Archive | February 2015

Piikkikruunu Euphorbia milii

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

20150213_131348

Isokukkainen pinkki piikkikruunulajike

Minne: Aurikoiselle ikkunalle

Esittely: Piikkikruunu on hyvin vanha huonekasvi. Se on kotoisin Madagaskarilta ja tuotiin Eurooppaan jo 1821. Se nopeasti yleistyi huonekasviksi. Piikkiruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) laajaan heimoon. Se on kiitollinen huonekasvi, jonka kukinta kestää pitkään. Piikkikruunu on luonnossa kuivakkopensas, joka kestää siis sekä kuivuutta että aurinkoa.

Hoito-ohjeet:

Piikkikruunu viihtyy helposti koti-ikkunalla, pitää kuivasta huoneilmasta ja antaa anteeksi lähes kaikki hoitovirheetkin. Kasvi selviää hengissä jopa todella huonolla hoidolla. Se on kuitenkin  todella helppo saada viihtymään erinomaisesti ja kukkimaan runsaasti. Piikkikruunu voi elää kotioloissakin todella vanhaksi, tosin muutamassa vuodessa se kasvaa melkoiseksi puskaksi.  Kasvattaja valitkoon itse, haluaako kasvattaa samaa suurta vuosia vai uusia piikkikruunua silloin tällöin pistokkaasta ja pitää kasvin pienenä ja kompaktina.

20150225_200613_Richtone(HDR)

Vanha piikkikruununi on selvinnyt talvesta, ja kasvu on alkanut. Tämä on vanha, punakukkainen lajike.

Näillä ohjeilla saat piikkikruunusi kukoistamaan:

  • Aurinkoinen kasvupaikka
  • Kuiva huoneilma sopii piikkikruunulle

    piikkikruunu puna

    Vanhan lajikkeen (kuvassa ylempänä) kukintaa viime kesältä

  • Kastelu  melko runsasta kasvukaudella (kastele runsaasti kerralla, anna mullan vain vähän kuivahtaa kastelujen välissä, jotta kukinta säilyisi!
  • Lannoitus kasvukaudella noin parin viikon välein
  • Talvella huomattavasti vähemmän kastelua varsinkin jos lehtiä tippuu. Silloin  kasvi aloittaa levon.
  • Istuta uudelleen tarvittaessa kaktusmultaan. Tätä ei tarvitse tehdä joka vuosi.
  • Leikkaa kasvia reilusti jos se rumentuu. Myös pistokas kannattaa latvoa kun kasvu käynnistyy, se lisää haaroittumista.
  • HUOM! VARO MAITIAISNESTETTÄ! SE VOI ÄRSYTTÄÄ IHOA!
20150213_131401

Piikkikruunun voi myös pitää pienenä ja tuuheana typistämällä ankarasti keväällä.

Ongelmia:

Kasvi tiputtaa lehtensä talvella: kasvi haluaa nyt levätä. Vähennä kastelua! Piikkikruunu kasvattaa kyllä uudet lehdet keväällä!

Kasvi tiputtaa lehtensä kesällä: Kastelu on unohtunut pahemman kerran. Kastele – mutta aluksi varovasti, etteivät  juuret kuole. Jos vika ei ole kastelussa, kannattaa varmistaa, että piikkikruunu saa tarpeeksi valoa. Sisemmällä huoneessa piikkis ei viihdy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hennon vaaleanpunainen lajike on myös vanha kanta – pienet kukat ja lehdet tekevät kasvista todella sievän.

Kasvi ei kuki: Lisää valoa!

Tosiharrastajalle: Tyräkkikasvien sukuun kuuluu noin 2000 lajia, joiden ulkonäkö vaihtelee tavattomasti. Monet lajit sopivat mainiosti huonekasveiksi. Koska suku on niin laaja , tässä yhteydessä esittelen vain sellaisia harvinaisuuksia, jotka muistuttavat kasvutavaltaan .

Harvinaisuuksia piikkikruunun ystävälle:

  • E.milii var. longifolia on piikkikruunun keltakukkainen, pitkälehtinen muunnos, joka kasvaa luonnossa villinäkin. Tätä lajiketta myytiin ennen enemmän, nykyään se on melko harvinainen. Kannattaa pyytää pistokas jos sellaiseen törmää
  • Jättipiikkikruunu Euphorbia x lomii  madagaskarilainen  piikkikruunun E.milii ja E.lophogona lajien luonnonristeymä, jota silloin tällöin myydään. Upea kermanvalkea, suurikukkainen laji, joka mielestäni on vielä piikkikruunuakin kiitollisempi huonekasvi. Pysyy vanhetessaankin kauniina.
  • E.lophogona keräilijöiden suosima puumainen tyräkkilaji, jonka kukat muistuttavat piikkikruunua. Yllä mainitun jättipiikkikruunun toinen kantavanhempi
  • E.hislopii läheistä sukua piikkikruunulle, sopii hyvin harvinaiseksi huonekasviksi
1412593916876

Jättipiikkikruunu kukkii upein kukin keväästä myöhäiseen syksyyn.

20150225_201135_Richtone(HDR)

Jättipiikkikruunu tiputtaa talvella lehtiä, mutta nyt kasvu on taas alkanut ja kasvi rehevöityy

20150225_201154_Richtone(HDR)

Talven jälkeen piikkikruunutkin käyvät suihkussa.

Advertisements

Huonekasvikirjat osa II : Blogin kirjoittaja suosittelee

Muutama huonekasviharrastajan kirjahyllyyn sopiva kirja esittelyssä tällä kertaa. Nämä eivät siis ole tavallisia huonekasvien hoito-oppaita, vaan muulla tavoin huonekasveista kertovia kirjoja.

Leena Arkio: Rakkaat vanhat huonekasvit. Ikkunapuutarhan historia Suomessa

Tällä kirjalla on paikka sydämessäni. Huonekasvien historiaa käsittelevä kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen ja ihanasti kirjoitettu. Olen lukenut teosta niin paljon, että sivut ovat kuluneet. Kirja käsittelee tarkasti suomen huonekasvien historiaa sisältäen ihania vanhoja valokuvia suomalaisista kodeista. Mielestäni jokaisen harrastajan hyllyyn kuulva teos, josta voimme oppia paljon!

lataus

Richard W. Langer: Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu

Tämä teos on kirjoitettu 60-luvulla, mutta edellenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen, hellyyttävä teos. Kirja kertoo New Yorkilaisesta miehestä, joka vahingossa onnistuu kasvattamaan sitruunan siemenestä taimen ja innostuu siten kasvattamaan trooppisista hedelmistä huonekasveja. Kirja on romaani, mutta samalla myös tietoteos ja hoito-opas kaikille siemenestä hedelmäpuita kasvattavalle. Kasvatus-ohjeet ovat toimivia ja vinkit kullanarvoisia esimerkiksi mangon, sokeriruo’on ja bataatin kasvatukseen ikkuna-laudalla.

lataus (1)

Tovah Martin: The Unexpected Houseplant: 220 Extraordinary Choices for Every Spot in Your Home

Ihastuttava englanninkielinen kirja erään harrastajan huonekasvikokoelmista. Voin todella samaistua kirjoittajaan – hänellä on läheinen suhde kasveihinsa, ja kirjoittaja selvästi välittää kasveistaan ja suhtautuu niiden kasvatukseen ja hoitoon intohimoisesti. Teos ei yritä esitellä kaikki huonekasveja, vaan kirjoittaja kertoo niistä, joista hänellä on omakohtaista kokemusta. Se seikka tekeekin tästä kirjasta myös oivan hoito-oppaan. Paksuissa huonekasvikirjoissa on usein se vika, että kirjoittajilla ei ole omakohtaista kokemusta kirjoittamistaan kasveista – ja hoito-ohjeet eivät siis olekaan käytännössä testattuja. Tässä kirjassa ei todellakaan ole sitä ongelmaa. Lisäksi Martinin kirja on visuaalisesti upea – kuvat ovat kauniita ja hivelevät kasviystävän lisäksi myös sisustuksesta kiinnostuneen mieltä.

kirja

Jouko Antere: Tropiikin koristekasvit

Kirjoittaja on suunnanut tämän kirjan etelänmatkaajalle tunnistusoppaaksi, mutta se käy loistavasti myös huonekasviharrastajalle. Kirjassa todella moni meille niin tuttu huonekasvi pullojukasta joulutähteen on kuvattu luonnollisessa ympäristössään. Hoito-ohjeita ei ole, no nehän löytyvätkin muista kirjoista, mutta kirjaan tutustuminen todella kannattaa – samalla voi oppia omista kasveistaan (myös niiden hoidosta) yhtä sun toista. Kirjassa on hyvä jaottelu ja kauniit kuvat. 

tropiikkikansi

Flamingonkukka Anthurium

Flamingonkukka Anthurium

flamingo

Kuvan pienet lehdet lupailevat kesäksi hyvää kukintaa. Tämä kasvi on viime kevään jakopala, jonka kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin.

Helppousaste: ♥♥♥♥♥

Kenelle: kenelle vain!

Minne: Mille ikkunalle tahansa! Suojaa kesän paahteelta.

Esittely: Flamingonkukka kuuluu vehkakasvien Araceae – heimoon. Flamingonkukka on kotoisin Guatemalasta ja Costa Ricasta. Myynnissä on pääsääntöisesti vain risteymiä, yleisimpänä A. Scherzerianum – risteymät joita kutsutaan pikkuflamingonkukiksi. Myös isompikokoisia A. Andreanum – risteymiä on kasvikauppojen valikoimissa. Meillä flamingonkukkaa on kasvatettu melko kauan, esimerkiksi 50-luvulla kirjoitetuista huonekasvioppaista se jo löytyy.

Flamingonkukan kukinto on värikäs ja kestävä. Hyvällä hoidolla jokaiseen lehtihankaan kehittyy kesän aikana kukka.Kukat saattavat kestää jopa läpi talven. Flamingonkukan kukka on vehkakasveille tyypillinen puikula, mutta kukan suojuslehti on värikäs ja komea. Väriskaala on risteymillä  hyvin laaja kaikissa punaisen ja vaaleanpunaisen sävyissä lähes mustaan asti. Myös valkoiseen taittuvat värisävyt ovat nykyään hyvin saatavilla.

Luonnossa flamingonkukka kasvaa epifyyttinä eli päällysvieraana tai maassa sammalpeitteessä. Sen paksut juuret ovatkin samantyyppiset kuin orkideoilla – tämä on otettava huomioon uudellenstutuksen yhteydessä.

Hoito-ohjeet: Flamingonkukan hoidossa muistettava: mitä rehevämpi kasvu ja enemmän lehtiä, sen runsaampi kukinta! Muuten flamingonkukka on helppo-hoitoinen huonekasvi. Vain uudelleenistutus vaatii tavallista enemmän tarkkuutta.

Flamingonkukan hoito on helppoa. flamingo2

  •  Säännöllinen kastelu ympäri vuoden.
  • Puolivarjoinen tai valoisa, vedoton kasvupaikka
  • Flamingonkukka pitää kosteasta ilmasta. Sumuttelu yms. keinot suotavia, samoin silloin tällöin flamingo kannattaa viedä suihkuun.
  • Flamingonkukka ei pidä kalkista. Huoneenlämpöinen seisonut vesi tai huoneenlämpöinen sadevesi käyvät parhaiten.
  •  Keväästä syksyyn lannoitetaan miedolla lannoitteella (esim. orkidealannoite käy hyvin)
  • Istutustarve on nuorilla kasveilla vuosittain, vanhemmilla vuorovuosin. Alla ohjeet uudelleenistutukseen

Ohjeet uudelleenistutukseen:

  • Valmista läpäisevä, karkea kasvuseos. Ohjeita on erilaisia, mutta esim. 2/3  turvetta ja 1/3 rahkasammalta on hyvä, samoin  kasvuturve-kukkamulta-perliittiseos, tai kookoskuitu-perliitti-kukkamultaseos.  Huomaa että turpeen, mullan yms. materiaalin on ehdottomasti oltava kalkitsematonta!
  • Valitse tarpeeksi tilava ruukku.
  • Kun irroitat kasvin ruukusta, varo juurien taittumista ja rikkoontumista. Typistä juuria alapäästä jos on tarpeen.
  • Juuripaakun voi antaa kuivua irrallaan vuorokauden, jolloin juuria on helpompi käsitellä ja istutus suorittaa siten, etteivät juuret vioitu.
  • Istuta flamingonkukka niin, että aseta kasvi ensin ruukkuun ja pujottele sitten multaa juurien väliin. Kasvualusta saa jäädä ilmavaksi mutta se laitetaan aina kummuksi ruukun päälle. Näin uudet juuret kasvavat parhaiten,
  • Istutuksen jälkeen älä kastele muutamaan päivään, ainoastaan sumuttele jos juuria on rikkoontunut tai olet typistänyt niitä. Juuri rikkoontuneista juurista alkaa helposti flamingonkukan juurimätäneminen, jolloin kasvi herkästi kuolee.

Tosiharrastajalle: Anthurium on todellinen keräilijän ja kasviharrastajan unelmasuku. On täysin mahdollista keskittyä vain tämän suvun kasvien kasvattamiseen, Anthuriumeja kun on yli 500 lajia. Harrastajan keräilyä helpottaa myös se, että lajeja voidaan helposti lisätä siemenestä ja siementaimet kukkivatkin melko nuorena. Siemeniä kannattaa etsiskellä kansainvälisistä siemenliikkeistä  sekä myös muilta alan harrastajilta.  Osalla lajeista on kirjavat, kauniit lehdet, osalla kaunis kukinto, mutta löytyy suvusta myös esimerkiksi köynnösteleviä, liuskoittuneislehtisiä lajeja.

Kokeile esim. näitä:

  • A.chrystallinum – kolumbialainen laji, jolla upeat hopeasuoniset lehdet. Aikoinaan suositumpi huonekasvi-
  • A.magnificum – tälläkin lajilla on todella kauniit lehdet. Olen kasvattanut siemenestä, kasvatus verrattain helppoa
  • A.digitatum – sopii ruukkukasviksi. Vihreät, liuskottuneet lehdet, köynnöstää.
  • A. veitchii – hauska harvinaisuus!

Katso myös nämä linkit:

http://www.anthuriuminfo.com/en/

http://plantsarethestrangestpeople.blogspot.fi/2011/07/how-to-start-anthurium-and.html

-> loistava huonekasviblogi muutenkin! Kirjoittajan lempikasveja ovat flamingonkukat, mutta blogissa myös kaikkea muuta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanhin flamingonkukkani on siemenestä kasvatettu. Sen suojuslehdet ovat aina olleet vain keskeltä punertavat.

Pikkujaakonkukka Jacobinia pauciflora

image Helppousaste: ♥♥

Kenelle: huolelliselle kastelijalle

Minne: viileälle itä- tai länsi-ikkunalle, kesällä ulos.

Esittely: Pikkujaakonkukka (Jacobinia pauciflora) ei ole kovin yleinen huonekasvi, mutta tähän aikaan vuodesta sitä saattaa nähdä kasvimyymälöissä. Samaan sukuun kuuluva isojaakonkukka (J.carnea) on tunnetumpi, vanha huonekasvi, jota on Suomessakin kasvatettu melko pitkään. Jaakonkukat kuuluvat akanttikasvien heimoon (Acanthaceae) ja ovat kotoisin Brasiliasta. Kirjallisuudessa ja internetissä esiintyviin hoito-ohjeisiin kannattaa suhtautua varauksella. Pikkujaakukan ja isojaakonkukan hoito-ohjeet eroavat toisistaan, mitä ei ole useinkaan huomioitu. Myöskään kukkimisajankohta “koko syksy ja talvi” ei päde meidän pohjoisissa oloissa. Oman kokemukseni mukaan pikkujaakonkukka kukkii meillä helmi-maaliskuun ja hoito on ajoitettava sen mukaan. image

Hoito-ohjeet: Olen merkinnyt pikkujaakonkukan melko vaikeaksi kasviksi hoitaa. Tämä siitä syystä, että hoito vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja koska kasteluvirheitä ei saisi tulla. Jos mielii saada pikkujaakonkukasta kukkivan kasvin vuosiksi eteenpäin, vaati hoito tarkkuutta mutta ei ole suinkaan mahdotonta saada “Pikkujaakko” vihtymään! Mitä siis tehdä, kun olet tuonut upean kukkivan jaakonkukan kaupasta kotiin?

  •  Aseta pikkujaakonkukka valoisalle ikkunalle. Suojaa kevään keskipäivän paahteelta, muuten kasvi viihtyy kyllä valossa ja auringossa. Ei sisemmälle huoneeseen edes kukkivana!
  •  Tarkista kasvin multa päivittäin. Pikkujaakonkukka ei saa koskaan kuivua, tai se tiputtaa lehdet ja kukat! Kastele siis usein mutta kohtailaisesti kerrallaan.Huom! Jos sinulla on kukkiva atsalea, aseta kasvit vierekkäin. Näin molemman tiheästi kasteltavan kasvin hoito onnistuu samalla kertaa!
  • image Kukkiessaan kasvi viihtyy kosteassa ilmassa. Sumuttelu ja muut ilmankosteutta nostavat keinot ovat suotavia
  •  Kun kukinta on ohi, pikkujaakonkukka kannattaa leikata jotta kasvin ulkonäkö pysyy kauniina. Juurruta pehmytvartiset versot varakasveiksi (puutuneet varret eivät juurru).
  •  Kun hallavaara on ohi, kasvi kannattaa viedä ulos. Pikkujaakonkukka ei oikein viihdy kuumassa asuinhuoneistossa kesällä. Ulkonakin tarkkaile, ettei kasvi pääse kuivumaan.
  •  Lannoita harvoin, noin kerran kuussa kesällä.
  •  Syksylläkin voi ottaa pistokkaita
  • Syksyksi ja talveksi kasvi siirretään mieluiten viileään huoneeseen. Nyt kasteluntarve on vähäisempi. Jos talvihoito on mennyt hyvin, kevään tullen kasvi onkin yhtäkkiä täynnä nuppuja!

Ongelmia:

Kasvi tiputtaa lehtensä: kastelu on ollut epätasaista, pelastaminen vaikeaa.

Lehdet käpristyvät kesällä: lehtikirvoja? upota koko kasvi mäntysuopaveteen ylösalaisin, niin että olet suojannut ruukun foliolla.

Talvettaminen ei tahdo onnistua: ota myös syksyllä pistokkaita. Latvo pistokkaita muutaman kerran. Pistokkaat selviävät talvesta helpommin. Emokasvin voi hävittää, jos se on kärsineen näköinen.

Tosiharrastajalle: Vaikka Jacobinia – sukuun kuuluu n. 400 lajia, on huonekasveiksi valikoitunut vain yllä mainitut kaksi lajia. Siemeniä voi kuitenkin hyvällä tuurilla saada myös muista lajeista, niiden sopivuutta huonekasveiksi on vain kokeiltava. Monesti olen kuitenkin huomannut – että myytäviksi huonekasveiksi valikoituvat van tietynlaiset helposti kasvatettavat ja siirtelyä kestävät lajit ja lajikkeet. Kotona coi siemenestä kasvatettuaan hyvin onnistua harvinaisissakin lajeissa! image

Nukkaitulehti – Kalanchoë tomentosa

Nukkaitulehti – Kalanchoë tomentosa 20150213_131231

Helppousaste: ♥♥♥♥

Kenelle: mehikasveista kiinnostuneelle, helppoa huonekasvia etisvälle, lapselle

Mihin: Aurinkoiselle ikkunalle

Suvun esittely:

Itulehtien suku (Kalanchoë) tunnetaan ennen kaikkea  tulilatvasta (K.blossfeldiana). Samaan sukuun kuuluu kuitenkin runsaasti mielenkiinoisisia lajeja, joista moni sopisi hyvin huonekasveiksi. Keräilijät ja erityisesti sukkulenttien harrastajat ovat kuitenkin löytäneet itulehtien mielenkiinoisen suvun, ja kyllä kukkakaupoistakin saattaa silloin tällöin löytyä myös mielenkiintoisia lajeja. Sukuun kuuluu myös  ikivanha huonekasvi, upea pitsi-itulehti eli laskuvarjojääkäri, josta varmasti vielä kirjoitan täällä myöhemmin.

Kalanchoë – sana juontaa kiinalaiseen sanaan kalanchoia – joka viittaa “pahan silmän” vastustamiseen ja suvun tiettyjä lajeja onkin kasvatettu kiinalaisissa kodeissa juuri pahan hengen karkoittamiseksi.

Nukkaitulehti  Kalanchoë tomentosa on hellyyttävä huoneaksvi.  Kasvi on kotoisin Madakaskarilta, mikä lienee syy siihen, että itse sitä kasvatan (Etelä-Afrikka ja Madakaskar kiinnostavat minua kasvialueena erityisesti). Nukkaitulehden enganninkielinen nimi on osuva – Panda Plant. Meillä tämä kasvi kasvaa lastenhuoneessa, ja se on itseasiassa erinomainen kasvi juuri lapsen hoitoon! Söpö ja pörröinen olemus sopii lastenhuoneeseen ja kasvin hoito on tosi helppoa.

Nukkaitulehti ei yleensä kuki huoneoloissa, mutta ei se aivan mahdotonta ole kuitenkaan. Minä toivon kovasti saavani oman ‘Pandani’ joskus kukkimaan!

20150213_131428

Hoito-ohjeet nukkaitulehdelle:

  • Valoisa ja aurinkoinen kasvupaikka
  • Älä ylikastele! Kasvi on mehikasvi ja varastoi vettä. Kastelun on tapahduttava  v
    asta sitten kun multa on kuivunut. Vettä ei saa jäädä aluslautaselle/suojaruukkuun.
  • Nukkaitulehti on hidaskasvuinen, ja viihtyy ruukussaan pitkään. Tarvittaessa istutetaan kaktusmultaan tai kookoskuituun.
  • Talivhoito on minimaalista. Kastelua tarvittaessa (muutaman kerran kuussa), valoisalla ikkunalaudalla.
  • Nukkaitulehti viihtyy hyvin huoneenlämmössä ympäri vuoden. Sen voi kirjallisuuden mukaan viedä kesällä uloskin, tosin itse on ole vienyt, hyvin on viihtynyt sisälläkin.
  • Ilmankosteus ei ole nukkaitulehdelle tärkeää. Voidaan jopa sijoittaa patterin yläpuolelle.
  • Lisääminen lehtipistokkaista on tosi helppoa.

Tosiharrastajalle: Mehikasviharrastajalle kiinnostava suku. Mielenkiinntoisia lajeja: Pitsi-itulehti K.daigremontiana,  huopaitulehti K.beharensis, pisaraitulehti K.manginii (upea kukinta!), jauhoitulehti K.farinacea K. x kewensis, K.marmorata, K.porphyrocalyx, K.pumila, K.uniflora

Orkidealehtiä

20150209_142231

Huonekasviaiheista lehteä ei valitettavasti ole käsiini / korviini vielä osunut,

mutta  orkidea-aiheisia lehtiä on useitakin, joista minulle postilaatikkoon kolahtaa säännöllisesti kaksi.

Suomen Orkideayhdistyksen lehti Orkidealehti on loistava lukupaketti, suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille liittymään Suomen Orkideayhdistyksen jäseneksi, jolloin automaattisesti saa lehden. Lehti on korkeatasoinen, siinä on upeat kuvat ja ennen kaikkea sitä arvokasta tietotaitoa harrastajien omista kasvatuskokemuksista, joita itse ainakin arvostan korkealle.

The Orchid Society of Great Britainin jäsen olen myös, ja heidän lehti Orchid Journal on myös lukemisen arvoinen. Lehdessä on kauniit kuvat ja mielenkiintosija artikkeleita niin harrastajien orkideoista kuin orkideanäyttelyistä ja niissä palkituista orkideoista.

Punatupsukit Scadoxus (ent. Haemanthus)

Sipulikasvit ovat suuressa osassa huonekasviharrastustani ja siten myös tätä blogia.Nimenomaan sellaiset sipulikasvit, joita voidaan kasvattaa sisätiloissa tai ruukuissa ulkona, ja talvettaa sisätiloissa. Minulla on paljon vanhoja sipulihuonekasveja, kuten vaarinkukka, kaarililja tai kliivia mutta myös harvinaisempia sipuleita, josta tänään esittelyssä punatupsukit

20140717_230017

S.Multiflorus kukkii elokuussa 2014

20140905_203355

S.Pseudocaulus eli ‘Pseudo’ ja pensselimäinen kukinta

Punatupsukki Scadoxus on hauska kasvi. Sen englanninkielinen nimi paintbrush lily on hyvin osuva, sillä juuri sudilta tai pensseliltä kasvin kukinta näyttää. Punatupsukin vanha suku on Haemanthus, jolla sitä usein edelleen myydään.

Uudessa Scadoxus – suvussa on yhdeksän lajija, jotka kaikki kasvavat trooppisessa Afrikassa. Yleisin huonekasvina lienee S.Multiflorus jossa on upea punainen pallomainen kukinta.  Minulla on tämän lisäksi vielä Scadoxus puniceus ‘Natalensis’ ja harvinainen  S. pseudocaulus, josta tänään kirjoitan. Multifloruksesta ja puniceusta myöhemmin kesällä lisää. (Pahoittelut viimevuotisista kuvista, joiden laatu on todella huono. Olen hankkinut sittemmin kasvinkuvausta varten paremman kameran).

20140905_203349

S.Pseudocaulus kukkii

S.pseudocalaus on kotoisin Nigeriasta ja lähialueilta (Guinea, Kamerun) ja  on aivan erinomainen huonekasvi. On suorastaan harmi, että se on niin harvinainen. Kasvi on ikivihreä, eli ei kuivata lehtiään talveksi. Se ei kuitenkaan kasva kun hetken vuodessa – muuna aikana punatupsukkini  “Pseudo” vain on.

Minun kasvillani on neljä pilkullisvartista lehteä. Joka kevät lehdet yksitellen lakastuvat, mutta samalla kasvaa uusi lehtiruusuke ja neljä uutta aivan samankokoista lehteä. Kesän Pseudo on ulkona, ja jossain vaiheessa heinäkuussa kasvaa kukkavarsi lehtiruusukkeen viereen. Kukka aukeaa hitaasti ja kestää noin kolme viikkoa. Pseudo on ollut minulla nyt kuusi vuotta, joista kolme ensimmäistä vuotta se ei kukkinut.

20150203_104659

“Pseudon” siemenet ovat kypsyneet 6 kuukautta ja alkavat nyt valmistua.

Pseudon hoito on äärimmäisen helppoa. Koska se ei suurimman osan vuodesta kasva, kastelu voi olla hyvin niukkaa, talviaikana vain muutaman kerran kuussa. Kesällä kasvi kannattaa laittaa ulos ja kastella ja lannoittaa sopivassa määrin. Tupsukki kestää yllättävän paljon valoa. Sen lehdet vaalenevat auringossa, mutta se taitaa olla edellytys kukintaan (ensimmäiset vuodet varjostin kasvia, ja silloin kukkaa ei kuulunut).

Viime kesänä päätin yrittää siemenkylvöä, jotta tätä hienoa kasvia saisi muillekin. Tupsukeille tyypillisesti kasviin ilmestyivät pölytyksen jälkeen vihreät marjat. Nämä marjat ovat pysyneet vihreinä elokuusta helmikuuhun asti. Nyt yhtäkkiä ovat siemenet alkaneet kellastua, eli ne ovat pian valmiina kylvettäväksi (älykäs kasvi, vaikka on kotoisin Afikasta, näemmä se ymmätää, että meillä Suomessa juuri nyt on aika lisääntyä:-). Kuten muillakin saman heimon kasveilla (ritarinkukat, kliivia jne.), siemenet on kylvettävä hyvin tuoreena! Mikäli kylvö onnistuu, nämä pienet tupsukinsipulit tulevat myyntiin tai vaihtoon, eli niitä kannattaa blogin kirjoittajalta kysellä osoitteesta vanhantalonikkunallakukkii@gmail.com tai kommentoida postausta.

Tämän postauksen lähteinä on käytetty

  • Pacific Bulb Societyn erinomaisia sivuja
  • Upeaa kirjaa The Color Encyclopedia of Cape Bulbs (suosittelen kirjaa jokaiselle kasviharrastajalle. Valtavasssa teoksessa on upeat värivalokuvat ja myös hoito-ohjeet lajiesittelyn lisäksi)
  • 9780881925470l