Archive | March 2015

Kliivia eli punasarja (Clivia minata)

Clivia minata – kliivia eli punasarja

Helppousaste: ♥♥♥♥ viherkasvina, ♥♥♥ kukitettavana20150330_151933

Kenelle: upeaa kukintaa haluavalle, pitkäikäistä kasvia etsivälle, vanhojen huonekasvien ystävälle

Minne: valoisalle paikalle ikkunalle tai sen läheisyyteen, talvella viihtyy viileässäkin, kesällä mieluiten ulkona

Nyt on ajankohtainen aika kirjoittaa kliiviasta. Kllivia kukkii keväällä, ja sitä löytyy tähän aikaan vuodesta myös kukkakaupoista. Kliivia on itse asiassa hyvin vanha huonekasvi, mutta edelleen melko suosittu. Se viihtyy hyvin huoneoloissa ja on näyttävä viherkasvinakin.

Punasarja on narisssikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva sipulikasvi, ja sen sukulaisiin kuuluu esimerkiksi tuttu ritarinkukka. Kliivia on kotoisin Kaakkois-Afrikasta.

Hoito-ohjeet: 

– Kliivia astellaan valoisalle kasvupaikalle. Kesällä itä- tai länsi-ikkunalle tai ulos aruingolta suojattuun paikkaan, talvella eteläikkunalle. Kliivia kasvaa myös hajavalossa, mutta pysyy tällöin viherkasvina.

– Kastellaan ja lannoitetaan kasvukaudella runsaasti. Syksyllä vähennetään kastelua. Talvikastelua vain silloin tällöin.

– Mikäli kliivialle toivotaan kukkia, tärkeää on viileä lämpötila syksyllä, jotta kasvin kukka-aiheet kehittyisivät. Tämä hoituu helposti pitämällä kasvi ulkona myöhäiselle syksylle asti (yölämpötila ei saa kuitenkaan tippua lähelle nollaa).

– Klliviaa ei kannata istutella uudelleen turhan usein. Kasvi kukkii parhaiten, jos ruukku on täynnä juuria. Kasvia voi lisätä jakamalla, mutta emokasvi saattaa jättää jakamisen jälkeen kukinnan väliin. Oikea aika istuttaa on kukinnan jälkeen keväällä.

– Kliiviaa voi myös lisätä siemenestä, mutta siementen on oltava tuoreita, jotta ne itävät. Varo siis nettihuutokauppoja! Liuota vuorokausi ennen istuttamista. 20150330_151744

Ongelmia

Kliivia ei kuki: onko kasvi varmasti saanut syksyllä kylmäkäsittelyn? Jos on, kokeile siirtää kasvi valoisaan. Varmista myös, ettet häiritse kasvia vuosittaisella mullanvaihdolla

Kliiviani kukkii, mutta kukkavarsi jää kasvin keskiosaan eikä kasva pituutta tarpeeksi:  tämä on melko yleinen ongelma.  Älä kastele kun kukkanuput näkyvät enne kun kukkavarsi on kasvanut pitkäksi!  Jos tämä ei tunnu auttavan, kliivian voi laittaa myös pimeään kaappiin siksi aikaa kun kukkavarsi kehittyy. Varsinkin keltakukkaisella kliivialla on taipumusta lyhytvartisuuteen.

Kliviani lehdet paloivat kesän auringossa: ei hätää, kasvi kyllä uusii lehtensä. Aseta kliivia varjoisammalle paikalle. Voit myös leikata rumat lehdet pois.

Kliivia tiputelee silloin tällöin alimpia lehtiään:  ei hätää, tämä on täysin normaalia! Vanhat lehdet kuolevat, ja uusia kasvaa.

Tosiharratajalle: Kliivian harrastajia on Amerikassa ja Etelä-Afrikassa runsaasti. Heillä on omat seurat, kasvihuoneet ja runsaasti toinen toisiaan upeampia lajikkeita. Suomen oloissa jo tilaa vievän kasvutavan takia tällainen innokkuus voi olla vaikeaa. Jos olet innostunut kliiviasta, tässä muutama vinkki mistä lähteä liikkeelle

– Kannatta etsiä toisilta harrastajilta itselleen vanha kapealehtinen kliivian kanta ja vanha leveälehtinen kanta. Nämä kukkivat hieman eri aikaan, ja on hauska vertailla kukkia

– Kaupoista saattaa löytyä myös keltakukkaista kliiviaa. Kasvaa hitaammin  ja kukkii vähän vaikeammin kun edellä mainitut vanhat kannat, mutta on kukkiessaan upea

– On olemassa kirjavalehtistä kliiviaa, joka on erityisen upea myös viherkasvina.

– Mikäli tämä ei riitä, tilaa eri lajikkeiden siemeniä. Harrastajat ovat kehitelleet värivaihtoehtoja vihreän, punaisen, oranssin ja keltaisen sävyissä sekä raidallisia kukkia. Myös lehden värityksiä on monenlaisia.

– Voit myös kokeilla muita luonnonlajeja C.nobilis, C.caulescens, C.gardenii, C.mirabilis ja C.robusta

KHoito

Advertisements

Kärsimyskukka Passiflora

Helppousaste: ♥♥♥

Kenelle: Huolelliselle hoitajalle, tosiharrastajalle, pitkäikäistä hoidokkia toivovalle20150317_172021

Minne: Kesällä valoon ja raikkaaseen ilmaan ulos tai sisälle, talvella viileään mutta valoisaan

Esittely:

Kärsimyskukka Passiflora  on vanha huonekasvi Suomessakin, ja kasvia onkin kasvatettu täällä jo 1900-luvun alkupuolella.  Yleisin laji on P.caerulea mutta sukuun kuuluu yli 400 lajia, joista löytyy myös sopivia ikkunalaudalle. Lisäksi on vielä runsaasti risteymiä. Kärsimyskukan hoidossa on omat niksinsä, mutta kun ne oppii, kasvi on todella upea ilmestys ja katseenkääntäjä. Keräilijälle se on mitä oivallisin kohde – lajeja on useita ja harrastajia maailmalla runsaasti.

Kärsimyskukka kuuluu kärsimyskukkien heimoon Passifloraceae. Suurin osa lajeista on kotoisin Etelä-Amerikasta, ,mutta myös Australiassa ja Aasiassa kasvaa muutamia lajeja. P.caerulea  on kotoisin Argentiinasta, Etelä-Brasiliasta ja Paraguaysta.

Hoito-ohjeet:

Kirjallisuus ja internet antavat mitä erilaisimpia hoito-ohjeita. Kannattaa tutustua omaan kasviinsa, tarkkailla kasvun alkua, lehtien väriä, viihtymistä ja kärsimistä, kukinnan onnistumista, nuppujen kehittymistä jne.  ja löytää  sitä kautta sopiva hoito omalle kasville.

Ensin kannattaa pyrkiä tunnistamaan oma laji  ja selvittelemään kasvin luontaiset kasvuolot, varsinkin kasvulämpötila on talvella ja kesällä on keskeinen tieto (useimmiten kukkakaupoissa P.caerulea, mutta myös muita lajeja ja lajikkeita on silloin tällöin myynnissä). Kärsimyskukan hedelmiä voidaan syödä.IMG-20140407-WA0006

Tässä minun kokemukseni:

  • Vuosikierto: kärsimyskukan kasvukausi alkaa meillä helmi-maaliskuusta. Kasvu on alkanut kun lehtiä kasvaa. Kesän passiflorat  kasvavat runsaasti. Elo-syyskuussa kasvu loppuu ja alkaa lepokausi. Talvella kasvit eivät kasva.
  • Valo: Jotta kärsimyskukka kukkisi hyvin, se tarvitsee kaiken valon minkä se voi saada (varo kuitenkin kevään ensimmäisiä polttavia keskipäiviä). Kuitenkaan liian kuumasta kärsimyskukka ei tykkää, joten patterit  ja kuuma seisova ilma  kuivattavat nuput ja lehdetkin.
  • Kärsimyskukka viihtyy kesän hyvin ulkona, sellaisesessa paikassa missä tuulee vähän ja ilma kiertää. Jos pidät kesällä sisätiloissa, kannattaa sijoittaa kasvi eteläikkunalle ja pitää mahdollisimman paljon ikkunaa tai tuuletusikkunaa auki.
  • Kastelu: Kesällä kärsimyskukka ei saa koskaan kuivua. Kastele sitä usein, paahteisina päivinä jopa aamuin illoin. Lannoita viikottain. Syksyllä kun lehtikasvua ei enää ole, vähennä kastelua reilusti.
  • Talvehtimislämpötila riippuu kirjallisuuden mukaan lajista. Harvalla kuitenkaan on mahdollisutta säädellä tarkkaa lämpötilaa. Minulla kärsimyskukat talvehtivat niin kellarissa tosi viileässä kun viileähkössä huoneessa, hyvin selviävät molemmissa oloissa. Mitä viileämpää, sen vähemmän kastelua. Valoisa paikka, ja lisävalo on suotavaa, varsinkin jos mielii nähdä kukkia jo keväällä.
  • Nuoria kasveja voi istuttaa uudelleen vuosittain. Ravinnerikas multa sopii parhaiten. Vanhoja kasveja ei tarvitse kovin usein istuttaa. Keväisin vanhoja versoja myös typistetään, jotta, kukinta olisi runsaampaa. Se miten lyhyeksi – on ikuisuuskysymys – itse jätän 5 lehtiniveltä jokaiseen vanhaan versoon.
  • Lisäys: Minä jätän aina yhden vanhan verson keväällä leikkaamatta ja taivutan sen  pieneen multaruukkuun (verso vaikka kiven alle) ja juurrutan näin varataimen. Juurrutus pitäisi onnistua myös edelliskesäisistä versonpaloista 20-23 asteisessa lämpötiloissa – en ole itse onnistunut tässä. Lisäksi myydään passiflora – lajien siemeniä. Nämä siementaimet eivät kuitenkaan välttämättä kuki yhtä ahkerasti kun pistokastaimet. Kuitenkin – siemenlisäys on edullinen ja hauska tapa lisätä varsinkin harvinaisempia lajeja

Ongelmia:20150317_075840

Kasvi tiputtaa lehtiään: talvella lehtien tippuminen kuuluu asiaan. Kesällä kannattaa varmistaa, että kastelu on tasaista ja ettei kasvupaikka ole liian kuuma

Kasvi kasvaa kyllä mutta ei kuki: yritä järjestää edes vähän viileämpi kasvupaikka talveksi, mikä laukaisee kukinta-aikeet. Varmista myös, että valoa on tarpeeksi kesällä ja kasvu rehevää – kärsimyskukan lannoitusta ei kannata unohtaa.

Lukijan kysymys 1: Kasvi kuolee kukittuaan:  on muistettava kesän lopussa seurata versojen kärkiä. Tuleeko uutta kasvua? Kun uusia lehtiä ei tule, kastelua tulee vähetää radikaalisti. HUOM! usein tässä vaiheessa kärsimyskukka vielä kukkii. Kukinnasta huolimatta kastelu on lopetettava lähes kokonaan ja kasvi saatettava lepoon.

Lukijan kysymys 2.Toiveessa hedelmät, mutta niitä ei tule: kukka pitää pölyttää pensselillä tai hyönteisillä. Aina parempi, jos pölytykseen käytetään toista kasvia.

Tosiharrastajalle: Kuten yllä kirjoitinkin, kärsimyskukka on todellinen keräilijän unelmasuku. Upea kukinta, runsas lajiluku, viihtyvyys huonekasvina ja ylöspäin kipuava kasvutapa sopivat keräilijälle. Tässä muutamia linkkejä, josta kiinnostunut voi valita itselleen sopivia lajeja kokeiltavaksi:

Siemeniä:

20150317_171950 (1)20150318_093006