

– Kaupoista saattaa löytyä myös keltakukkaista kliiviaa. Kasvaa hitaammin  ja kukkii vähän vaikeammin kun edellä mainitut vanhat kannat, mutta on kukkiessaan upea

– On olemassa kirjavalehtistä kliiviaa, joka on erityisen upea myös viherkasvina.

– Mikäli tämä ei riitä, tilaa eri lajikkeiden siemeniä. Harrastajat ovat kehitelleet värivaihtoehtoja vihreän, punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä sekä raidallisia kukkia. Myös lehden värityksiä on monenlaisia.

– Voit myös kokeilla muita luonnonlajeja C.nobilis, C.caulescens, C.gardenii, C.mirabilis ja C.robusta

KHoito

Nukkaitulehti – Kalanchoë tomentosa

Nukkaitulehti – Kalanchoë tomentosa 20150213_131231

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: mehikasveista kiinnostuneelle, helppoa huonekasvia etisvälle, lapselle

Mihin: Aurinkoiselle ikkunalle

Suvun esittely:

Itulehtien suku (Kalanchoë) tunnetaan ennen kaikkea  tulilatvasta (K.blossfeldiana). Samaan sukuun kuuluu kuitenkin runsaasti mielenkiinoisisia lajeja, joista moni sopisi hyvin huonekasveiksi. Keräilijät ja erityisesti sukkulenttien harrastajat ovat kuitenkin löytäneet itulehtien mielenkiinoisen suvun, ja kyllä kukkakaupoistakin saattaa silloin tällöin löytyä myös mielenkiintoisia lajeja. Sukuun kuuluu myös  ikivanha huonekasvi, upea pitsi-itulehti eli laskuvarjojääkäri, josta varmasti vielä kirjoitan täällä myöhemmin.

Kalanchoë – sana juontaa kiinalaiseen sanaan kalanchoia – joka viittaa “pahan silmän” vastustamiseen ja suvun tiettyjä lajeja onkin kasvatettu kiinalaisissa kodeissa juuri pahan hengen karkoittamiseksi.

Nukkaitulehti  Kalanchoë tomentosa on hellyyttävä huoneaksvi.  Kasvi on kotoisin Madakaskarilta, mikä lienee syy siihen, että itse sitä kasvatan (Etelä-Afrikka ja Madakaskar kiinnostavat minua kasvialueena erityisesti). Nukkaitulehden enganninkielinen nimi on osuva – Panda Plant. Meillä tämä kasvi kasvaa lastenhuoneessa, ja se on itseasiassa erinomainen kasvi juuri lapsen hoitoon! Söpö ja pörröinen olemus sopii lastenhuoneeseen ja kasvin hoito on tosi helppoa.

Nukkaitulehti ei yleensä kuki huoneoloissa, mutta ei se aivan mahdotonta ole kuitenkaan. Minä toivon kovasti saavani oman ‘Pandani’ joskus kukkimaan!

20150213_131428

Hoito-ohjeet nukkaitulehdelle:

  • Valoisa ja aurinkoinen kasvupaikka
  • Älä ylikastele! Kasvi on mehikasvi ja varastoi vettä. Kastelun on tapahduttava  v
    asta sitten kun multa on kuivunut. Vettä ei saa jäädä aluslautaselle/suojaruukkuun.
  • Nukkaitulehti on hidaskasvuinen, ja viihtyy ruukussaan pitkään. Tarvittaessa istutetaan kaktusmultaan tai kookoskuituun.
  • Talivhoito on minimaalista. Kastelua tarvittaessa (muutaman kerran kuussa), valoisalla ikkunalaudalla.
  • Nukkaitulehti viihtyy hyvin huoneenlämmössä ympäri vuoden. Sen voi kirjallisuuden mukaan viedä kesällä uloskin, tosin itse on ole vienyt, hyvin on viihtynyt sisälläkin.
  • Ilmankosteus ei ole nukkaitulehdelle tärkeää. Voidaan jopa sijoittaa patterin yläpuolelle.
  • Lisääminen lehtipistokkaista on tosi helppoa.

Tosiharrastajalle: Mehikasviharrastajalle kiinnostava suku. Mielenkiinntoisia lajeja: Pitsi-itulehti K.daigremontiana,  huopaitulehti K.beharensis, pisaraitulehti K.manginii (upea kukinta!), jauhoitulehti K.farinacea K. x kewensis, K.marmorata, K.porphyrocalyx, K.pumila, K.uniflora

Vanhat Huonekasvit: Parsat

20150120_172609

Unelma. Kasvatettu siemenestä 3/2014

Vanhat huonekasvit osiossa tänään kotona kasvatettavat parsakasvit Asparagus.

Siemenestä kasvatettavat huonekasvit: parsat sopivat erinomaisesti kasvatettaviksi siemenestä! Tänä keväänä kasvatan lisää parsoja siemenestä, joiden kasvua voidaan seurata myös blogissa!

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: kenelle vain, joka ei täysin unohda kasvejaan:-)

Minne: Valoisalle ikkunalle tai kukkapöydälle. Talvella mielummin hieman viileämpään.

20150120_172637

Hienohelma. Kasvatettu siemenestä 3/2014

Esittely: Parsat ovat vanhoja huonekasveja. Niitä on perinteisesti kasvatettu myös leikkovihreänä. Parsoilla ei ole lehtiä, vaan neulasmaisia fylloklaidoja eli laakavarsia. Ne ovat melko nopeakasvuisia huonekasveja, joista useimmat sopivat hyvin amppeliin. Jos parsat viihtyvät, ne kukkivat pienin, valkoisin, tähtimäisin kukin. Kukista kehittyy marjoja, joiden siemenet kannattaa kerätä ja istuttaa keväällä. Parsat ovat alunperin kotoisin Kaakois-Afrikasta, mutta ovat levinneet ihmisten mukana muuallekin.

Lajeja:

  • Häntäparsa Asparagus densiflorus ‘Meyeri’ – hauska kasvi, jonka versot näyttävät mielestäni vihreiltä hänniltä. Hitaampikasvuinen kun muut sukulaisensa
  • Hienohelma A. densiflorus ‘Sprengeri’ – kauan viljelty lajike, joka nykyään on yleistynyt taas kukkakaupoissa. Kasvaa nopeasti viihtyessään jopa parimetriseksi ja kukkii melko helposti. Kasvi kasvattaa mullassa vararavinto- ja vesivarastoja, ja onkin hyvin kestävä huonekasvi.
  • Unelma A. setaceus: Oma suosikkini. Upea, herkkä vanha huonekasvi. Unelma ei ole riippuva, vaan pystykasvuinen. Se voi viihtyessään kasvaa todella isoksi, ja myös kukkia (tosin tämä on harvinaista sisätiloissa). Isoäidilläni oli Etelä-Virossa unelma puutarhakasvina, jolloin sen korkeus oli 1,5 m ja kasvi oli melkein kaksi metriä leveä. Tapasimme leikata siitä versoja kukkakimppujen kaunistukseksi.
  • Köynnösparsa A.falcatus Köynnösparsa on hieman harvinaisempi huoneaksvi. Se on todella nopeakasvuinen ja kotiolosissa voi yrittää jopa hillitä sen kasvua pienellä ruukulla ja leikkelemällä.

Tosiharrastajalle lisäksi:

  • Lääkeparsa eli Medeola A.asparagoides. Vanha, harvinainen huonekasvi, jota on nykyään vaikea saada. Saatetaan vanhoissa kasvikirjoissa kutsua myös nimellä myrttilehti. Kasvi on ihastuttava kunhan muistaa erittäin runsaan kastelun.
  • A.densiflorus ‘Myriocladus’ Eng. Ming Fern. Todella hauskan näköinen lajike, joka näyttää ihan pieneltä havupuulta. Tuskin saatavilla Suomesta kasvina, mutta siemenestä saatavilla ulkomaisilta siemenmyyjiltä.
  • Kartioparsa A.setaceus ‘Pyramidalis’ – Tutun unelman lajike – joka kasvaa hauskasti pystypäin
20150120_172620(1)

Unelman fylloklaidoja

Hoito-ohjeet:

  •  Valoisa paikka, ei paahdetta
  • Kesällä päivittäinen kastelu, talvella huomattavasti vähemmän
  • Viikottainen lannoitus kasvukaudella.
  • Voidaan asettaa talvella hieman viileämpään, jolloin fylloklaidot eivät tipu yhtä herkästi
  • Seuraa keväällä kasvia, kun uudet versot ilmestyvät on kasvu alkanut! Lisää kastelua
  • Uudelleenistutuksen tarve yleensä vuosittain. Juuristoa voi hyvin typistää ja kasvia jakaa.

Ongelmia:

  • Kasvi tiputtaa lehtensä: Epätasainen kastelu. Korjaa kastelu, leikkaa kaljut varret tyvestä asti pois
  • Kasvi on kasvanut liian suureksi: Leikkaa kasvia surutta lyhemmäksi (ei koskaan talvella!). Voit myös jakaa kasvin. Jos et halua suurta kasvia, pidä pienessä ruukussa.
  • Parsa pysyy viherkasvina: Paranna kasvuoloja : tasaisempi kastelu, enemmän valoa, nosta ilmankosteutta
köynnösparsa

Köynnösparsa (kuva lainattu puolalaiselta ystävältäni)

Upea Hopeaköynnös

20150116_162054 Hopeaköynnös Scindapsus pictus on ihastuttava huonekasvi. Se on yksi ainoista ns. viherkasveistani.  Viherkasvi – käsitehan on hieman harhaanjohtava, koska useimmiten sillä tarkoitetaan kasvia joka ei kuki sisätiloissa tai jonka kukinta on vaatimaton. Huomattavaa on että lukuunottamatta muutamia kasviheimoja (kuten saniaiset) suurin osa huonekasveistamme kukkivat.

Hopeaköynnös kyllä kukkii, jopa sisätiloissakin, mutta minä en ole päässyt vielä sitä todistamaan.

Helppousaste: ♥♥♥♥

Minne: Valoisalle paikalle roikkumaan tai kiipeämään(varo polttavaa kevätaurinkoa!)

Kenelle: Kaikille, jotka muistavat kastella ainakin silloin tällöin

Hoito-ohjeet

– Valoisa paikka, joko ikkunalle roikkumaan tai vähän etäämmälle valoisassa huoneessa. Mitä valoisampaa, sen kauniimpi lehtikuvio ja tiheämpi lehdistö.Varjossakin kasvi selviää, mutta ei ole yhtä kaunis.

– Kastele reilusti, anna välillä kuivahtaa. Talvella kastelun tarve on vähäisempi

– Huoneenlämmössä ympäri vuoden

– Lannoitetaan säännöllisesti

– Kasvia voi typistellä, jos koko kasvaa liian suureksi.

– Istutus joka vuosi tai joka toinen, kuohkeaan, läpäisevään multaan.Matala ruukku sopii hyvin.

Ongelmia:20150116_161957

Lehdet ovat suuret, mutta vihreät, kuviointia ei ole: liian vähän valoa.

Lehdissä on rumia ruskeita laikkuja: Aurinko on polttanut jälkiä. Varjosta kevään ja keskikesän suoralta auringonpaahteelta.

Kastelu unohtui, lehtiä on tippunut ja kasvi on ruma: Leikkaa kaikki paljaat varret ja rumat versot pois (ei talvella!). Kasvi piristyy.

Kasvi ei tunnu voivan hyvin. Se kituu / nuutuu / tekee kuolemaa: todennäköisesti kastelu on ensin unohtunut, juuret kuolleet, ja kun kasteluvajaus on huomattu on kasteltu runsaasti. Kasvi ei pysty kehittämään uusia juuria märkyydessä ja kituu. Avuksi: leikkaa parhaiten voivista versoista pistokkaat, juurruta aluslämmössä (kolme pistokasta samaan ruukkuun) ja heitä vanha kituva kasvi pois.

Vinkki tosiharrastajalle: Kasvihuoneessa saatat nähdä hopeaköynnöksen kukkivan. Sen tietää vihreistä lehdistä, jonka keskeltä ilmestyy kallamainen kukinto. Kirjallisuuden mukaan kukka kestää viikon, jonka jälkeen vihreät lehdet poistetaan. Ensi kesänä kokeilen tätä!