Archives

Herttalyhty Ceropegia woodii

20160806_143548

Helppousaste:♥♥♥♥♥

Kenelle: kauniista lehdistä pitävälle, rakkaalle lahjaksi

Minne: aurikoiselle ikkunalle

Ihastuttava herttalyhty on monelle huonekasviharrastajalle tuttu mehikasvi. Ceropegia woodii  on kotoisin Kaakkois-Afrikasta (Natal ja lähialueet). Kasvia on aika hyvin saatavilla kukkakaupoissa ja yleensä se  myydään kieputettuna rautalankaan tai kaareen. Mielestäni kauneimmillaan se  kuitenkin on luonnollisella kasvutyylillään vapaasti roikkuvana. Lankamaiset ohuet versot ja sydämenmuotoiset lehdet ovat todella kauniit.

20160806_143810

Lisää kasvia laittamalla oksanpätkiä, jossa varsimukulat (kuvassa) mukana multaan. 

Herttalyhty myös kukkii. Kirjallisuus sanoo kukan olevan lyhdyn muotoinen, mutta toisille tulee hieman muunlainen mielenyhtymä mieleen…

Oma kasvini: Kuvissa näkyvän herttalyhdyn ikä on ehkä 7-8 vuotta. Se on kasvatettu 5 pistokkaasta. Lyhtyni kasvaa kautta vuoden eteläikkunalla – viihtyy ja kukkii kiitettävästi. Kuvissa kaapin päällä oleva kasvi on siinä siis vain valokuvauksen ajan (ikkunaa vasten on vaikea kuvata). Kukkia tulee keväästä jouluun  säännöllisesti – sitten on muutaman kuukauden lepo.

 

Hoito-ohjeet:

Herttalyhty on helppohoitoinen huonekasvi.  Sen kanssa on hyvin vaikea epäonnistua, kunhan muistaa muutaman seikan:

  • Valoisa ja aurinkoinen paikka sopii herttalyhdylle parhaiten
  • Kastelu aina kun multa kuivahtanut. Varo siis ylikastelua!
  • Lannoittaa voi kasvukaudella muutaman viikon välein
  • Talvella kastelun tarve on vähäisempi
  • Uudelleenistutus parin vuoden välein. Varo vaurioittamasta mukuloita! Kaktusmulta on hyvä kasvualusta.
  • Versoihin tulevista palluroista voidaan kasvia lisätä. Leikkaa versot jossa pallurat ja istuta pallurat multaan. Pian kasvi juurtuu! Älä anna kasvin kukkia ensimmäisenä vuonna.
  • Voit kasvattaa kasvia myös siemenestä.
  •  

Tosiharrastajalle

Ceropegia on tosiharrastajan suku! Siinä vasta mielenkiintoinen keräilykohde. Suku on 200-lajinen ja todella monimuotoinen, joten kerättävää riittää. Helppo siemenlisäys tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaiselle, jolle voi muuten olla hankalaa saada harvinaisempia lajeja. Herttaköynnöksen lisäksi silloin tällöin muutamia lajeja myydään laskuvarjoköynnös – nimellä. Koska Ceropegiat ovat sukua erittäin keräilijäsuositulle Hoya-suvulle, ovat ne pääseet suosioon myös posliinikukkien ‘siivellä’.

Etsi ainakin seuraavia lajeja: C.barkelyi,  C.dichotoma, C.haygarthii,  C.sandersonii, C.stapeliiformis – Myös Kanarian saarilta kotoisin olevat varsisukkulentit C.dichotoma ja C.fusca sopivat hyvin sisäviljelyyn.

20151129_19393320160320_103047

 

Advertisements

Tuonenkielo Aspidistra elatior

20151124_211824

Tuonenkielo Aspidistra eliator ‘Milkyway’

Helppousaste: ♥♥♥♥♥+

Kenelle: kenelle vain!

Minne: sinne, missä muille kasveille valo ei riitä

Tuonenkielo on kaunis vanha huonekasvi, jota on kasvatettu Suomessa jo pitkään. Suomenkielinen nimi antaa viitteitä heimosta –  tuonenkielo   kuuluu kielokasveihin Convallariaceae. Heimossa ei tietääkseni ole yhtäkään muuta harvinaistakaan huonekasvia. Rakkaalla lapsella monta nimeä, joten tuonenkieloa kutsutaan myös issikaksi, suutarinkieloksi ja suutarinpalmuksi. Jälkimmäiset nimet viittaavat siihen, että kasvi on niin helppohoitoinen, että jopa suutarit saivat sen pidettyä hengissä.

Tuonenkielo on itse asiassa  haluttu huonekasvi vaikka se onkin melko harvinainen kukkakaupoissa. Syy tähän voi  olla sen hidas kasvu, jolloin tehotuotantokukkatarhat (jotka tuottavat lähes kaikki myytävät huonekasvit) ehkä pitävät sen kasvattamista liian kalliina.

Hoito-ohjeet:

Tulonenkieloa helpompaa huonekasvia saa hakemalla hakea.

  • Aspidistra ei juuri valoa tarvitse. Hajavalo saa sen kasvamaan kauniisti ja jopa melko varjoisassakin se selviää hengissä. Kirjavalehtisille lajikkeille voi antaa hieman enemmän valoa.
  • Kastelu on syytä hoitaa varovasti. Liiasta märkyydestä issikka ei pidä. Kastele vasta kun pintamulta on kuivahtanut. Älä kuitenkaan päästä kasvia koskaan aivan rutikuivaksi.
  • Vaihda ruukku joka vuosi hieman isompaan. Kunnon salaojitus on hyvästä.
  • Voit jakaa tuonenkieloasi, mutta kasvi toipuu jakamisesta hyvin hitaasti.
  • Kesäaikaan tuonenkieloa lannoitetaan säännöllisesti

Ongelmia:

  • Lehtien kärjet ovat tummentuneet: onko lannoitus kunnossa
  • Lehdissä on tummia pilkkuja: olet kastellut liikaa!
  • Kasvi on nuutunut ja tiputtaa lehtiään: oletko kastellut liikaa? Katso myös ettei ruukku ole kylmällä lattialla – kylmä ja kostea  ei tee kasville hyvää.
  • 20151124_211642

Tosiharrastajalle:

Etsi seuraaavia lajikkeita:

  • Arvokkain on vanha suomessakin kasvatettu kanta. Jos saat jakopalan tällaisesta aarteesta – vaali sitä!
  • A. ‘Milkyway’ on yleinen pilkullinen kanta. Tämä lajike tarvitsee hieman enemmän valoa. Se on myös paljon pienikasvuisempi kun alkuperäinen luonnonlaji.
  • A. ‘Variegata’ vihreät lehdet jossa kermanvaaleita raitoja
  • A. ‘Sekko Kan’ on erittäin kaunis kermanvaalealehtinen, jossa harvakseltaan vihreitä raitoja.
  • A. ‘Amanogawa’ – valkoviherraitainen, jossa myös pilkkuja.
  • Hyvin harvoin saatavilla myös harvinainen A.lurida. 

Muulinkorva Syngonium podophyllum

IMG-20150709-WA0004 – Kopio

Oma kasvini olen saanut pistokkaana ystävältäni Niinalta. Hänen kasvinsa kukoistaa kuvassa upeana.

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

Kenelle: helppoa viherkasvia toivovalle

Minne:  valoisa kasvupaikka, suojattuna paahteelta

Kasvin esittely:

Muulinkorva on helppo huonekasvi. Se kasvaa nopeasti, antaa anteeksi hoitovirheet, tyytyy jopa hajavaloon ja sitä on helppo lisätä. Muulinkorva kuuluu vehkakasveihin Araceae. Kasvi on kotoisin Etelä- ja Keski-Amerkasta ja sitä tavataan luonnonvaraisena Meksikosta Costa Ricaan.

Hoito: muulinkorva on helppo huonekasvi, kunhan ei unohdu kesällä 20150709_173644kovin kauan kuivaksi ja saa kasvaa tarpeeksi isossa ruukussa.

  • Kastele kunnolla ja anna mullan hieman kuivahtaa kastelujen välillä
  • Nopeakasvuista köynnöstä kannattaa lannoittaa usein, vaikka joka kerta laimealla lioksella (välillä kastellaan kuitenkin vedellä, jotta kasvualusta huuhtoutuu mahdollisista lannoitejäämistä)
  • Muulinkorva rakastaa suihkussa käyntiä, ja jos olet ahkera suihkuttelija, varmasti myös se sopii muulikselle hyvin.
  • Valoisa kasvupaikka on sopiva, mutta ei paahdetta
  • Kautta vuoden huoneenlämpö on sopiva.
  • Muulinkorva istutetaan uudelleen vuosittain.
  • Voit leikata kasvia reilustikin, se kyllä kasvaa uudelleen.
  • Juurruta pistokkaat vesilasissa.

Ongelmia: en ole huomannut kerrassaan mitään ongelmia. Jos kasvi on mennyt ruman näköiseksi – leikkaa lyhyeksi ja aloita alusta:-)

20150709_184931

Tämän kevään pistokas on kasvanut jo hienosti!

Tosiharrastajalle:

Muulinkorvasta käytetään usein virheellisesti nimeä aasinkorva. Vaikka suurin osa ikkunoillamme kasvavista Syngoniumeista onkin muulinkorvaa, myös oikeaa aasinkorvaa (tai aasinkultakorva) S.auritum voidaan kasvattaa huonekasvina. Aasinkorva on kotoisin Jamaikasta.

Muulinkorvia taas on useita eri lajikkeita, joiden lehden värit  vaihtelevat vihreän, pinkin, valkoisen ja keltaisen välillä. Muutama esimerkki:

  • Neon: yllä kuvattu pinkkilehtinen lajike
  • Neon Robusta: pinkkilehtinen lajike, jonka lehdet ovat tosi isot
  • ‘Pink Splash’ – pilkulliset lehdet
  • ‘Cream Allusion’ – kermanvärinen
    20150709_185035_Richtone(HDR) 20150709_185106_Richtone(HDR) – Kopio

Dischidia nummularia – harvinainen Hoyan sukulainen

20150508_101153_Richtone(HDR)Dischidiat kuuluvat oleanterikasveihin (Apocynaceae) kuten posliinikukat (Hoya). Ne eivät kuitenkaan ole yhtä yleisiä ja voidaankin huonekasvien osalta laskea harvinaisuuksiin. Dischidioilla ei ole vielä suomenkielistä nimeä. Dischdia nummularian  englanninkieliset nimet ovat Pebble Beach, String of Nickels ja harhaanjohtava Button Orchid – kyseessähän ei missään tapauksessa ole orkidea. Eräs huonekasviryhmämme jäsen keksi tälle kasville suomenkieliseksi nimeksi penniköynnös – aivan loistava nimi mielestäni! Tieteellinen nimikin viittaa rahaan –  nummularius eli rahanvaihtaja:-)

Dischidiat kasvavat Aasiassa. Dischidia nummularia kasvaa luonnonvaraisena Singaporessa ja Malesiassa sekä satunnaisesti lähialueilla.Nämä kasvit ovat epifyyttejä ja kaikki ovat köynnöstäviä. D.nummularia kasvaa usein paksujen kaarnapuiden päällä, erityisesti se suosii upeita kaarnamyrttejä (Melaleuca)Dischidiat eivät viihdy kovin korkealla – yleensä siinä 3 metrin korkeudessa – tämä on hyvä huomioida myös kotihoidossa.

Dischidiat tekevät lehtihangoista ilmajuuria. Kasvi viihtyy suihkussa ja
kosteassa ilmassa mutta kasvaa hyvin myös huoneoloissa hyvin, jossa se myös kukkii melko helposti. Samoin voidaan kasvia kasvattaa terraariossa. Dischidia nummularia kukkii kesäisin pienin, suloisin valkoisin kukin. Jos nämä kukat pölyttyvät ja tekevät marjoja, voidaan siemenet kerätä talteen ja kasvattaa pikkutaimia. Myös pistokkaat juurtuvat hyvin.

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

Kenelle: posliinikukkia keräilevälle. Amppelikukkaa etsivälle. Harvinaisuuksien keräilijälle.
Minne:  valoisalle ikkunalle, varsinkin länsi – ja itäikkuna on sopiva.

Hoito-ohjeet:20150508_101214

  • Valoisa kasvupaikka, ei kuitenkaan suoraan paahteeseen
  • Viihtyy huoneenlämmössä kautta vuoden.
  • Istutus kaarna-rahkasammalseokseen, jossa vähän hiekkaa tai turvetta mukana. Myös kookoskuitu sopii mainiosti. Parhaiten Dischidiat viihtyvät laakeissa, matalissa ruukuissa.
  • Kastelua vain silloin, kun kasvualusta on kuivahtanut. Minulla tämä tarve on ollut aika harvoin. Oma D.nummularia kasvaa posliinikukkien kanssa (H.thomsonii, H.brevialata, H.australis ‘Tricolor’) ja  posliinikukkia saa kyllä kastella useammin.
  • Talvella kasvu hidastuu ja kasteluntarve vähenee.
  • Lannoitus hyvin miedolla lannoitteella pari kertaa kesässä
  • Kasvia voi ja kannattaa käyttää suihkussa silloin tällöin. Itse en sumuttele kasvejani (niitä on niin paljon, että en ehtisi mitään muuta tehdäkään), mutta luulisin että sumuttelukin sopii tälle köynnökselle mainiosti.

Ongelmia

Mielestäni tämän kasvin kanssa ei voi olla kertakaikkiaan mitään ongemia, jos kastelu, istutusmateriaali ja valo on kunnossa. Jos kasvi ei kuki, kannattaa laittaa valoisampaan paikkaan. Muista vain että köynnös on epifyytti, joten se kärsii, jos kasvualusta ei ole ilmava.

Tosiharrastajalle:

Tässä muutama suvun laji, jotka soveltuvat huonekasveiksi

  • Dischidia vidalii – pussiköynnös. Tämä on suvun yleisin huonekasvi, jossa on kauniit punaiset kukat. Tämän kasvin lehdistöön kehittyy hauskoja pussimaisia lehtiä, josta sen nimikin on peräisin.
  • Dischidia ruscifolia – todella ihastuttava köynnös, jolla sydämenmuotoiset suloiset lehdet.
  • Dischidia ovata –  ‘vesimeloniköynnös’, jonka raidalliset lehdet todella muistuttavat vesimelonia
  • Dischidia oiantha – tästä varsinkin ‘Variegata’ – muotoa näkee silloin tällöin. Hieman juoruja muistuttava köynnös, joka viihtyy huone-oloissa hyvin

20150508_101136_Richtone(HDR)

Piikkikruunu Euphorbia milii

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

20150213_131348

Isokukkainen pinkki piikkikruunulajike

Minne: Aurikoiselle ikkunalle

Esittely: Piikkikruunu on hyvin vanha huonekasvi. Se on kotoisin Madagaskarilta ja tuotiin Eurooppaan jo 1821. Se nopeasti yleistyi huonekasviksi. Piikkiruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) laajaan heimoon. Se on kiitollinen huonekasvi, jonka kukinta kestää pitkään. Piikkikruunu on luonnossa kuivakkopensas, joka kestää siis sekä kuivuutta että aurinkoa.

Hoito-ohjeet:

Piikkikruunu viihtyy helposti koti-ikkunalla, pitää kuivasta huoneilmasta ja antaa anteeksi lähes kaikki hoitovirheetkin. Kasvi selviää hengissä jopa todella huonolla hoidolla. Se on kuitenkin  todella helppo saada viihtymään erinomaisesti ja kukkimaan runsaasti. Piikkikruunu voi elää kotioloissakin todella vanhaksi, tosin muutamassa vuodessa se kasvaa melkoiseksi puskaksi.  Kasvattaja valitkoon itse, haluaako kasvattaa samaa suurta vuosia vai uusia piikkikruunua silloin tällöin pistokkaasta ja pitää kasvin pienenä ja kompaktina.

20150225_200613_Richtone(HDR)

Vanha piikkikruununi on selvinnyt talvesta, ja kasvu on alkanut. Tämä on vanha, punakukkainen lajike.

Näillä ohjeilla saat piikkikruunusi kukoistamaan:

  • Aurinkoinen kasvupaikka
  • Kuiva huoneilma sopii piikkikruunulle

    piikkikruunu puna

    Vanhan lajikkeen (kuvassa ylempänä) kukintaa viime kesältä

  • Kastelu  melko runsasta kasvukaudella (kastele runsaasti kerralla, anna mullan vain vähän kuivahtaa kastelujen välissä, jotta kukinta säilyisi!
  • Lannoitus kasvukaudella noin parin viikon välein
  • Talvella huomattavasti vähemmän kastelua varsinkin jos lehtiä tippuu. Silloin  kasvi aloittaa levon.
  • Istuta uudelleen tarvittaessa kaktusmultaan. Tätä ei tarvitse tehdä joka vuosi.
  • Leikkaa kasvia reilusti jos se rumentuu. Myös pistokas kannattaa latvoa kun kasvu käynnistyy, se lisää haaroittumista.
  • HUOM! VARO MAITIAISNESTETTÄ! SE VOI ÄRSYTTÄÄ IHOA!
20150213_131401

Piikkikruunun voi myös pitää pienenä ja tuuheana typistämällä ankarasti keväällä.

Ongelmia:

Kasvi tiputtaa lehtensä talvella: kasvi haluaa nyt levätä. Vähennä kastelua! Piikkikruunu kasvattaa kyllä uudet lehdet keväällä!

Kasvi tiputtaa lehtensä kesällä: Kastelu on unohtunut pahemman kerran. Kastele – mutta aluksi varovasti, etteivät  juuret kuole. Jos vika ei ole kastelussa, kannattaa varmistaa, että piikkikruunu saa tarpeeksi valoa. Sisemmällä huoneessa piikkis ei viihdy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hennon vaaleanpunainen lajike on myös vanha kanta – pienet kukat ja lehdet tekevät kasvista todella sievän.

Kasvi ei kuki: Lisää valoa!

Tosiharrastajalle: Tyräkkikasvien sukuun kuuluu noin 2000 lajia, joiden ulkonäkö vaihtelee tavattomasti. Monet lajit sopivat mainiosti huonekasveiksi. Koska suku on niin laaja , tässä yhteydessä esittelen vain sellaisia harvinaisuuksia, jotka muistuttavat kasvutavaltaan .

Harvinaisuuksia piikkikruunun ystävälle:

  • E.milii var. longifolia on piikkikruunun keltakukkainen, pitkälehtinen muunnos, joka kasvaa luonnossa villinäkin. Tätä lajiketta myytiin ennen enemmän, nykyään se on melko harvinainen. Kannattaa pyytää pistokas jos sellaiseen törmää
  • Jättipiikkikruunu Euphorbia x lomii  madagaskarilainen  piikkikruunun E.milii ja E.lophogona lajien luonnonristeymä, jota silloin tällöin myydään. Upea kermanvalkea, suurikukkainen laji, joka mielestäni on vielä piikkikruunuakin kiitollisempi huonekasvi. Pysyy vanhetessaankin kauniina.
  • E.lophogona keräilijöiden suosima puumainen tyräkkilaji, jonka kukat muistuttavat piikkikruunua. Yllä mainitun jättipiikkikruunun toinen kantavanhempi
  • E.hislopii läheistä sukua piikkikruunulle, sopii hyvin harvinaiseksi huonekasviksi
1412593916876

Jättipiikkikruunu kukkii upein kukin keväästä myöhäiseen syksyyn.

20150225_201135_Richtone(HDR)

Jättipiikkikruunu tiputtaa talvella lehtiä, mutta nyt kasvu on taas alkanut ja kasvi rehevöityy

20150225_201154_Richtone(HDR)

Talven jälkeen piikkikruunutkin käyvät suihkussa.

Flamingonkukka Anthurium

Flamingonkukka Anthurium

flamingo

Kuvan pienet lehdet lupailevat kesäksi hyvää kukintaa. Tämä kasvi on viime kevään jakopala, jonka kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin.

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

Kenelle: kenelle vain!

Minne: Mille ikkunalle tahansa! Suojaa kesän paahteelta.

Esittely: Flamingonkukka kuuluu vehkakasvien Araceae – heimoon. Flamingonkukka on kotoisin Guatemalasta ja Costa Ricasta. Myynnissä on pääsääntöisesti vain risteymiä, yleisimpänä A. Scherzerianum – risteymät joita kutsutaan pikkuflamingonkukiksi. Myös isompikokoisia A. Andreanum – risteymiä on kasvikauppojen valikoimissa. Meillä flamingonkukkaa on kasvatettu melko kauan, esimerkiksi 50-luvulla kirjoitetuista huonekasvioppaista se jo löytyy.

Flamingonkukan kukinto on värikäs ja kestävä. Hyvällä hoidolla jokaiseen lehtihankaan kehittyy kesän aikana kukka.Kukat saattavat kestää jopa läpi talven. Flamingonkukan kukka on vehkakasveille tyypillinen puikula, mutta kukan suojuslehti on värikäs ja komea. Väriskaala on risteymillä  hyvin laaja kaikissa punaisen ja vaaleanpunaisen sävyissä lähes mustaan asti. Myös valkoiseen taittuvat värisävyt ovat nykyään hyvin saatavilla.

Luonnossa flamingonkukka kasvaa epifyyttinä eli päällysvieraana tai maassa sammalpeitteessä. Sen paksut juuret ovatkin samantyyppiset kuin orkideoilla – tämä on otettava huomioon uudellenstutuksen yhteydessä.

Hoito-ohjeet: Flamingonkukan hoidossa muistettava: mitä rehevämpi kasvu ja enemmän lehtiä, sen runsaampi kukinta! Muuten flamingonkukka on helppo-hoitoinen huonekasvi. Vain uudelleenistutus vaatii tavallista enemmän tarkkuutta.

Flamingonkukan hoito on helppoa. flamingo2

  •  Säännöllinen kastelu ympäri vuoden.
  • Puolivarjoinen tai valoisa, vedoton kasvupaikka
  • Flamingonkukka pitää kosteasta ilmasta. Sumuttelu yms. keinot suotavia, samoin silloin tällöin flamingo kannattaa viedä suihkuun.
  • Flamingonkukka ei pidä kalkista. Huoneenlämpöinen seisonut vesi tai huoneenlämpöinen sadevesi käyvät parhaiten.
  •  Keväästä syksyyn lannoitetaan miedolla lannoitteella (esim. orkidealannoite käy hyvin)
  • Istutustarve on nuorilla kasveilla vuosittain, vanhemmilla vuorovuosin. Alla ohjeet uudelleenistutukseen

Ohjeet uudelleenistutukseen:

  • Valmista läpäisevä, karkea kasvuseos. Ohjeita on erilaisia, mutta esim. 2/3  turvetta ja 1/3 rahkasammalta on hyvä, samoin  kasvuturve-kukkamulta-perliittiseos, tai kookoskuitu-perliitti-kukkamultaseos.  Huomaa että turpeen, mullan yms. materiaalin on ehdottomasti oltava kalkitsematonta!
  • Valitse tarpeeksi tilava ruukku.
  • Kun irroitat kasvin ruukusta, varo juurien taittumista ja rikkoontumista. Typistä juuria alapäästä jos on tarpeen.
  • Juuripaakun voi antaa kuivua irrallaan vuorokauden, jolloin juuria on helpompi käsitellä ja istutus suorittaa siten, etteivät juuret vioitu.
  • Istuta flamingonkukka niin, että aseta kasvi ensin ruukkuun ja pujottele sitten multaa juurien väliin. Kasvualusta saa jäädä ilmavaksi mutta se laitetaan aina kummuksi ruukun päälle. Näin uudet juuret kasvavat parhaiten,
  • Istutuksen jälkeen älä kastele muutamaan päivään, ainoastaan sumuttele jos juuria on rikkoontunut tai olet typistänyt niitä. Juuri rikkoontuneista juurista alkaa helposti flamingonkukan juurimätäneminen, jolloin kasvi herkästi kuolee.

Tosiharrastajalle: Anthurium on todellinen keräilijän ja kasviharrastajan unelmasuku. On täysin mahdollista keskittyä vain tämän suvun kasvien kasvattamiseen, Anthuriumeja kun on yli 500 lajia. Harrastajan keräilyä helpottaa myös se, että lajeja voidaan helposti lisätä siemenestä ja siementaimet kukkivatkin melko nuorena. Siemeniä kannattaa etsiskellä kansainvälisistä siemenliikkeistä  sekä myös muilta alan harrastajilta.  Osalla lajeista on kirjavat, kauniit lehdet, osalla kaunis kukinto, mutta löytyy suvusta myös esimerkiksi köynnösteleviä, liuskoittuneislehtisiä lajeja.

Kokeile esim. näitä:

  • A.chrystallinum – kolumbialainen laji, jolla upeat hopeasuoniset lehdet. Aikoinaan suositumpi huonekasvi-
  • A.magnificum – tälläkin lajilla on todella kauniit lehdet. Olen kasvattanut siemenestä, kasvatus verrattain helppoa
  • A.digitatum – sopii ruukkukasviksi. Vihreät, liuskottuneet lehdet, köynnöstää.
  • A. veitchii – hauska harvinaisuus!

Katso myös nämä linkit:

http://www.anthuriuminfo.com/en/

http://plantsarethestrangestpeople.blogspot.fi/2011/07/how-to-start-anthurium-and.html

-> loistava huonekasviblogi muutenkin! Kirjoittajan lempikasveja ovat flamingonkukat, mutta blogissa myös kaikkea muuta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhin flamingonkukkani on siemenestä kasvatettu. Sen suojuslehdet ovat aina olleet vain keskeltä punertavat.